Yölaulajat 1983

Tuomo Salmela

Toukokuun alussa alkoi kesä. Yölaulajat saapuivat ennätyksellisen aikaisin. Pesintä pääsi käyntiin nopeasti, kun niityt ja rannat saivat varhain uuden vihreän kasvipeitteen. Pesimäkaudenkin sääolot olivat suotuisia. Poikueet varttuivat nopeasti ja pesimätulos oli hyvä.

Muuton varhainen alkaminen kasvatti myös lintumäärät suureksi. Huolimatta vähentyneestä retkeilyaktiivisuudesta havaittiin lähes kaikkia lajeja enemmän kuin aiempina tutkimusvuosina. Retkeily oli vähäistä rannikolla Viikistä itään. Sieltä kaunistaa vain muutama yksittäinen havainto tilastoja. Sisämaan miehet hoitivat alueensa tunnollisesti. Havaintoja saatiin yhteensä noin 70 lintumieheltä. ilmoitettujen havaintojen painopiste on siirtynyt sisämaahan vuosien kuluessa. Rannikon lintumiehet eivät enää jaksa kiinnostua yölaulajaretkeilystä.

Yölaulaja on nimityksellä hiukan harhaanjohtava. Tosin ryhmään lukeutuvat lajit ovat yleensä ainoita yöaikaan laulavia lintuja. Kuitenkin niiden aktiivisin lauluaika on noin tunti auringon nousun molemmin puolin. Iltayön kuulostelu tuottaa harvemmin vastakaikua. Edes nauhuriatrapin käyttö tähän aikaan ei innosta vastineeseen. Havainnoitsijan kannalta tämä on tietenkin hiukan ikävää. Useimmat lintumiehet tuntuvat olevan aamu-unisia ja pitävät hulluutena kesällä herätä pari tuntia ennen auringonnousua.

Yölaulajat

SATAKIELI Luscinia luscinia saapui ensimmäisenä. Jo 7.5 ne olivat äänessä. Kokonaismäärä kohoaa lähelle tuhatta huolimatta Helsingin itäpuolen vain muutamasta ilmoitetusta. Voimakkaimmat lisäykset edellisvuoteen nähden tapahtuivat Viikillä ja Karkkila-Vihti alueella.

PENSASSIRKKALINTU Locustella naevia saavutti jälleen ennätyslukemat. Ensimmäiset saapuivat jo 12.5. Huomattavan suuri osa havainnoista keskittyy toukokuun loppu puolelle. Laji oli jälleen sisämaassa paljon runsaampi kuin rannikolla. Tavallinen ruispelto tai pakettipelto riittää laulupaikaksi, joten laji lienee yleisempi kuin taulukon luvut osoittavat. Retkeilijöiden biotoopin valinta suosii ehkä hiukan enemmän kosteikkolajeja.

VIITASIRKKALINTU L. fluviatilis saapui Lohjalle 16.5. Muut kuusitoista täydensivät kokonaissumman viime vuosien tasolle. Espoossa rengastettiin samalta paikalta koiras ja naaras, joten pesintäkin on ilmeistä Tringan alueella.

VIITAKERTTUNEN Acrocephalus dumetorum tuli sisämaahan 19.5. Rannikon ensimmäinen havaittiin vasta viisi päivää myöhemmin. Kokonaissumma edustaa verraten runsasta esiintymistä. Lukua nostaa Karkkilan seudun suuri määrä. Muualla laji oli pikemminkin harvalukuinen. Myös varsinaisella esiintymisalueella Kaakkois-Suomessa määrät jäivät selvästi huippuluvuista. Elokuinen verkkopyynti tuotti vain pari nuorta yksilöä rannikon ruovikkolahdilla, joten myös poikasmäärät jäivät aiempia pienemmiksi.

 Taulukko 1. Kesän 1983 yölaulajat. Pitkäjärvi Finnå Laajalahti Tali-Vermo Vantaanjoki Mätäjoki P-Huopalahti Viikki Tuusulanjärvi Karkkila Lohja Tringa83 Satakieli Luslus 51 32 12 39 32 31 15 50 34 120 91 914 Pensassirkkalintu Locnae 8 4 3 7 5 2 1 1 7 38 6 134 Viitasirkkalintu Locflu - 1 - - - - - 2 - 2 2 17 Viitakerttunen Acrdum - - - 1 6 - 1 1 - 24 8 66 Luhtakerttunen Acrris 1 9 7 21 15 8 8 8 5 11 14 183 Rastaskerttunen Acraru - 3 - - - - - 3 - 1 - 14 Kaulushaikara ja rantakanat kesällä 1983 Pitkäjärvi Viikki Tuusulanjärvi Karkkila Lohjan Karjaa Tringa83 Kaulushaikara Botste - - - 1 1 2 5 Luhtakana Ralaqu 1 2 - 2 4 1 19 Luhtahuitti Porpor 4 5 3 5 3 2 47 Ruisrääkkä Crecre 2 - 1 7 3 5 32 

LUHTAKERTTUNEN A. palustris lauloi toukokuun puolivälissä, ensimmäinen jo 14.5. Muutto jatkui pitkään. Viimeiset uudet laulajat saapuivat vasta heinäkuun alussa. Tiheimmät keskittymät olivat edelleen Vantaanjokivarressa ja Vermossa. Iso-Huopalahden entinen kaatopaikka kasvaa rikkaruohoa ja pensaikkoa. Rehevässä. pujokasvustossa oli peräti kymmenen laulajaa ja saman verran lisää löytyi ympäristön niityillä. Uusi ja ennen tutkimaton luhtakerttusalue löytyi Espoosta Lukupuron varresta, jossa oli kymmenen yksilöä.

RASTASKERTTUNEN A. arundinaceus tuli myös aikaisin. Ensimmäinen lauloi jo 12.5. Karjaan Läppträsketillä. Kokonaismäärä 15 yksilöä on laskentojen suurin. Viikin ja Finnån kolmen yksilön määrät kohottavat tietenkin summan näin suureksi. Muut havaintopaikat: Tu Rusutjärvi, Sip Savijärvi, Sip Storträsk, Ki Danskarby, Ki Jorvas, Es Bodom ja Vihti.

Kaulushaikara ja rantakanat

KAULUSHAIKARA Botaurus stellaris oli vähissä. Havaintopaikat sijoittuvat sisämaahan Vihtiin, Karjaalle ja Lohjalle. Rannikolla lajin kuuli vain Ki Morsfjärdenillä, joka on ollut varmin kaulushaikaran tapaamispaikka.

LUHTAKANA Rallus aquaticus pysyy tasaisen vähälukuisena. Toukokuun alussa laji oli aktiivisimmin äänessä. Sisämaan havainnot ovat tämänkin lajin kohdalla runsastuneet. Osasyy on kai alueen lisääntynyt yöretkeily. Rehevillä järvillä käydään entistä aktiivisemmin.

LUHTAHUITTI Porzana porzana saavutti ennätysrunsauden. Tunnetuilla huittipaikoilla havaittiin monta lintua. Jopa Helsingissä Pieni-Huopalahdella oli yhteensä kolme lintua. Paikalla lajia ei ole havaittu moneen vuoteen. Rannikon ruovikkolahdetkin pääsivät osalliseksi huittivierailuista. Viikin viisi yksilöä muistuttaa paikan hyvistä vuosista.

RUISRÄÄKKÄ Crex crex oli vain paikoin runsas. Esiintyminen oli varsin oikullista. Kokonaismäärä vastaa keskiarvoa, mutta Helsingin lähellä laji löytyi vain Es Laajalahdelta ja Va Veromiehenkylästä. Lappeenrannassa laji oli ennätyksellisen runsas ja vielä rannikolla itärajan tuntumassa yleinen.

Muut lajit

Yöllisillä retkillään lintumiehet havaitsivat tietenkin kaikenlaisia lintuja. Varsinaisten kohdelajien ulkopuolelta tavattiin muita, joista havainnot kootaan myöhempää käyttöä varten.

KEHRÄÄJÄ Caprimulgus europaeus osuu lintumiehen tielle yleensä siirtymätaipaleilla. Muuta laskentajärjestelmää ei ole vielä kehitetty yksilömäärien seurantaan, joten on pyritty edes hiukan hyödyntämään havaintoja kokoamalla ne yhteen. Kesällä 1983 havaitsivat yölaulajaretkeilijät yhteensä 67 kehrääjää.

SARVIPÖLLÖ Asio otus oli poikueineen runsaana liikkeellä. Vuodenikäinen ennuste toteutui. Nyt kokonaismäärä oli 29.

LIEJUKANA Gallinula chloropus tuntuu olevan erittäin vaikeasti havaittava. Finnånlahdella laji vielä sai pesimisrauhan täyttämisuhan lähestyessä. Sisämaan merkittävin havainto tuli Lok Kirkniemestä, jossa laji pesi onnistuneesti.

Lopuksi

Laskennat jatkuvat edelleen tulevina kesinä. Havaintojen ilmoittamisessa on toivottavaa käyttää apuna karttaa ja sen koordinaatteja. Puhelinluettelon kartta kattaa suuren osan retkeilyalueesta. Käyttämällä vanhan luettelon karttoja tai ruutunumerointia voi esittää lintujen tarkan laulupaikan ja helpottaa yhteenvedon laadintaa. Poutaisia retkiä ja kauniita auringonnousuja. Menkää ajoissa nukkumaan ja lähtekää aamuyöstä maastoon!

Ulkona viettivät kesäyönsä seuraavat lintumiehet ja ilmoittivat havaintonsa:

Esa Aaltonen, Seppo Aro, Sampsa Cairenius, Kari Degerstedt, Mikael Dyhr, Henry Ekholm, Jari Enström, Hannu Friman, Kari Haataja, Reijo Haapatalo, Keijo Hannukainen, Arto Heino, Markku Heinonen, Martin Helin, Keijo Inkinen, Christer Kaienius, Markku Kallela, Mikko Karkia, Petteri Karlsson, Sonja Karlsson, Hannu Kekkonen, Matti Koivula, Kari Korhonen, Ilkka Kuvaja, Jukka Lahtinen, Jyrki Lausamo, Markku Lehmonen, Markku Lehto, Erik Lindholm, Heikki Luoto, Pekka Luoto, R. Luukkanen, Karno Mikkola, Markku Mikkola, Roger Morberg, Tage Morberg, Kim Mäkinen, Juhani Mänttäri, Seppo Niiranen, Magnus Nordman, Kurt Nyberg, Yngve Nyberg, Thomas Oesch, Jörgen Palmgren, Matti Pulkkinen, Asko Rokala, Heikki Ropponen, Pekka Routasuo, Jarmo Ruoho, Juha Saari, Tuomo Salmela, H. Sassi, Paul Segersvärd, Jan Södersved, Hannu Tammelin, Juhani Taponen, Antero Topp, Kari Tornikoski, Markku O. Tunturi, Niila Valle, Jussi Valonen, Jukka Vihanto, S. Wikman, Ari Viljanen, Kalle Virta, Kari Virta, Kimmo Virta, Pertti Virta, M. Virtanen, Heimo Väisänen ja Rauno Yrjölä.