Tringa ry - Uudenmaan lintuharrastajien ja -tutkijoiden yhdistys
Koonnut Tuomo Salmela
Toukokuun jälkipuolisko oli poikkeuksellisen lämmin ja vauhditti yölaulajien muuttoa. Satakieliä ja kerttusia saapui tulvimalla kesäkuun toiselle viikolle asti. Tämän jälkeen alkoi koko kesän jatkunut sadekausi, joka vaikeutti lintujen pesintää ja vaimensi lintumiesten retkeilyintoa. Suotuisa kevät tuotti kuitenkin ennätyksellisen sadon eräitten yölaulajien kohdalla. Samoin satakielen pitkään jatkunut laulukausi helpotti havainnointia. Moni yksilö jatkoi lauluaan vielä juhannuksen jälkeen.
Retkeilyaktiivisuus oli viime kesänä paljon vähäisempää kuin edellisenä. Tämä näkyy selvästi havainnoitsijaluettelon pituudessa: nyt oli 50 ja edellisvuonna 70 havainnoijaa. Kuitenkin ydinalueilta saatiin edustava kuva eri lajien määristä. Puutteelliset alueet rajautuvat Helsingin länsipuolelle, joista pahimpana Espoo. Vain Laajalahti ja Finnå ovat edustettuina viime kesän Espoon alueina. Havainnoitsijoiden väheneminen näkyy selvästi koko Tringan alueen yhteissummia tarkasteltaessa. Ne ovat pienempiä kuin edellisvuonna, vaikka yksittäisten paikkojen havaitut määrät ovat suurempia.
Yölaulajatutkimuksen jatkumiselle on erittäin tärkeää saada mahdollisimman paljon havaintoja. Vaikeutena on se, ettei harrastelijoita voi velvoittaa tekemään mitään ennalta sovittua. Jokainen saa kulkea siellä missä parhaaksi näkee ja milloin tahansa. Toivottavaa on kuitenkin saada kaikkien havainnot yhteiseen käyttöön. Huolimatta havainnoinnin satunnaisuudesta voidaan suurta aineistoa pitää riittävän luotettavana päätelmien tekemiseksi.
Yölaulajat
SATAKIELI Luscinia luscinia Jo toukokuun puolivälissä satakielen laulu yleistyi nopeasti rannikkoseudun tervalepikoissa. Helsingin kaislikkolahdilla ja Uudenmaan järvillä lintujen määrät kohosivat ennätysmäisiksi. Monet laulajat joutuivat tyytymään vaatimattomampiin laulupaikkoihin asutuksen keskellä. Vain lintumiesten passiivisuus "liian yleistä" satakieltä kohtaan jätti alueen kokonaissumman alle edellisvuoden. Mikään muu laji ei ole näin helposti laskettavissa ja luotettava tutkimuksen kohde. Nyt 50 tringalaista ilmoitti satakielihavaintojaan ja loput 800 luottivat siihen, että nämä aktiiviset kuulivat vähintäin samat kuin he itse. Satakieli on tärkein indikaattori tutkittaessa tämäntapaisten lajien leviämistä tai taantumista. On erittäin tärkeää saada talteen kaikki havainnot, koska paikalla ollut lintu ei jää missään tapauksessa havaitsematta, mikäli alue tutkitaan pari kertaa.
PENSASSIRKKALINNUN Locustella naevia oikullinen esiintyminen jatkui viime kesänä. Rannikkoseudulla lintuja ei ollut kovinkaan paljon, mutta jo Vantaanjoen yläjuoksulla niitä sirisi runsaasti. Vantaan linnut lauloivat täsmälleen samoilla paikoilla kuin edellisvuonna. Valitettavasti sateiset ja tuuliset yöt estivät näiden lintujen pyydystämisen rengaskontrollin tarkistamiseksi. Samoilta paikoilta kun oli kaikki linnut vuotta aiemmin rengastettu. Yleensä samalla paikalla on laulanut eri lintu peräkkäisinä vuosina.
VIITASIRKKALINNUN L. fluviatilis esiintymisen runsaus liittyy keväisiin lämpimiin itävirtauksiin. Runsaaseen esiintymiseen antoi viitteen toukokuinen idänuunilintu-ryntäys lintuasemilla. Kuitenkaan määrissä ei päästy parin edellisvuoden tasolle. Lajin uskollisuutta todistaa tutuilta paikoilla Viikissä ja Vantaalla laulaneet linnut.
RASTASKERTTUSEN Acrocephalus arundinaceus vähälukuisuus kuvastuu myös sen käyttäytymisessä. Kaislikkolahdelle saattaa ilmestyä yhtäkkiä laulaja keskellä kesää. Ilmeisesti yksinäiset koiraat kiertelevät lahdelta toiselle paria etsien. Puolison löytämiseen saattaa kulua puoli kesää ja pesintä voi siirtyä kauas elokuuhun. Näin kävi edellisvuonna Porkkalassa. Viime vuonna Viikille ilmestyi rastaskerttunen juhannuksen jälkeen ja sai parin. Toinen pari Vantaan suussa oli hiljaa, mutta antoi kuulua itsestään muutamalla varoitussarjalla elokuun alussa ja viikkoa myöhemmin lintuverkkoon törmäsi pesimäkuntoinen naaras.
LUHTAKERTTUNEN A. palustris Pelko luhtakerttusen laskemisen vaikeudesta on osoittautunut aiheelliseksi. Iso-Huopalahdella jo kolmentoista yksilön kolonia koetteli laskijan kärsivällisyyttä. Samoin Laajalahdella rengastajat saivat peräkkäisinä viikonloppuina monta eri yksilöä samoista pensaista. Vantaanjokivarressa saatiin nauhurin avulla kolme innokasta laulajaa yhtäaikaa verkkoon. Tulevaisuudessa saattaa laji runsastua niin, että yksilömääriä on mahdotonta määrittää edes kohtalaisen tarkasti tiheiden kolonioiden vuoksi.
Luhtakerttusen käsisulat ovat pitkät ja niiden kärjissä on vaaleat täplät. Tertiaalien reunat ovat leveälti vaaleat. Tuntomerkit näkyvät myös maastossa. Linnun yleisväritys on päältä vihreä vailla ruskean vivahdetta, mutta vaaleampi kuin nuoren viitakerttusen. Vehkalahden Koivuluoto 31.5.1981
Taulukko 1. Tringan alueen yölaulajat kesällä 1981.
Finnå Laajalahti Tali-Vermo Vantaanjoki Mätäjoki P-Huopalahti Viikki Östersundom Tuusulanjärvi Karkkila Tringa81 Tringa80 Satakieli Luslus 23 19 27 32 22 17 34 11 56 79 610 864 Pensassirkkalintu Locnae 2 5 12 8 - 4 4 3 3 22 88 94 Viitasirkkalintu Locflu - - - 2 1 - 1 1 2 2 14 21 Rastaskerttunen Acraru 2 - 1 - - - 2 - - - 8 7 Luhtakerttunen Acrris 3 9 13 9 8 9 13 3 3 10 116 104 Viitakerttunen Acrdum 2 1 2 3 - 1 2 - 3 12 39 77
Taulukko 2. Yölaulajien saapuminen keväällä 1981.
Pensassirkkalintu Locnae 18.5 Rönnskär (NW) Viitasirkkalintu Locflu 24.5 Järvenpää (MP) Rastaskerttunen Acraru 19.5 Tammisaari (LJL) Luhtakerttunen Acrris 15.5 Pornainen (MP) Viitakerttunen Acrdum 28.5 Vihti (KD)
Taulukko 3. Tringan alueen kaulushaikarat ja rantakanat kesällä 1981
Finnå Laajajahti Viikki Östersundom Karkkila Nummi Lohja Tringa81 Tringa80 Kaulushaikara Botste - 1 - - - - - 5 6 Luhtakana Ralaqu 1 1 1 2 2 1 4 21 21 Luhtahuitti Porpor 2 1 2 1 3 4 6 31 41 Ruisrääkkä Crecre - - 4 5 - - 1 29 30
VIITAKERTTUNEN A. dumetorum Vastoin kaikkia toiveita ja odotuksia oli viitakerttunen vähälukuinen. Moni lintumies ei kuullut ainuttakaan taituria öisissä puuhissaan. Sisämaassa lintuja oli kuitenkin kohtalaisesti. Lajihan on siellä jostain syystä yleisempi kuin rannikkoseudulla. Muualla Suomessa viitakerttuset olivat myös vähälukuisempia edellisvuoteen verrattuna. Viikin syksyinen verkkopyynti tuotti vasta toisen kerran kolmentoista vuoden aikana lajin saaliiksi: kaksi nuorta yksilöä. Oliko viitakerttunen kuitenkin havaittua yleisempi viime kesänä?
Kaulushaikara ja rantakanat
Ensimmäiset yöhuutajat saapuvat keväisin Suomeen jo huhti-toukokuun vaihteessa. Tällöin saapuvat ensimmäisenä liejukana ja luhtakana sekä vähän myöhemmin kaulushaikara ja luhtahuitti. Toukokuun puolivälissä ilmestyvät ensimmäiset ruisrääkät ilahduttamaan laulullaan öistä peltojen kulkijaa.
Rantakanojen vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuria. Lintujen harvalukuisuudesta johtuen vaikutus vielä tehostuu. Joinain vuosina voi laajoilla alueilla jokin laji puuttua kokonaan. Kannan vaihteluihin voi olla monia syitä. Ehkä voimakkain on talvehtimisalueen olosuhteissa. Luhtakana ja liejukana pystyvät talvehtimaan jopa Suomessa eivätkä ne muutenkaan aina siirry kovin etelään. Ankarina talvina tämä käy kohtalokkaaksi, kuten pari viimeistä runsaslumista ja kylmää talvea Euroopassa ovat osoittaneet. 70-luvun lentojen talvien todellinen merkitys kannanvaihteluun jää hiukan hämäräksi, koska riittävää vertailuaineistoa ei ole olemassa. Asiaan kun meillä ei ole kiinnitetty enemmälti huomiota. Rantakanat ovat luontaisesti varustautuneet korvaamaan huonojen vuosien menetykset. Suuri munamäärä ja usea poikue takaavat runsaan vuotuisen poikastuoton. Kannan romahtaminen on mahdollista korjata nopeasti suotuisissa olosuhteissa. Esimerkiksi Finnånlahdella 70-luvulla koko alue "täyttyi" liejukanoista.
KAULUSHAIKARA Botaurus stellaris on Tringan alueella harvinaisuus. Kaislikosta kuuluva mylvintä ei tunnu sopivan pääkaupunkiseudun linnuston kuvaan. Haikara väistyy sovinnolla muutaman harjoitusyön jälkeen rauhallisemmille paikoille jatkamaan yksinäistä bassotorvikonserttoaan. Viime kesänä havaittiin Espoon Laajalahdella 15.6 yksi puhaltelija (PR) ja Siuntion alueella kierteli kolmessa paikassa ilmeisesti yksi lintu (KA). Kolme muuta havaintoa ovat perinteisiltä paikoilta Kirkkonummelta (JM) ja Karjaan Läppträsketiltä (MK), sekä Pohjanpitäjänlahdella jo 8.5 (LJL).
LUHTAKANAN Rallus aquaticus määrät jäivät jälleen vähäisiksi. Parhailla kaislikkolahdilla saattoi kuulla yksinäisen linnun ääntelyä. Luotettavimmat tapaamispaikat eivät nytkään pettäneet lintumiestä. Viikin Fastholma, Östersundom, Laajalahti ja Läppträsket Karjaalla ovat jokavuotisia esiintymispaikkoja. Vain 70-luvun alkuvuosina laji oli runsaslukuinen etelärannikolla, jossa saattoi kuulla useita huutajia pieneltä alueelta.
LUHTAHUITTI Porzana porzana on runsaampi sisämaassa kuin rannikolla. Parhaillaan kaislikkolahdilla kuulee yleensä vain jonkun yksittäisen huutajan, kun taas pienenkin järven luhtaniityltä saattaa löytää puoli tusinaa lintua yhtaikaa äänessä.
Kuluneen kesän huittisumma jäi verraten vaatimattomaksi. Niukkuus johtuu osaksi vähäisestä retkeilystä, mutta myös lintujen todellinen vähyys on nähtävissä edellisvuotisiin nähden.
RUISRÄÄKÄN Crex crex löytää varmimmin pääkaupunkiseudulta Östersundomin kartanon luhtaniityltä, missä on vuosittain 2-5 lintua. Lähes yhtä hyvä paikka on Vantaanjoen peltoaukeat. Viikin pelloilla laji esiintyy oikullisesti. Runsaina vuosina narisijoita saattaa olla yli viisi yksilöä, mutta tyhjiä vuosiakin sattuu silloin tällöin.
Lajin osalta kesä oli kohtalaisen hyvä. Moni yksilö lauloi poikkeuksellisen vilkkaasti päivälläkin. Lisäksi usean yksilön ääntely jatkui pitkälle heinäkuuhun.
Yölaulajahavaintojaan ilmoittivat seuraavat lintumiehet:
Esa Aaltonen, Kari Ahola, Kari Degerstedt, Hannu Friman, R. Haapatalo, Arto Heino, Heikki Holmström, Hannu Jännes, Christer Kalenius, Kari Kallela, Timo Karkkulainen, Olli Kivinen, Jarmo Koistinen, Jari Korhonen, Reijo Korvenpää, Toni Kukkola, Henrik Kunttu, Ilkka Kuvaja, Jarkko Kyttänen, Lasse J. Laine, Ari Laitila, Jyrki Lausamo, Ari Lavinto, P. Lehto, Heikki Luoto, Kalevi K. Malmström, Juha Merilä, Stig Michelsson, Antti Mikala, Karno Mikkola, Roger Moberg, Pertti Muuronen, Juhani Mänttäri, Seppo Niiranen, Kimmo Olkio, Jörgen Palmgren, Timo Pihkala, Matti Pulkkinen, Pekka Routasuo, Jarmo Ruoho, Tuomo Salmela, Hannu Sarvanne, Harri Sassi, Mikko Savelainen, Jan Södersved, Timo Tallgren, Hannu Tammelin, Antero Topp, Niila Walle, J. Valonen, Markku Vickholm, Kari Virta ja Timo Yrjölä.
