Yölaulajat ja yöhuutajat 1982

Koonnut Tuomo Salmela

Jo toukokuun ensimmäisellä viikolla lämpötila kohosi lähelle kahtakymmentä ja ensimmäiset satakielet saapuivat. Kolmannella viikolla muutaman päivän kylmä jakso hiukan vaimensi lintujen muuttoryntäystä. Tämän jälkeen seuranneet pari todella lämmintä viikkoa suosivat muiden yölaulajien muuttoa. Helleraja saavutettiin jo toukokuun viimeisenä päivänä. Lintujen lauluaktiivisuus tyrehtyi kuitenkin kesäkuun toisella viikolla alkaneeseen hallaöiden ja räntäsateiden jaksoon. Vasta juhannuksena sää lämpeni normaaliksi.

Havainnoitsijaluettelon pituus on lähes seitsemänkymmentä nimeä, mutta retkeilyaktiivisuus ei yllä aivan edellisvuosien tasolle.

Syynä oli tietenkin kesäkuussa vähemmän houkuttelevat kylmät ja sateiset yöt. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku kuluu normaalisti aktiiviselta lintumieheltä ulkosaaristossa. Huolimatta vähentyneestä havainnoinnista havaittiin useita yölaulajia ennätysmääriä.

Katsauksessa on esitetty yhteenvetona viiden tutkimusvuoden havaintomäärät lajeittain. Taulukkotiedot eivät ole aivan vertailukelpoisia eri vuosina retkeilyaktiivisuuden vaihtelun vuoksi. Niistä voidaan kuitenkin nähdä eri lajien keskinäisten määrien muutoksia. Samoin niistä puuttuvat jälkeenpäin saadut täydentävät havainnot.

KUVA

Viitakerttusen tuntomerkkejä ovat lyhyet käsisulat ilman vaaleita kärkiä, tertiaalien reunat erottuvat korkeintaan vähän vaaleampina. Silmäkulmanjuova ulottuu nokasta silmän taakse. Nuori lintu on päältä melko oliivinvihreä. Vanha lintu on hiukan harmaampi ja kuluneessa puvussa vihreän sävy vähenee. Harmaat poskilaikut, jotka ulottuvat joskus lähes niskaan, näkyvät sopivassa valossa. Vehkalahti 1982.

Yölaulajat

SATAKIELI Luscinia luscinia Varhain toukokuun alussa saapuneet satakielet eivät ilmeisesti enää kesäkuussa olleet äänessä, koska useilla vakiopaikoilla lukumäärät jäivät vähäisemmäksi kuin aiemmin. Suuri kokonaissumma johtuu osaksi Lohjan seudun aktiivisesta panoksesta. Siellä kirjattiin kaikki 111 havaintoa huolellisesti muistiin. Muualtakin saatiin toki hajahavaintoja, mutta niiden muistiinmerkintä oli ollut kovin satunnaista ja moni yksinäinen laulaja on jäänyt pois.

PENSASSIRKKALINTU Locustella naevia oli yllättäen ennätyksellisen runsas. Sisämaan suuret luvut kohottivat kokonaismäärän yli odotusten. Rannikon tutuilta paikoilla lauloi vain yksittäisiä lintuja. Espoon itäpuolella laji oli harvinaisuus. Itse kuulin vain kaksi lintua yli kymmenellä yöretkellä.

VIITASIRKKALINTU L. fluviatilis näyttää vakiintuneen Tringan alueelle. Havaintomäärät ovat pysyneet tasaisena ensimmäisen tutkimusvuoden jälkeen. Yksinäiseksi jääneet koiraat jatkavat lauluaan myöhään loppukesään pensassirkkalinnun tapaan ja valitsevat erikoisia laulupaikkoja. Elokuun alussa eksynyt lintu raksutti muutamana yönä lauttasaarelaisen kivitalon pihassa vilkasliikenteisen tien varrella. Ohikulkijat luulivat äänen tulevan vioittuneesta liikennevalojen ohjauskaapista. Viitasirkkalinnun normaali laulupaikka on kosteikon laitamilla kasvava koivikko tai tervalepikko.

VIITAKERTTUNEN Acrocephalus dumetorum on hiukan vaikeasti takseerattava laji. Etenkin viime kesänä kun lajin saapuminen keskeytyi. Ensimmäiset yksilöt saapuivat jo toukokuun suopeilla ilmoilla ja lopettivat laulunsa melkein välittömästi, koska pariutuivat nopeasti. Täydennystä saapui vasta sään uudelleen lämmettyä myöhään juhannuksen jälkeen. Havaittujen yksilöiden kokonaismäärä jäi pieneksi. Se sisältää myös sattumalta rengastajien verkkoihin pesimäaikaan törmänneet yksilöt.

Ilmeisesti viitakerttusia kuitenkin pesi runsaasti Tringan alueella, koska Viikin elokuisen verkkopyynnin aikana saatiin nuoria lintuja rengastettua enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

 Taulukko 1. Yölaulajat eri paikoilla kesällä 1982. Paikat Pitkäjärvi Finnå Laajalahti Tali-Vermo Vantaanjoki Mätäjoki P-Huopalahti Viikki Östersundom Tuusulanjärvi Karkkila Nummi Lohja Satakieli Luslus 41 28 20 28 18 27 8 17 7 67 70 28 111 Pensassirkkalintu Locnae 6 1 5 9 - 1 - 1 1 5 20 3 3 Viitasirkkalintu Locflu - - - 1 - - - 1 - - 4 - - Viitakerttunen Acrdum 1 2 - 1 1 - - 4 - 1 16 - 2 Luhtakerttunen Acrris 3 8 14 14 24 7 7 13 3 6 14 - 4 Rastaskerttunen Acraru - 3 1 - - - - 1 - - - - - Taulukko 2. Rantakanojen määrät eri paikoilla kesällä 1982. Paikat Pitkäjärvi Tali-Vermo Viikki Östersundom Tuusulanjärvi Karkkila Nummi Lohja Luhtakana Ralaqu 1 - - 1 - 1 2 - Luhtahuitti Porpor 2 1 1 2 4 1 8 5 Ruisrääkkä Crecre 1 2 4 1 - 13 - 2 Taulukko 3. Tringan alueen yölaulajat vuosina 1978-82. Vuodet 1978  1979  1980  1981  1982 Satakieli Luslus 284 550 864 610 816 Pensassirkkalintu Locnae 62 86 94 88 108 Viitasirkkalintu Locflu - 14 21 14 18 Viitakerttunen Acrdum 21 56 77 39 51 Luhtakerttunen Acrris 50 146 104 116 179 Rastaskerttunen Acraru 8 10 7 8 11 Taulukko 4. Tringan alueen yöhuutajat vuosina 1978-82. Vuodet 1978  1979  1980  1981  1982 Kaulushaikara Botste 2 1 6 5 6 Luhtakana Ralaqu 22 16 21 21 15 Luhtahuitti Porpor 20 39 41 31 33 Ruisrääkkä Crecre 14 38 30 29 53 

LUHTAKERTTUNEN A. palustris jatkaa aluevaltauksiaan. Viisi vuotta sitten neljä aktiivista lintumiestä kuuli yhteensä yli kuusikymmentä luhtakerttusta. Nyt samaan pystyy jo yksikin retkeilijä. Tiheimmillään lintuja on laulamassa muutaman metrin välein useita yksilöitä. Rengastajan on helppo saada kiinni yhdellä verkon virityksellä jopa neljä lintua.

Parhaat luhtakerttusen pesimäpaikat Tringan alueella ovat Laajalahden niitty, Niskala Vantaanjoella ja Malminkartano Mätäjokivarressa sekä Viikin Pornaistenniemi. Näillä paikoilla on rengastettu vuosittain lähes kaikki laulajat ja osa niistä on palannut seuraavina vuosina samalle paikalle. Usein paikan on kuitenkin vallannut uusi lintu. Viitakerttunen palaa uskollisemmin takaisin reviirilleen.

RASTASKERTTUNEN A. arundinaceus on pysynyt vähälukuisena. Viime vuosien varma paikka, Espoon Finnånlahti ei kuulu enää tulevaisuudessa rastaskerttuselle. Ruoikon kolme lintua ovat saaneet häätömääräyksen. Pesimälahti täytetään vuoden kuluessa. Rastaskerttuset saavat siirtyä pari kilometriä länteen rantakanojen seuraan Kaitansin lahdelle, missä viime kesänäkin oli jo yksi emigrantti. Muualla lajia tavattiin Kirkkonummella Medvastissa ja kahdella järvellä, Heparilla ja Haapajärvellä. Perinteinen paikka Viikki sai myös omansa. Ilmoitetuista linnuista kaksi on elokuun puolivälistä ja muut alkukesän laulajia.

Yöhuutajat

KAULUSHAIKARA Botaurus stellaris Tringalaisten harvinaisuuden löytää varmasti vain alueen länsiosista. Karjaan Läppträsk ja Tenholan Prästkulla ovat vuosia olleet lähes varmoja kaulushaikaran asuinsijoja. Muualla lintua kuultiin seuraavasti: Ki Saltfjärden yksi keväthuutaja TP, Medvastö kesäkuun alussa KoM ja Petäjärvi toukokuun puolivälissä KA, KBP. Lisäksi Vihdissä nähtiin yksi lintu lähtevän lentoon tien varrelta M. Kallela.

LUHTAKANAN Rallus aquaticus kokonaissumma jäi vähäiseksi. Vain kolmetoista röhkijää sai äänensä kuuluviin. Syytä luhtakanan vähyyteen on vaikea löytää. Kannanvaihteluihin vaikuttaa ilmeisimmin talvehtimisen onnistuminen. Linnut eivät välitä muuttaa kovin etelään ja ankaran talven aikana moni menehtyy. Suuri munamäärä ei näytä korvaavan tappioita.

LUHTAHUITIT Porzana porzana aloittivat keväänsä aikaisin. Ensimmäiset saapuivat jo huhtikuun puolivälissä. Koko kesänä lintuja ei kuitenkaan havaittu edellisvuosia enempää. Parhaat huittipaikat löytyvät sisämaasta. Rannikolla tavataan yleensä vain pari lintua parhailla ruoikkolahdilla. Vasta elokuun aamuina rengastajaa on odottamassa verkkolinjalla rauhallisesti tepasteleva luhtahuitti. Linnut ymmärtävät valmiiksi tallattujen polkujen kulkemisen helppouden.

RUISRÄÄKKÄ Crex crex lämmitti runsaudellaan yöretkeilijän mieltä. Puolensataa ruislintua kertyi tringalaisten havaintovihkoihin. Laji saattaa löytää turvapaikan luhtaniityiltä ja pakettipelloilla. Ilmeisesti myös peltojen metsittäminen auttaa ruisrääkkää. Pari ensimmäistä vuottahan pelto säilyy niittynä. Kunnittain havainnot jakaantuivat seuraavasti: He 6, Sip 12, Va 3, Es 4, Nur 1, Ke 1, Ki 5, Ka 1, Lok 2, Ha 1, Siu 2, Vi 11 ja Kark 2.

LIEJUKANA Gallinula chloropus osui yökulkijan korviin vain viidesti muualla kuin Finnånlahdella, jossa enimmillään havaittiin 13ad 6pull. Vastedes lintumiehet joutuvat etsimään liejukanansa muualta alueen täyttämisen jälkeen.

Muut lajit

SARVIPÖLLÖ Asio otus pesi harvalukuisena, vain kaksitoista poikuetta havaittiin. Ensi kesäksi on odotettavissa paljon runsaampi tulos. KEHRÄÄJIÄ Caprimulgus europaeus ilmoitettiin yhteensä 65 yksilöä. Sokerina pohjalla Vantaan Rekolassa 3-5.8 äänteli yksi VIIRIÄINEN Coturnix coturnix HKu.

Havaintojaan ilmoittivat

Esa Aaltonen, Harri Ahola, Kari Ahola, Peter Backman, Sampsa Cairenius, Kari Degerstedt, Mikael Dyhr, Bo Ekstam, Henry Ekholm, Jari Enström, Hannu Friman, Kari Haataja, Reijo Haapatalo, Keijo Hannukainen, Jukka Heikkilä, Arto Heino, Asko Heino, Markku Heinonen, Pekka Hänninen, Christer Kalenius, Markku Kallela, Mikko Karkia, Teuvo Karstinen, Hannu Kekkonen, Jari Korhonen, Henrik Kunttu, Jukka Kuusela, Jukka Lahtinen, Jari Landen, Jyrki Lausamo, Petri Lehto, Henrik Lindholm, Heikki Luoto, Pekka Luoto, Kalevi K. Malmström, Karno Mikkola, Markku Mikkola, Roger Morberg, Pertti Muuronen, Juhani Mänttäri, Yngve Nyberg, Timo Pakkala, Jörgen Palmgren, Timo Pihkala, Matti Pulkkinen, Tero Rauhala, Asko Rokala, Pekka Routasuo, Jarmo Ruoho, Tuomo Salmela, Yrjö Salmela, Hannu Sarvanne, Paul Segersvärd, Jan Södersved, Timo Tallgren, Hannu Tammelin, Juhani Taponen, Veikko Tarsa, Antero Topp, Kari Tornikoski, Niila Valle, Jussi Valonen, Olli Vesikko, Jorma Vickholm, Kalle Virta, Kari Virta, Heimo Väisänen, Rauno Yrjölä, Timo Yrjölä ja Pertti Zetterberg.

Laajemmin havaintoja kokosivat Christer Kalenius Karjaalta, Kari Degerstedt Karkkilasta ja Vihdistä, Jan Södersved Lohjan seudulta ja Kari Ahola Siuntion ympäristöstä, mistä heille erityiset kiitokset. Hyvää yölaulajakesää 1983