Israelin retki 26.2.-5.3.2020

Petro Pynnönen (teksti ja kuvat, joissa ei kuvaajaa mainittu)

Edellistalven retken innoittamina lähdimme uudelle seikkailulle linturikkaisiin maisemiin. Tällä kertaa ajankohdaksi oli valikoitunut hieman myöhäisempi ajankohta, helmi-maaliskuun vaihde. Aika valikoitui sen perusteella, että tähän aikaan säät ja luonnon tila ovat jo keväisemmät, mutta lähes kaikki talvehtivat linnut ovat edelleen paikalla. Tämä toteutuikin hienosti, sillä vastaavaa kukkaloistoa ja lintujen laulua ei havaittu vielä helmikuun alun retkellä. Loppuretkestä havaittiin jo useita muuttolintulajeja. Edellisessä retkikertomuksessa https://www.vanha.tringa.fi/2019/03/tringa-pohjois-israelissa-5-11-2-2019/ kerrotaan yleisesti alueen linnustosta, tässä alla tämän retken päiväkirjakirjoitukset:

26.2.

Lähtö Helsinki-Vantaalta iltakoneella klo 19.50. Seitsemän hengen seurueemme saavuttua kentälle, saimme epämiellyttävän uutispläjäyksen päin kasvoja: meille kerrottiin että laukut eivät lähde tänään yhdellekään lennolle niiden käsittelijöiden ulosmarssin vuoksi! Vain käsimatkatavarat sai ottaa mukaan. Alkoi armoton pakkaaminen terminaalin lattialla, sillä käsimatkatavaroihin piti saada mahtumaan kaikki tarvittava. Lyhyiden mutta tiukkojen neuvotteluiden jälkeen saimme ottaa lisäksi jalustat käsimatkatavaroihin, joten osa sai kaiken tarvittavan sittenkin mukaansa. Selvisipä sekin, että teleskooppipampulta näyttävä staijikeppi on ihan ok käsimatkatavaroissa. Osa joutui lähtemään viikon retkelle pikku repun kanssa. Yksi meistä oli mennyt juuri hetkeä aikaisemmin sisään, joten hänellä ei ollut edes mahdollisuutta pakata tavaroitaan käsimatkatavaroihin. Mm. jalusta jäi häneltä Helsinkiin. No, matkaan sentään päästiin. Ehdin lähettää viestin israelilaiselle kaverilleni, josko häneltä saisi yhtä jalustaa lainaksi. Vastausta en ehtinyt odottaa kun astuimme koneeseen. Tel Avivin päässä yllätys oli suuri kun hihnalta tuli sittenkin osa matkalaukuista. Ulosmarssi oli kestänyt noin tunnin, juuri meidän lähdön ajan! Puolet porukasta jäi edelleen ilman tavaroitaan. Kentällä meni aikaa katoamisilmoitusten kanssa, ja hotellille nukkumaan päästiin tämän takia vasta pikkutunneilla.

27.2.

Viivästyneistä unista huolimatta kaikki olivat aamulla urheasti klo 6 aulassa valmiina puistokävelylle. Tällä kertaa olimme päättäneet, että ilman naamiokottaraista emme puistosta poistu. Alueen peruslajistoa, kuten priinioita, arabianbulbuleita ja isopurppuramedestäjiä näkyi heti. Ihanan keväinen sää helli väsyneitä jäseniämme ja lintujen katselu tuntui luksukselta. Hyvin näkyvä osa linnustoa Tel Avivin puistoissa ovat erilaiset c-kategorian lajit, kuten pihamaina, afrikanhanhi, munkkiaratti ja kauluskaija. Niiden kuuluvat äänet kaikuvat jatkuvasti. Naamiokottarainen piileskeli aikansa, mutta niitä löytyi lopulta viisi yksilöä pinnamiesten ja -naisen riemuksi.

Naamiokottarainen (Sturnus burmannicus) Hayarkon Park Kuva: Arto Keskinen, Bamba, Petro ja Yoavin jalusta Kuva: Jouko Olkio, ja
Apterola lownii -lude Maagan Michael 27.2.2020

Yhden jalustan jääminen Helsinki-Vantaalle harmitti, mutta pelastus tilanteeseen oli saapunut jo lentomatkan aikana. Yoav Perlman lupasi lainata jalustan ja oli tehnyt meitä varten lisäksi kuvaohjeet, mistä portista pitää mennä sisään, ja minkä pömpelin takana jalusta odottaa, kun hän ei itse pystynyt olemaan paikalla. Nerokasta! Erityisen tärkeä maininta oli pihalla odottava mastiffin näköinen koira, Bamba, joka kuulemma näyttää pahalta ja haukkuu ärisee pahaenteisesti, muttei pure. Ilman tätä ohjetta olisi ehkä jäänyt jalusta hakematta… Kiitos Yoav, toda! Vain toinen lintuharrastaja voi ymmärtää miten tärkeästä asiasta oli kyse. Iso hatunnosto!

Matka jatkui viimein kohti pohjoista. Ensimmäinen kohteemme oli Maagan Michaelin altaiden eteläpuolella oleva staijikallio, jonka rantakivikossa on aina kahlaajia. Hienossa säässä katselimme rannan aavikko- ym tyllejä ja MM altaiden linturunsautta. Meri oli hiljainen, mutta altaiden puolella oli vilinää: yö-, jalo-, silkki- ja rääkkähaikara löytyivät, pelikaaneja, pikkumerimetsoja, pronssi-iibiksiä, papyryskerttusia, paljon nauru-, kaitanokka-, armenian- ja etelänharmaalokkeja. Lopulta 4 tavallista pulmussirriä rannan kallioiden sirriporukassa ja kaksi kesäpukuista valkosiipitiiraa altailla taisivat olla paikan kiinnostavimmat havainnot. Rannalla vilisi omituisia, siivettömiä, Apterola lownii -luteita.

Kolmen maissa hyvästelimme Välimeren ja lähdimme kohti Arbelin tukikohtaamme seuraavaksi neljäksi yöksi. Matkalla pysähdys Kfar Barukin altailla. Portit olivat lukossa, mutta aidankin takaa reipas retkiryhmämme onnistui kaivamaan kaivatut valkopää-, ja marmorisorsat. Liitohaukka yleistyy kovaa vauhtia edelleen, niitä on ihan kaikkialla!  Illaksi tuttuun Shavit guest houseen, jonka kolmen ruokalajin illallinen oli viedä tajun. Huomenna suuntaamme koko päiväksi Hulaan kurki- ja petolinturetkelle. Kuvia ei juuri kertynyt tänään, mutta huomenna pannaan paremmaksi!

28.2.

Aamukävely ennen aamiaista hienoissa maisemissa Arbelin kylän reunoilla. Kaukana kanjonin yllä näkyi pikkukiitäjiä ja ensimmäinen sinirastas. Samoin näimme retken ensimmäiset kalliotamaanit (Procavia capensis) ja vuorigasellit (Gazella gazella) Arbel 28.2.2020

Aloitimme aamun kävelyllä Arbelin kylän reunamilla. Maisema täällä ylängöllä on luonnostaan avointa kivikkoista nummea, jossa kasvaa hieman piikkipensaita ja runsaasti ruohovartisia kasveja. Kaikkialla kuuluu harmaasirkun helisevä laulunsäe, mustapäätaskuja istuskelee näkyvillä paikoilla ja vuoripyitä kotkottelee eri suunnilla. Arbelin rotkon yllä vilahteli pikkukiitäjiä, kylän reunan puissa piileskeli harakkakäki ja syyriantikkakin nähtiin. Eurooppalaisia peippolintulajeja näkyi runsaasti; peippoja, järri- ja viherpeippoja, tiklejä, hemppoja ja keltahemppoja.

Agamon Hulassa on lintuturistilla helppoa. Vuokrasimme golfkärryt, joita varten koko järven ympäri on tehty noin viiden kilometrin lenkki. Matkanteko oli huomattavan leppoisaa, sillä siirtymät olisivat olleet turhan pitkiä kävellen. 28.2.2020

Herkullisen aamiaisen jälkeen ajoimme suoraan Hulaan lintupaljouden keskelle. Hulan vetonaula on valtava kurkimassa, jonka ympärille on rakentunut melkoinen infra; uusi hieno opastuskeskus, kurkisafareita vedettävillä piilokojuilla, kulkuvälinevuokraamo ja hienot katselupisteet ja asfaltoidut pyörätiet kosteikon ympäri. Vuokrasimme pari golfkärryä ja kiersimme rauhassa koko alueen ympäri. Kurkia näimme ehkä 30.000 yksilöä, osa oli selvästi jo lähtenyt kevätmuutolle. Kaksi keisarikotkaa, kiljukotkia, arohiirihaukkoja, liitohaukkoja, upeat 32 marmorisorsaa, pelikaaneja, paljon haikaroita, pikkumerimetsoja, satoja sorsia, vuorikirvisiä, sitruunavästäräkki jne jne, tosi paljon lintuja! Tyytyväisenä palailimme iltapäivän mittaan takaisin Arbeliin kaikessa rauhassa pysähdellen. Matkalla poimin tienposkesta Bagrada stolida -luteen, josta ei ilmeiseti ole ainoatakaan havaintoa Israelista. Eli Israelinpinna siis! Illalla jälleen kylläisinä nukkumaan sakaalien ulvoessa ulkona.

Tuttavallinen nutria (Myocastor coypus) Hulassa, aamukävelyn kynsihyyppä (Vanellus spinosus) ja paluumatkan Israelinpinna Bagrada stolida -lude. 28.2.2020

29.2.

Päivän teema oli karkauspäivänpinnat, tietenkin! Aamukävely jälleen Arbelin kylän ympäristössä tuotti vain samoja tuttuja lintuja. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Golania. Matkalla pysähdyimme Jordan-joen suiston kohdalla. Papyrus- ja silkkikerttuset lauloivat kilpaa ruovikossa, harakkakäet käkättivät ja harjalintu puputti. Mustafrankoliinin raastava räikkä kuului kahdesta suunnasta, mutta itse lintua emme nähneet. Päivän ensimmäiset eliskättelyt kuitenkin nähtiin!

Kuussa käveli villisikoja! Maale Gamla 29.2.2020

Siirryimme ylemmäs ylängölle. Gamlan alapuolisella kanjonilla, Ma’ale Gamlan kohdalla, staijailimme kaikessa rauhassa hyvän tovin. Pian näimme lähirinnettä pitkin hiippailleen neljän villisian seurueen, ja heti perään vanha vuorikotka nousi kuin nousikin Gamlan kanjonin ylle kaartelemaan. Jälleen eliskättelyt läpsyivät! Samoin näkyi arohiirihaukkapariskunta ja retken ensimmäinen hanhikorppikotka. Niitä näkyi myöhemmin päivällä kuusi lisää Gamlan tienvarren haaskalla. Vähissä ovat. Kevät on sen verran edennyt että ensimmäinen punapäälepinkäinenkin nähtiin, samoin viisi käärmekotkaa. Ylängön vesialtaat Naturin lähellä todettiin nopeasti varsin tyhjiksi. Nummella sen sijaan näimme kolme valkoselkätaskua. Kaksi näistä oli naaraita ja vieläpä hyvin erinäköiset, opettavaiset yksilöt. Toinen oli tasaisen ruskeanharmaa, lähes arotaskumainen ja toinen mustakurkkuinen selvästi harmahtavampi. Lintuoppaan siipi-pyrstö-tuntomerkki erona lännensurutaskuun todettiin jälleen kerran paikkansa pitämättömäksi.

Harmaasirkku (Emberiza calandra) Ma’ale Gamla, tuhkakirvinen (Anthus rubescens japonicus) Kfar Ruppin Kuva: Petro Pynnönen/Mauri Hätönen ja hieno karkauspäivän ilta Kfar Ruppinilla 29.2.2020

Iltapäivällä päätimmekin vierailla Bet Sheanin laaksossa, lähinnä Kfar Ruppinin pelloilla. Kävelimme alfalfapelloilla iltaan saakka viiriäisiä, kirvisiä ja arosuohaukkoja ihastellen. Viimeksi mainittuja näkyi 2kv- ja ad koiraat. Tuhkakirvinen löytyi ihmeen helposti. Se oli itse asiassa ensimmäinen kirvinen, jonka tsekkasin langoilla istuvasta kirvisparvesta. Se vasemmanreunimmaisin. Paluumatkalla Arbeliin pimeässä tien ylitti lähietäisyydeltä kaksi shakaalia. Illalla tuli pieni sadekuuro, retken ensimmäinen. Huomisaamulla olisi tarkoitus nousta Hermon-vuorelle. Tämän rennon päivän lajisummaksi tuli 94, kaikki Israelin karkauspäivänpinnoja.

2kv koiras arosuohaukka Kfar Ruppin 29.2.2020 Kuva: Arto Keskinen

1.3.

Menomatkalla Hermonille Golanilla näytti vielä hyvältä. 1.3.2020

Retken neljäs päivä aloitettiin varhain ja lähdimme ajamaan kohti Hermonvuorta ja sen erikoisuuksia. Koko yön kestänyt sade lakkasi sopivasti juuri klo 5 kun lähdimme liikkeelle. Sään piti kirkastua päivällä, mutta mitä ylemmäs pääsimme, sitä ankeammalta sää alkoi näyttämään. Samoin lämpötila putosi sitä mukaa kuin vaihteet vaihtuivat pienemmiksi. Ensimmäisellä kävelyretkikohteellamme oli vielä siedettävä ilma ja viitisen lämpöastetta, mutta lopulta Hermonvuorelle päästyämme olimme sumun ja piiskaavan räntäsateen ympäröimänä ja lämpötila putosi yhteen asteeseen. Lisäksi tajusimme vasta ylhäällä, että tänään vuorelle ei kannata edes yrittää. Autojen jonon pää oli puolessa välissä Hermonintietä. Vaikka ei ollut edes viikonloppu, väkeä oli menossa laskettelemaan tolkuttomasti. Paikalla olisi kannattanut olla tuntia ennen avaamisaikaa. Perinteisellä nakkeli-tiaispaikalla ei pysynyt oikein pystyssä, kun tuuli piiskasi. Käännyimme takaisin ja keskityimme kallionakkelin ja balkanintiaisen etsintään vuoren tuulensuojan puolelta. Melko nopeasti löytyi 16 vuorisirkun parvi ja heti perään kolme säkättävää balkanintiaista. Alas kavutessamme alkoi ylempää kuulua nakkelimaista pulputusta ja viimein löytyi kuin löytyikin kiukkuisen oloinen kallionakkeli kiviltä hyppelemästä. Peukaloinen, rautiainen ja korppi liitettiin samoin retkilistalle ennen kuin sanoimme hyvästit ylängölle ja palasimme alas lämpimään Hulan laaksoon.

Lämpötila oli alimmillaan +1C ja tuuli ja räntäkuurot riesasivat. Jouko ja Arto olivat sitkeitä ja sitkeys palkittiin: aurinko tuli esiin, samoin balkanintiaiset, vuorisirkut ja viimein kallionakkelikin! Majdal Shams, 1.3.2020
Balkanintiainen (Parus lugubris) ja vuorisirkkunaaras (Emberiza cia), Majdal Shams 1.3.2020. Kuvat: Arto Keskinen.

Kibbutz Danin kohdalla tien vieressä oli houkuttelevan näköisiä kala-altaita, joissa olikin paljon haikaroita ja sorsia, mutta mitään sen ihmeempää sieltä ei löytynyt.

Hulan järven tornista näkee lähinnä vain sivuille. 1.3.2020

Ajoimme perille Hulaan, jossa menimme suoraan Nature reserviin lämmittelemään. Paikka on kalpea aavistus siitä, millainen Hulan laakso olisi jos sitä ei olisi kuivattu 50-luvulla. Lisäksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana järven papyruskasvustot ovat pääosin kuolleet pois. Liekö vesi liiaksi rehevöitynyttä vai mikä on muutoksen aiheuttanut? Lintuja näkyi vielä runsaasti. Järvellä kellui satamäärin nokikanoja ja kymmeniä pikku-uikkuja. Rantojen ruovikkovöissä vilisteli tiltaltteja, ruovikosta kuului välillä pussitiainen ja välillä papyrus- ja silkkikerttusen laulut. Ruokosirkkalintuja suristeli kaksikin ja nutriat kurluttivat ja vinkuivat eri puolilla. Kevät oli tosiaan tulossa. Pääskysiä lenteli sadoittain, seasta löytyi runsaasti räystäspääskyjä ja yksi törmäpääsky. Kattohaikaroita putosi taivaalta n. 700:n parvi yöpymään. Rankan päivän ilta oli mukavan rauhallinen.

Pihamaina (Acridotheris tristis) on kaunis, mutta huonomaineinen vieraslaji ja se on yleistynyt valtavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Hula Lake 1.3.2020

2.3.

Pohjoisen retkemme alkoi valumaan etelään. Kävimme aamulla laskeskelemassa Genesaretjärven pohjoispään lintuja. Mustakaulauikkuja näkyi 90, valkoposkitiiroja 80 ja vasta retken toinen mustapäälokki. Aamiaisen jälkeen vierailimme Arbelin jyrkänteellä kalliokirvinen ja sinirastas mielessämme. Sinirastaita näkyi heti useita, samoin löytyi kalliokirvispari pienen etsiskelyn jälkeen. Täytyy ihmetellä israelilaisten innokkuutta vierailla kansallispuistoissa. Näin arkipäivänäkin porukkaa riittää satamäärin vähäpätöisenkin oloisiin kohteisiin. Toki Arbel on hienoimmasta päästä Israelin luontonähtävyyksistä. Paikalla tapasimme samalla koneella kanssamme saapuneita suomalaisia. Eivätpä hekään olleet saaneet vielä matkatavaroitaan.

Arbelvuori ja kalliokirvinen (Anthus similis) kuuluvat yhteen. Kalliokirvinen ei ole harvinainen, mutta niitä on aina harvakseltaan ja sen pesimäbiotooppi on usein vaikeasti tavoitettavissa. Vuoren harjanteen reunamilla kisaili ilmeinen pariskunta näitä WP:n alueella hankalasti nähtäviä kirvisiä. 2.3.2020

Hyvästelimme Arbelin ja suuntasimme kohti Kfar Ruppinia ja sen Jordan valley birding centeriä. Linnuista ei tänäänkään ollut pulaa ja sääkin helli, joten mikäs oli ollessa! Matkalla pysähtelimme rennolla otteella, eikä ollut kiire mihinkään. Ensimmäisellä pysähdyksellä näkyi mm. 16 kilju-, 2 aro- ja 1 keisarikotkaa. Kfar Ruppinilla näkyi toistakymmentä kiljukotkaa lisää, muutama tamariskivarpunen, pari peltotulkkua ja paljon alueen muita peruslintuja. Illalla Birding centeriin yöksi. Iltakävelyllä kibbutzin reunoilla näkyi hieno saalisteleva tornipöllö, ja viitisen kyläpöllöstä vihelteli. Kiva ja rento retkipäivä. Huomiselle on jälleen kovemmat odotukset ja rankan tuntuinen ohjelma. Saapa nähdä kuinka käy! Retken lajimäärä nousi 165:een

Peltotulkkuja (Rhodospiza obsoleta) 2.3.2020 Kfar Ruppin

3.3.

Toiseksi viimeinen aamu 3.3. alkoi Kfar Ruppinin peltoaukeilla. Alfalfaniittyjä on kilometritolkulla, joten ei auttanut kuin lähteä ketjukomppaamaan ja toivomaan parasta. Päätargettina oli aasiankiuru, joita varmasti on vielä paikalla. Ja eihän siinä kauaa mennyt kun taivaalta alkoi kuulua hieman sitruunavästäräkkimäistä surahdusta, ja aasiankiuru lensi ylitsemme ja laskeutui peltoon. Maassa sitä ei näissä oloissa voinut nähdä ei sitten millään, mutta lentoon lähtiessä sen näki kohtuullisen läheltä ja taisipa siitä joku kuvankin napata. Pellolla tapasimme paikallisen ornin, Tuvia Kahnin. Oli mukava viimein paiskata kättä, sillä hän auttoi meitä jo edellisvuoden retken lintujen löytämisessä. Lähdimme ajamaan kohti Kuollutta merta. Matkalla kävimme palmumetsikössä Tuvian neuvomalla idänhopeanokkapaikalla, ja sieltä löytyikin pienen hakemisen jälkeen pariskunta. Hankalaksi osoittautunut laji näillä retkillä, mutta nyt viimein onnisti.

Kuolleen meren vuoristot ovat tänä vuonna vihertävät! Sateita on ollut niin paljon, että kaikkialla vihertää ja viljelmät kukoistavat. Muuttolinnuille se tietää helpompaa aavikon ylitystä, kun vettä ja ravintoa on saatavilla. Päivän yksi pääkohde oli Länsirannan puolelta ilmoitettu basalttitasku, mutta paikalle päästyämme siellä odotti vain hämmennys. Olihan siellä mustia taskuja, joilla oli musta kärkivyö pyrstössä, mutta jokin oli ’terribly wrong’. Olemukseltaan linnut olivat kuin nuoria kalottitaskuja, mutta pyrstössä oli usealla yksilöllä liikaa mustaa. Yhtään valkolakkista paikalla ei nähty, eikä yhtään nähty niin hyvin, että olisi saatu ikä määritettyä. Linnut olivat ainakin päälaelta kiiltävän mustia ja ne lauleskelivat ahkerasti. Valkoisia siipisulkien tyviä ei havaittu yhdelläkään. Alempana rinteessä näimme heti perään tavallisen nuoren kalottitaskun. Päätettiin jättää laji auki. Outo tapaus…! Pyydettiin paikallisia käymään tsekkaamassa paremmalla ajalla mistä on kyse.

Kalotti?tasku (Oenanthe leucopyga?) soidinlennossa. Paikalta oli ilmoitettu basalttitasku, mutta määrittämättä nämä meiltä jäi. Jotain mystistä näissä taskuissa oli, koska useammalla kuin yhdellä oli musta kärkivyö pyrstössä, eikä yhdelläkään ollut valkoista päälakea. Mezukei Dragot 3.3.2020 Kuva: Arto Keskinen

Aavikolta saimme listallemme lukuisia retkenpinnoja, joista parhaat olivat varmastikin kalliosirkku ja kyproksenkerttu. Jälkimmäisiä oli Wadi Mishmarissa ainakin 7. Muuttolinnuista näimme ensimmäisiä: mustakurkkukerttu, vaaleakultarinta, punapäälepinkäinen etc.

Illalla, auringon laskettua tapasimme Barak Granitin, joka oli tullut paikalle vetämään meille nuubiankehrääjä- ja aavikkopöllöretken. Ensimmäinen kehrääjä kuultiin jo ennen kibbutsia, ja sisällä niitä näkyi pari lisää. Samoin aavikkopöllö löytyi lähes heti kun pääsimme perille, ja saimme ihailla upeassa kuutamossa wadin sisällä aavikkopöllöpariskunnan huutelua ja kuhertelua kallioseinämällä. Olimme todella onnekkaita, sillä molemmat lajit löytyivät helposti ja kello oli vasta puoli kahdeksan! Illaksi ajoimme Ezuziin Egyptin rajalle. Matkalla päivän illallinen proosallisesti mäkkärissä. Perillä Ezuzissa Studio Tobianassa odotti kaksi meidän matkalaukuistamme, jotka Finnair oli toimittanut päivällä. Yksi vielä uupuu.

Syyriantikkapari (Dendrocopos syriacus) Kfar Ruppin Kuva: Arto Keskinen, keisarikotka (Aquila heliaca) Mezukei Dragot, kyproksenkerttunaaras (Sylvia melanothorax) ja pikkumehiläissyöjä (Merops orientalis) Wadi Mizhmar. 3.3.2020

4.3.

Aamu Nizzanassa 4.3.2020 Kuva: Mauri Hätönen

Muutama tunti unta palloon ja aavikolle! Olimme Nizzanan puoliaavikolla tutulla junavaunulla puolisen tuntia ennen auringonnousua. Oli kylmää, mutta aivan tyyntä, joten saatoimme seisoskella avoimesti vanhalla junaradanpohjalla ja kuunnella ja kiikaroida ympäristöä. Junanvaunu on hyvä tuulensuoja tarvittaessa.

Ensin kuului vain töyhtökiurujen viheltelyä, mutta pikku hiljaa alkoi tapahtumaan. Ensin Tuomas löysi idänkaulustrapin soidintelemasta, sitten kuului kaukaista susimaista ulvontaa. Pikku hiljaa kuoroon liittyi muita ääniä ja kun aurinko viimein nousi, se sai taskut ja muut linnut tupsahtamaan kuin tyhjästä esiin. Arotaskuja näkyi yhtäkkiä kymmenkunta, samoin pari aavikko- ja valkoselkätaskua. Yksinäinen susi jolkotteli suoraviivaisesti pohjoiseen, ja pian niitä näkyi pari lisää matkalla toiseen suuntaan. Arabiantimalit kantoivat pesärisuja, ja puskissa vilahteli jonkin verran kaukaisia Sylvioita. Kun lämpöväreily kävi liialliseksi, palasimme Ezuzin kylään retkelle. Matkalla tien vieressä näkyi hieno minervanpöllöpariskunta.

Ezuzissa, aivan majapaikkamme vieressä, on talvehtinut kashmirinuunilintu ja taigakirvinen, joita menimme tietysti etsiskelemään. Pusikossa kävellessämme taivaalta kuului jouhihietakyyhkyjen ääniä, jolloin kävelimme taas takaisin kylälle niitä varten tehdylle juomapaikalle. Tälläkin kertaa vettä on satanut niin paljon, ettei yksittäinen juomapaikka houkuta lintuja. Palasimme nopeasti takaisin koluamaan kaikessa rauhassa metsäistä notkelmaa ja tällä kertaa kashmirinuunilintu löytyikin äänestä. Taigakirvistä ei vain millään löytynyt, mutta juuri ennen poistumistamme löysimme yhdestä puusta päivehtivän persianpöllösen! Laji lienee varsin kova Nizzanassa, sillä ainakaan ebirdissä siitä ei ole sieltä päinkään yhtään havaintoa. Cafe Ezuzin herkullistakin herkullisemman klo 11 brunssin jälkeen suuntasimme kohti Negeviä. Tsekkasimme Nizzanan altaat kaiken varalta, ja olihan siellä vielä yksi ruovikkoinen pieni allas jäljellä. Mitään mainittavaa sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Seuraava kohde oli syyrianhemppojen yöpymispaikka Telalimin lähellä, mutta merkitys sanalle yöpymispaikka selvisi oppaalle vasta paikan päällä. Ei sellaiseen paikkaan keskellä päivää kannata mennä, ihan vain vinkiksi jatkossa… No, me jatkoimmekin etelään Sde Boqeriin ja Ben Gurionin hautapaikalle, jossa kiersimme hieman peltoja täplähietakyyhkyn toivossa. Keli oli ihanan kesäinen: +27 ja pilvetön taivas. Kaksi lentävää täplähietakyyhkyä onnistuimme näkemään, samoin joitakin hanhi- ja pikkukorppikotkia. Retken lopetus tehtiin rennosti syyrianhemppopaikalla. Mutta vaikka nakotimme siellä pari tuntia aina auringon laskuun saakka, ei paikalle tullut muutamaa viherpeippoa enempää yöpyjiä. Syyrianhempoilla on kuulemma paha taipumus viettää viikko pari jossain paikassa, ja kadota taas.

Persianpöllönen (Otus brucei) 4.3.2020 Ezuz Kuva: Arto Keskinen

Pakkasimme paikalla tavarat matkakuntoon ja ajoimme suoraan Yoav Perlmanille palauttamaan hänen ekana päivänä Maurille lainaamansa jalustan. Yoav kertoili olevansa yhtä hämmentynyt niistä ”basalttitaskuista” kuin mekin ja näytti unkarilaisen kaverin niistä ottamia kuvia. Yoav ei ole kuulemma koskaan nähnyt sellaista pyrstöä kalottitaskulla. Kävimme Yoavin vinkistä syömässä läheisessä Bilu Grillissä, ja sitä voi todellakin suositella! Ulospäin siitä ei näy kuin hepreankielisiä tekstejä, mutta sisällä palvelu ja ruokalistat toimivat sujuvasti englanniksi. Yöksi kentälle, jossa viimeinenkin matkalaukku oli siirretty suoraan paluukoneeseen. Yölento meni normaalisti, ja kuudelta oltiin takaisin räntäisellä Helsinki-Vantaalla. Kiitos osallistujille, jotka teitte kokeneina matkailijoina tästä retkestä mukavan kokemuksen oppaallekin. Thank you Barak, Tuvia and Yoav for you kind help during the trip, and especially to Yoav for the ingenious instructions how to find the tripod!

RETKEN LAJILISTA 27.2.-4.3.2020:

Laji                                                                          YHT (197 lajia)

pikku-uikku Tachybaptus ruficollis                   269

silkkiuikku Podiceps cristatus                                3

mustakaulauikku Podiceps nigricollis              125 etenkin Lake Kinneret (Genesaretinjärvi)

merimetso Phalacrocorax carbo                       616

pikkumerimetso Phalacrocorax pygmeus     265

pelikaani Pelecanus onocrotalus                      109

yöhaikara Nycticorax nycticorax                       40

rääkkähaikara Ardeola ralloides                        2

lehmähaikara  Bubulcus ibis                                240

silkkihaikara Egretta garzetta                                59

jalohaikara Egretta alba                                        173

harmaahaikara Ardea cinerea                            445

ruskohaikara Ardea purpurea                            6

mustahaikara Ciconia nigra                                 105

kattohaikara Ciconia ciconia                                1384      kevätmuuttoa

pronssi-iibis Plegadis falcinellus                        500

kapustahaikara Platalea leucorodia                 35

afrikanhanhi Alopochen aegyptiacus              7                           Tel Aviv

ristisorsa Tadorna tadorna                                  4                           Hula-järvi

haapana Anas penelope                                      547

harmaasorsa Anas strepera                                200

tavi Anas crecca                                                       330

sinisorsa Anas platyrhynchos                              638

jouhisorsa Anas acuta                                           47

heinätavi Anas querquedula                              1/                         Ashalim reservoir 3.3.

lapasorsa Anas clypeata                                       273

marmorisorsa Marmaronetta angustirostris     34 2ex Kfar Barukh 27.2., 32ex 28.2. Agamon Hula

punasotka Aythya ferina                                     222

ruskosotka Aythya nyroca                                   27

tukkasotka Aythya fuligula                                  111

valkopääsorsa Oxyura leucocephala                1         27.2. /1 Kfar Barukh

haarahaukka Milvus migrans                              1730

Pikkukorppikotka Neophron percnopterus      5      4.3. Ein Avdat area

hanhikorppikotka Gyps fulvus                           13

merikotka Haliaetus albicilla                               1         28.2. Agamon Hula

käärmekotka Circaetus  gallicus                        7

ruskosuohaukka Circus aeroginosus               80

sinisuohaukka Circus cyaneus                            3

arosuohaukka  Circus macrourus                      2              29.2. Kfar Ruppin

varpushaukka Accipiter nisus                            9

hiirihaukka       Buteo buteo                                26

arohiirihaukka  Buteo rufinus                          11

kiljukotka         Aquila clanga                            46  2.3. n. 30 ex Bet Shean Valley

keisarikotka     Aquila heliaca                              4

arokotka           Aquila nipalensis                        2

pikkukotka       Hieraetus pennatus                  3

vuorikotka       Hieraetus fasciatus                    1

kalasääski         Pandion haliaetus                      6

tuulihaukka     Falco tinnunculus                       136

ampuhaukka   Falco columbarius                      1    3.3. 1 ex Kfar Ruppin

muuttohaukka Falco peregrinus                       2

liitohaukka Elanus caeruleus                              29

vuoripyy Alectoris chukar                                    54

aavikkopyy Ammoperdix heyi                           5

mustafrankoliini Francolinus francolinus       2

viiriäinen Coturnix coturnix                               12

luhtakana Rallus aquaticus                                  1

liejukana Gallinula chloropus                             80

nokikana Fulica atra                                       2100

kurki Grus grus                                        30715  n. 30.000 ex 28.2. Agamon Hula

idänkaulustrappi Chlamydotis mcqueenie   3

pitkäjalka Himantopus himantopus                 37

avosetti Recurvirostra avosetta                        35

paksujalka Burhinus oedicnemus                     5

mustajalkatylli  Charadrius alexandrinus         3

tylli Charadrius hiaticula                                   60

aavikkotylli Charadrius leschenaultii                7

tundrakurmitsa Pluvialis squatarola                7

kynsihyyppä Vanellus spinosus                         230

pulmussirri Calidris alba                                        4             27.2. Tel Taninim

pikkusirri Calidris minuta                                      10

suosirri Calidris alpina                                            30

suokukko Philomachus pugnax                         30

taivaanvuohi Gallinago gallinago                       11

mustapyrstökuiri Limosa limosa                        2

punajalkaviklo Tringa totanus                            15

lampiviklo Tringa stagnatilis                                5

valkoviklo Tringa nebularia                                  3

metsäviklo Tringa ochropus                                12

liro Tringa glareola                                                  2

rantasipi Actitis hypoleucos                                7

karikukko Arenaria interpres                           10

naurulokki Larus ridibundus                               9500

kaitanokkalokki Larus genei                                115      15 ex Lake Kinneret

etelänharmaalokki Larus michahellis              3

armenianlokki Larus armenicus +sp                525

mustapäälokki Larus ichtyaetus                        2

valkoposkitiira Chlidonias hybrida                    95

valkosiipitiira Chlidonias leucopterus              2      27.2. 2 ex Maagan Michael

täplähietakyyhky Pterocles senegallus          2

jouhihietakyyhky Pterocles alchata                 25

pulu Cloumba livia                                               +

turkinkyyhky Streptopelia decaocto               +

palmukyyhky  Streptopelia senegallus           +

kauluskaija Psittacula krameri                          70

munkkiaratti Myiopsitta monachus                 15

harakkakäki Clamator glandarius                      8

tornipöllö Tyto alba                                                1

minervanpöllö Athene noctua                          2

aavikkopöllö Strix hadorami                               2                           3.3. Dead Sea

kyläpöllönen Otus scops                                      6

persianpöllönen Otus brucei                              1 4.3. 1 ex Ezuz

tervapääsky Apus apus + sp                               155

vaaleakiitäjä Apus pallidus                                  7

alppikiitäjä Apus melba                                        2

pikkukiitäjä Apus affinis                                    29

nuubiankehrääjä Caprimulgus nubicus          3                   3.3. Neot Hakikar

pikkumehiläissyöjä Merops orientalis            14

smyrnankalastaja Halcyon smyrnensis           44

kuningaskalastaja Alcedo atthis                        6

kirjokalastaja Ceryle rudis                                   65

harjalintu Upupa epops                                       23

syyriantikka Dendrocopos syriacus                  18

aavikkokiuru Ammomanes deserti                  11

töyhtökiuru Galerida cristata                             145

kangaskiuru Lullula arborea                                14

kiuru Alauda arvensis                                            7

aasiankiuru Alauda gulgula                                  1            3.3. 1 ex Kfar Ruppin

törmäpääsky Riparia riparia                                1

afrikankalliopääsky Ptyonoprogne fuligula   8

haarapääsky Hirundo rustica                              802

ruostepääsky Hirundo daurica                           23

räystäspääsky Delichon urbicum                      290

kalliokirvinen Anthus similis                                2                           2.3. Mt Arbel

niittykirvinen Anthus pratensis                         34

lapinkirvinen Anthus cervinus                           41

vuorikirvinen Anthus spinoletta                       12

tuhkakirvinen Anthus rubescens                     1                      29.2. Kfar Ruppin

virtavästäräkki Motacilla cinerea                      3

västäräkki Motacilla alba                                  617

sitruunavästäräkki Motacilla citreola               1                   28.2. Agamon Hula

arabianbulbuli Pygnonotus xanthopygos      25

peukaloinen Troglodytes troglodytes            3

rautiainen Prunella modularis                           1

punarinta Erithacus rubecula                          29

sinirinta Luscinia svecica                                    8

mustaleppälintu Phoenicurus ochruros         9

mustapäätasku Saxicola rubicola                      70

arotasku Oenanthe isabellina                            10

aavikkotasku Oenanthe deserti                        2

valkoselkätasku Oenanthe finchii                    5

kalottitasku Oenanthe leucopyga                    5

mustapyrstötasku Oenanthe leucura             10

sinirastas Monticola solitaria                              6

mustarastas Turdus merula                                51

laulurastasTurdus philomelos                            29

silkkikerttunen Cettia cetti                                  17

heinäkerttu Cisticola juncidis                              6

priinia Prinia gracilis                                             +

aavikkokerttu Scotocerca inquieta                  3

ruokosirkkalintu Locustella luscinioides         4

osmankäämikerttunen Acrocephalus melanopogon 1         1.3. Hula Lake

papyruskerttunen Acrocephalus stentoreus  14

rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus         2

vaaleakultarinta Hippolais pallida                     1

pensaskerttu Sylvia communis                          18

hernekerttu Sylvia curruca                                  15

samettipääkerttu Sylvia melanocephala       32

kyproksenkerttu Sylvia melanothorax           7           3.3. Wadi Mizhmar

mustakurkkukerttu Sylvia rueppelli                1            3.3. Wadi Mizhmar

mustapääkerttu Sylvia atricapilla                      19

tiltaltti Phylloscopus collybita                             138

kashmirinuunilintu Phylloscopus humei        1                           4.3. Ezuz

arabiantimali Turdoides squameiceps            10

balkanintiainen Parus lugubris                           3                   1.3. Majdal Shams

talitiainen Parus major                                          40

kallionakkeli Sitta neumayeri       1                   1.3. Majdal Shams

pussitiainen Remiz pendulius                             6

isopurppuramedestäjä Nectarinia ocea        33

punapäälepinkäinen Lanius senator               4

isolepinkäinen Lanius excubitor                        15

närhi Garrulus glandarius                                     37

naakka Corvus monedula                                    151

mustavaris Corvus frugilegus                              17

varis Corvus cornix                                                 10

korppi Corvus corax                                               2

arokorppi Corvus ruficollis                                   30

lyhytpyrstökorppi Corvus rhipidurus              20

pihamaina Acridotheres tristis                           +

naamiokottarainen Sturnus burmannicus    5                           27.2. Tel Aviv

kottarainen Sturnus vulgaris                              78

rotkorakkeli Onychognathus tristramii           32

varpunen Passer domesticus                          +

pajuvarpunen Passer hispaniolensis               50

tamariskivarpunen Passer moabiticus            4                       2.3. Kfar Ruppin

idänhopeanokka Lonchura malabarica           2                    3.3. n. Beit Harava

peippo Fringilla coelebs                                        402

järripeippo Fringilla montifringilla                     14

keltahemppo Serinus serinus                              49

viherpeippo Carduelis chloris                             176

tikli Carduelis carduelis                                         41

hemppo Carduelis cannabina                             27

peltotulkku Rhodospiza obsolata                     2                      2.3. Kfar Ruppin

kalliosirkku Emberiza striolatum                       1                    3.3. Ein Gedi Spa

vuorisirkku Emberiza cia                                    16                 1.3. Majdal Shams

pajusirkku Emberiza schoeniclus                      2            27.2. Maagan Michael, 28.2. Agamon Hula

harmaasirkku Emberiza calandra                      286

Lasten linturetki Kirkkonummella 5.10.2019

Tringa ry ja Kirkkonummen ympäristöyhdistys KYY ry järjestivät lokakuun alussa lapsille suunnatun linturetken Kirkkonummelle. Aamukymmeneltä kaikki retkeläiset olivat saapuneet kirjaston takaiselle parkkipaikalle. Sää oli lupaavan selkeä ja kauniin syksyinen.

Pienen tutustumisleikin jälkeen suuntasimme Saltfjärdenin lintutornille, joka sijaitsee peltomaisemassa keskellä vanhaa merenlahtea. Kosteikko oli varsin hiljainen, mutta useampi isolepinkäinen päivysti sen laidalla, ja niitä pääsimme ihastelemaan pitkään kaukoputkella. Pääsimme näkemään hienoa syksyistä petolintumuuttoa. Laskimme puolen tunnin ajalta kaksi varpushaukkaa, viisi hiirihaukkaa ja kaksi piekanaa. Erityisesti hiirihaukat ilahduttivat komealla parvimuodostelmallaan, pyörien kaikki viisi yhtä aikaa aivan tornin päällä. Näimme myös syksyn viimeisiä haarapääskyjä (2). Takaisin tornin parkkipaikalle kävellessämme kuulimme nopeasti kapustarinnan lentoääntä ja nuori merikotka tuli esittelemään itseään kaartelemalla hienosti yllämme.

Saltfjärdenin tornissa © Merja Talvela

Seuraavan siirtymän aikanakin näimme useita hiirihaukkoja ja piekanoja ilmassa, mahdollisuuksia olisi harvinaisempiinkin petolintuihin. Elättelimme toivoa esimerkiksi maakotkan näkemiselle. Retken pääkohteessa Rilaxissa ei tarvinnut kauaa odotella, kun nuori lintu ilmestyi kaartelemaan hienosti taivaalle. Ei tosiaankaan jokapäiväinen näky! Horisontissa näkyi myös useita valkoposkihanhien muuttoparvia suuntana etelä. Niitä laskimme yhteensä 845 lintua. Pääsimme myös tutustumaan paikallisiin vesilintuihin: telkkä, isokoskelo, kyhmyjoutsen, silkkiuikku.

Rilax © Merja Talvela

Retken oppaina Merja Talvela sekä tekstin kirjoittanut Eetu Paljakka.

Retkellä havaitut lintulajit (52):
Kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, tavi, telkkä, isokoskelo, silkkiuikku, merimetso, merikotka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, maakotka, kapustarinta, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, sepelkyyhky, käpytikka, kiuru, haarapääsky, niittykirvinen, västäräkki, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, kulorastas, hippiäinen, pyrstötiainen, sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, hemppo, keltasirkku, pajusirkku.

Pakkasretki Kivinokkaan ja Fastholmaan -retkikertomus


Kivinokka tuntui retkipäivänä ihan satumaailmalta satoine lumikuorrutteisine pikkumökkeineen, hohtavan valkoisine lumikinoksineen ja mökkien väleissä kiemurtelevine lumeen muodostuneine polkuineen. Pakkasta oli aamulla monin paikoin Helsinkiä noin -20 astetta. Aamupäivän retken aikana aurinko lämmitti lukemat noin – 14 asteeseen. Onneksi oli tyyntä. Retkelle lähteneet kuusitoista osallistujaa ja oppaat Jaana ja Jouni olivat asianmukaisesti pukeutuneita (Jounilla oli jopa pipo) eikä neljän tunnin ulkoiluretkellä paleltu. Lämpöä saatiin vaatteiden ohella retken kivoista lintuhavainnoista. Kivinokka oli monelle retkeläiselle uusi tuttavuus.

Lähtöpaikalla Kulosaaren kartanon piha-alueella sini- ja talitiaiset lauloivat pakkasesta piittaamatta. Punatulkkujen vaimeat vihellykset kuuluivat hyvin tyynessä säässä. Muutama mustarastas näkyi polun vieressä.

Kuljimme niemeä halkovaa päätietä aluksi niemen länsikärkeen katsomaan, josko lahden jäällä näkyisi ruokaa kärkkyviä lokkeja tai kenties merikotka, kuten viime vuoden vastaavalla retkellä. Puun latvassa näkyi käpytikka. Jäällä oli kalanpyytäjien keppejä merkkeinä pilkkirei’istä, mutta niiden liepeillä näkyi nyt vain variksia. Pieni urpiaisparvi lennähti ylitsemme.

Joku ahkera oli käynyt auraamassa Kivinokan kulkuväyliä eikä umpihangessa tarpomista tullut juurikaan. Matkalla huomattiin lähipuussa puukiipijä ja kun pysähdyimme katsomaan sen kiipeilyä ylös puunrunkoa, huomasimme, että samassa puussa kapusi peräti kolme puukiipijää säntillisessä jonomuodostelmassa.

Puukiipijä puunrungolla.
Kuva Timo Mäkinen

Luontopolku johdatti seuraavaksi Kivinokan pohjoisosan lintulavalle, joka on niin tilava, että kaikille riitti tilaa tähystellä Saunalahden ruovikolle. Lavan itäpuolella näkyikin 5-6 viiksitimalin parvi ruokojen siemeniä syömässä. Kotvan kuluttua lintuja näkyi enemmänkin ja kun samaan paikkaan lensi toinen parvi, laskimme timaleja olevan yhteensä vähintään 24. Lieneekö kukaan joukostamme aiemmin nähnyt näin isoa timaliparvea. Evästelytauon jälkeen matka jatkui Saunalahden pohjukkaa myötäillen kohti lahtea kiertävää kulkutietä. Timalit nähtiin vielä uudestaan, jäällä kulkenut koiranulkoiluttaja kaiketi säikäytti ne lentämään lähemmäs lintulavaa.

Viiksitimalikoiras ruovikossa.
Kuva Timo Mäkinen

Jatkoimme sulassa sovussa hiihtäjien kanssa matkaa kohti Fastholmaa. Matkan varrelle osui linturuokinta, jolla oli tali- ja sinitiaisten ohella 2 hömötiaista. Muutama keltasirkkukin näkyi. Fastholmassa on myös linturuokinta, jolla oli nyt kovin hiljaista. Pian löydettiin kuitenkin pähkinänakkeli lähipuusta.

Pähkinänakkeli
Kuva Timo Mäkinen
Retkeilijöitä pähkinänakkelia katsomassa.
Kuva Jaana Sarvala

Paikalle osunut lintuharrastaja Pekka Sarvela vinkkasi lähistöllä näkemästään valkoselkätikasta. Etsiskelimme sitä mutta näimme vain käpytikkoja. Paluumatkalla retkeilijämäärä hupeni, kun osa lähti jo oikoteitä kohti kotejaan. Herttoniemen siirtolapuutarhan reunamilla olimme juuri pujahtamassa rannan tuntumasta majojen katveeseen, kun Pekka, joka oli tullut samaan suuntaan, huikkasi meidät peruuttamaan. Valkoselkätikka, jonka paikalle osunut nainen oli huomannut, näyttäytyi hienosti samassa puussa käpytikan kanssa. Loppumatkasta nähtiin myös varpusia ja viherpeippo.

Oli tosi kiva retki!

Kirjoitti Jaana Sarvala

Retkikertomus Kuusamon retkeltä 6.-10.6.2018

Keskiviikko 6. kesäkuuta – Helsingistä Kuusamoon

Matkaan lähdettiin Packalénin pikkubussilla Helsingin keskustasta varhain keskiviikkoaamuna 6. kesäkuuta, mukana oli kuski mukaan lukien 13 tringalaista. Perille Kuusamoon oli tarkoitus saapua illansuussa. Muutamalle pysähdykselle oli kuitenkin aikaa ja yksi niistä tehtiin Joroisten lentokentälle, jossa poikettiin kuuntelemaan, olisiko paikalla aikaisemmin aamulla kuultu pikkukultarinta yhä äänessä. Olimme paikalla puolen päivän aikoihin, sää oli tuulinen ja lintu oli laulanut aidatun lentokenttäalueen sisäpuolelta, jonne meillä ei ollut pääsyä. Olosuhteet olivat siis haastavat, mutta pienen osan retkeläisistä onnistui kuitenkin kuulla pikkukultarinnan laulun lyhyesti lentokentän aidan takaa. Muille pientä lohtua tarjosi aidan ulkopuolella paremmin äänessä ollut viitakerttunen.
Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kuusamoon alkuillasta ja poikkesimme ruokaostoksilla Kuusamon keskustassa, mistä jatkoimme vielä kohti Rukaa. Retkemme majapaikkana toimi tilava hirsihuvila Rukan itäpuolella Vuosselissa. Iltahuudon jälkeen vetäydyttiin pian yöpuulle, seuraavana päivänä olisi tarkoitus päästä maastoon jo heti aamusta.

Torstai 7. kesäkuuta, ensimmäinen kokonainen retkipäivä

Sää oli pilvinen, lämpötila viileähkö ja sääennuste lupaili tälle päivälle myös sadekuuroja. Liikkeelle lähdettiin heti aamusta, koska päivä oli tarkoitus viettää kokonaan maastossa. Kuusamossa asuva Mikko Oivukka oli lupautunut oppaaksemme ensimmäiselle retkipäivällemme. Poimimme oppaamme kyytiin Kuusamon keskustasta ja suuntasimme kohti päivän ensimmäistä tavoitelajia, pikkusirkkua. Pikkusirkku hoitui aivan Kuusamon keskustan tuntumasta Torangilta ja saimme ihailla hyvin näkyvillä laulanutta koirasta. Retken ensimmäiset elikset kuitattu! Seuraavaksi suuntasimme kaupungin länsipuolelle tavoitteena löytää toinen päivän tavoitelajeista, pohjansirkku. Lyhyen hakemisen jälkeen kuulimme pohjansirkun laulua pienen rämeen laidalta. Lintua ei yrityksistä huolimatta onnistuttu näkemään, mutta useimmat retkeläisistä kuulivat linnun melko hyvin.
Sään muututtua sateiseksi päätettiin jatkaa matkaa kohti Iivaaraa. Sade taukosi juuri sopivasti päästyämme Iivaaran parkkipaikalle ja lähdimme nousemaan oppaamme johdolla polkua pitkin kohti Iivaaran lakea. Nousu oli paikoin raskas, mutta se palkittiin, noin puolivälissä rinnettä lauloi ensimmäinen sinipyrstö. Lintu lauloi vanhojen kuusten latvuksissa ja vaihtoi välillä paikkaa – osa retkeläisistä onnistui näkemään linnun lyhyesti kaukoputkella ja lintu saatiin määritettyä iältään toisen kalenterivuoden (2kv) koiraaksi. Hieman ylempänä rinteessä lauloi vielä toinenkin sinipyrstö, joka sekin näyttäytyi lyhyesti ja osoittautui 2kv koiraaksi. Osa ryhmästä päätti jatkaa kiipeämistä Iivaaran laelle asti. Huipulle päästyämme sää oli kirkastunut ja laelta aukesi komeat maisemat. Kiipeäminen palkittiin maisemien lisäksi myös maakotkalla, joka löytyi kaartelemasta rinteen itäpuolelta.
Paluu rinnettä alas sujui kevyemmin kuin nousu ja pian oltiinkin jo alhaalla parkkipaikalla. Osa ryhmästä kuuli rinteen alaosassa vielä pohjansirkun laulua. Ajomatkalla takaisin kohti Kuusamon keskustaa retken lajilistalle saatiin kaksi uutta lajia: osa ryhmästä ehti havaita bussin ikkunasta tienvarren metsässä lymyilleen ukkometson ja bussin etuosasta havaittiin tien poikki lennähtänyt kuukkeli.
Kuusamon keskustassa pidettiin lounastauko. Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin kohti Rukan majapaikkaamme, mutta matkan varrella poikettiin vielä Oivangin lintutornilla. Oppaallamme oli tiedossa Oivangin suunnalla pesivä lapintiaispari, jota kävimme yrittämässä matkalla lintutornille. Jonkin aikaa odoteltuamme lapintiainen ilmestyi näkyville, ensin yksi ja hetkeä myöhemmin myös toinen lintu. Koko ryhmä näki linnut hyvin. Pistäydyimme vielä Oivangin tornissa, jonka jälkeen oli aika hyvästellä oppaamme ja suunnata kohti Rukaa. Takaisin majapaikkaan päästyämme ohjelmassa oli iltahuuto ja saunakin lämmitettiin.

Valtavaaran huipulla © Iris Tanttu

Perjantai 8. kesäkuuta – Oulanka ja Vuotunki

Retken kolmantena päivänä suuntasimme Oulangan kansallispuistoon. Aamun ensimmäinen kohde oli Oulangan Kiutaköngäs. Bussi parkkiin Oulangan luontokeskuksen pihaan ja kävelylle pitkin joenvartta seurailevaa luontopolkua. Kiutakönkäältä oli alkuviikosta ilmoitettu paikallinen virtavästäräkkipari. Matkalla kohti jyrkintä koskiosuutta havaitsimme koskikaran ja peukaloinen lauleskeli joenvarren kuusikossa. Virtavästäräkki löytyi putouksen vastarannalta, ensin yksi lintu ja hetken kuluttua toinenkin. Linnut kantoivat ruokaa nokassaan ja varoittelivat, joten päätimme vetäytyä kauemmas ja antaa emojen rauhassa ruokkia poikasiaan.

Kiutakönkäältä matka jatkui itään, teimme kierroksen Oulangan metsissä ja staijasimme petolintuja vaaran rinteiltä ja parilta hakkuuaukealta. Retken lajilista karttui mm. tuulihaukalla, varpushaukalla ja merikotkalla. Maakotkakin nähtiin, samoin ukkometso komeasti metsäautotien reunassa vanhassa vaaranlakikuusikossa.


Illalla lähdimme vielä iltaretkelle Vuotungin suunnalle. Vuotungin lintutornista näkyi mukavasti vesilintuja, mm. 41 haapanaa, lapasorsa- ja harmaasorsakoiras sekä 7 uiveloa. Yksi vesipääskykin löytyi vesilintujen seasta. Paluumatkalla tarkastettiin Vuotungin pellot, mutta pelloilla oli varsin hiljaista. Lopuksi pistäydyttiin Antinperän lintutornilla, jonka lähipellolta löytyi 5 teerikoirasta.

Lauantai 9.kesäkuuta – viimeinen retkipäivä Kuusamossa

Neljäs ja samalla viimeinen kokonainen retkipäivä aloitettiin retkellä Valtavaaralle. Sää oli aurinkoinen ja miellyttävä, kun nousimme bussista Konttaisen parkkipaikalla. Lähdimme kipuamaan polkua pitkin ylös Valtavaaran pohjoisrinnettä. Polun varren vanha rinnekuusikko sekä ylempää rinteeltä aukeavat maisemat olivat komeaa katseltavaa.

Yksi retken tavoitelajeista, kuukkeli, oli vielä suurimmalta osalta retkeläisistä näkemättä ja olimme kuulleet, että Valtavaaran laella sijaitseva laavu olisi melko varma kuukkelipaikka. Raskas nousu ylös laelle palkittiin: ensimmäinen kuukkeli näyttäytyi jo satakunta metriä ennen laavua, ja pian lintuja näkyi useampi, kaksi vanhaa ja kaksi nuorta lintua – kuukkeliperhe! Jatkoimme matkaa laavulle lintujen seuraillessa varovaisen uteliaina retkiporukan liikkeitä. Perillä laavulla joku keksi asettaa eväspähkinöitä tarjolle nuotiopaikan pöydälle, ja se saikin kuukkelit varsin tuttavallisiksi – ja poseeraamaan retkiporukan kuvaajille.

Kuukkeli © Iris Tanttu

Laavun viereisen lammen takaa kuului sinipyrstön laulua. Tyypilliseen tapaan emme kuitenkaan nähneet lintua, vaikka laulu kuului hetken aikaa melko läheltä. Oli aika palata takaisin alas parkkipaikalle. Takaisin kävellessä hetken kadoksissa ollut Nico liittyi seuraamme ja kertoi saaneensa otettua pari kuvaa sinipyrstöstä. Lintu oli liikkunut matalalla lammen reunakoivikossa ja sitä oli päässyt lähestymään kuvausetäisyydelle hiljaa ja rauhallisin liikkein. Paluu rinnettä alaspäin sujui jälleen nopeammin kuin kiipeäminen ylös ja pian olimmekin alhaalla. Matkalla kuultiin vielä palokärki ja nähtiin puukiipijäpoikue, molemmat uusia lajeja retken lajilistalle, kuten myös Konttaisten parkkipaikan ruokintapaikalla pyörähtänyt sinitiainen.

Sinipyrstö © Nico Niemenmaa

Koska sää oli aurinkoinen, päätimme suunnata iltapäiväksi petostaijiin rajan pinnassa olevalle Kuntivaaralle. Ajomatka osoittautui odotettua pidemmäksi, Kuusamo on iso kunta! Sää suosi petostaijia, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta emme havainneet ainuttakaan petoa. Sen sijaan saimme retken lajilistalle uusina lajeina punavarpusen (2Ä) ja hernekertun (1Ä).
Palasimme alkuillasta Rukalle, jota ennen poikkesimme vielä Ala-Kitkan rannalla Kaukosaaren lintutornissa. Tornin edustalla näkyi uivelo ja useampi törmäpääsky pyöri pääskyparvessa kauempana järvellä. Loppupäivän ohjelmassa oli iltahuudon lisäksi saunan lämmitystä ja retkitavaroiden pakkailua. Seuraavana aamuna edessä olisi aikainen lähtö takaisin kohti etelää.

Sunnuntai 10. kesäkuuta – paluumatka

Herätys oli aikaisin, aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja jätimme hyvästit Rukan majapaikalle. Olimme päättäneet paluumatkalla harrastaa hieman maakuntamatkailua ja pistäytyä Pohjois-Pohjanmaalla, entisen Yli-Iin kunnan alueella. Syynä moiseen oli paikalla jo muutaman päivän ajan viihtynyt sininärhi. Saavuimme havaintopaikalle aamupäivällä hieman ennen kymmentä, ja lintu löytyi ilmoitetulta paikalta jo ennen kuin auto oli saatu pysäytettyä. Sininärhi istui tienvarren sähkölangoilla, jossa sitä sai katsella hyvässä myötävalossa. Useimmat retkeläiset kuittasivat linnusta eliksen, ja vaikka lintua olisi voinut ihailla pidempäänkin, matka jatkui pian kohti etelää.

Sininärhi © Nico Niemenmaa

Keski-Suomessa teimme toisen koukkauksen reitiltämme ja kävimme bongaamassa Jyväskylän Korpilahdelta edellisenä päivänä löytyneen sepeltaskun. Sepeltasku löytyi vaivattomasti, suurin osa retkeläisistä kuittasi siitä päivän toisen eliksen ja matka jatkui kohti etelää. Lopulta pitkän matkapäivän jälkeen olimme perillä Helsingissä – väsyneinä, mutta monta lintuhavaintoa ja elämystä rikkaampana. Oli aika hyvästellä kuskimme Antero ja retkiporukka ja suunnata kotiin lepäämään. Retken lajilistan loppusaldo näytti 110 lajia. Kiitos Kuusamo!

Teksti: Johannes Silvonen
Kuvat: Johannes Silvonen, Iris Tanttu, Nico Niemenmaa

Kesäaamun lintukävely Kasavuoren ja Soukan maisemiin 3.6.2018 klo 8

Klo 8 Alatörmän pysäköintialueelle oli kertynyt 7 aikuista, kaksi lasta ja yksi terrieri lintukävelyä varten. Hellepäivän aamu oli aika hiljainen tuohon aikaan, mutta matkaan lähdettiin reippaasti.
Retken aluksi löytyi käpytikan pesä urheilukentän vierestä. Noustiin Kasavuorelle ulkoilupolun varresta. Laskettiin seudun Kasavuorien määrää ja todettiin niitä olleen vanhoissa kartoissa vielä enemmän. Näkymät Suomenlahdelle, Porkkalaan ja sisämaan suuntaan palkitsivat kapuamisen tälle mainiolle muutonseurantapaikalle.
Tarkistettiin idulihavainto Hanikan luontopolun varresta. Paikalla lauloi muutaman kerran lintu, joka kuulosti lähinnä puukiipijältä. Todettiin että pitää tulla paremmalla ajalla yrittämään linnun näkemistä tai paremmin kuulemista.
Jatkettiin Mätäjärven kosteikon (joka on jäänne muinaisesta Soukan salmesta) vierestä metsäpolkua Ampujanpuistoon, joka on luonnontilaista saaristometsää ja eläinten rauhan tyyssija. Mm. Mustapääkerttu, sirittäjiä ja laulurastas joka matki valkovikloa viihdytti patikointia. Metsästä ei pääse enää Soukan rantatielle, kun viimeiselle tyhjälle tontille Pulisbergetille on aloitettu rakentamaan,  mutta pienen korpinevan vierestä kulki viihtyisä polku Ampujantien päähän.
Tutkailtiin entisen Soukanniemen kaupan pihassa olleita lehtokerttua, luhtakerttusta ja kultarintaa. Nykyinen asukas kertoili talon ja kioskin historiasta. Ajan puutteen vuoksi ei poikettu laituritielle, jolta olisi nähnyt hyvin Moisöfjärdenille. Ihmeteltiin Braxenbergetin suota ja mäkeä, jolle on suunniteltu kerrostaloja.
Mentiin Villa Frosterukselle Kauniaisten kaupungin ulkoilualueelle evästauolle. Retkikunnan lapset kahlasivat hiekkarannalla. Jatkettiin Villa Fridhemin rajoille ja luettiin kiveen kirjoitetut tiedot tsaariperheen vierailusta vuonna 1889.  Fridhemin tontin kiertävältä polulta yhytimme hippiäisen laulamasta hoosiannaa. Venesatamaan oli pääsy kielletty. Noudatimme ohjetta. Oli aika kääntyä ja jättää niemen kaukaisemmat salatut luontoaarteet myöhempiä retkiä varten.
Palaillessa havaitsimme yhteensä kolme kanadanhanhipoikuetta tutustumassa sisäsaariston ruokalaitumiin. Nokikana, silkkiuikkuja, sinisorsa ja telkkäpari soutelivat poukamissa. Yhdessä pihassa lauloi taas muutaman säkeen verran varteen otettava idänuunilintuehdokas, mutta sekin vaipui hiljaisuuteen.
Ihastelimme Espoon rantaraittia ja harmittelimme yleisen laiturin rantaan ilmaantunutta kieltokylttiä. Kaksi retkeläistä eivät olleet saaneet kylliksi patikoinnista vaan lähtivät retken päätyttyä patikoimaan rantaraittia pitkin koteihinsa, toinen itään toinen länteen.
T. Juha Lindy opas (teksti ja kuva)

Etujoukot saapuvat kesäisen Soukaniemen rantaan.

Retkikertomus kotkaretkeltä Virolahdelle 15.10.2017

Tringan kotkaretki Virolahdelle ja Haminaan

Tringan perinteinen kotkaretki Kaakkois-Suomen muutontarkkailupaikoille retkeiltiin tänä vuonna sunnuntaina 15.10. Matkaan lähdettiin Helsingistä seitsemältä aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Lisää retkeläisiä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja retkipinnojen listaaminen alkoi tuttuun tyyliin heti. Matkalla havaittiin mm. pari paikallista piekanaa ja tuulihaukka. Niin paikallisia kuin muuttaviakin hanhia havaittiin pitkin päivää käytännössä joka paikassa, suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli ajankohdalle tyypillisesti tundra- ja valkoposkihanhia.

Perillä ensimmäisessä kohteessa, Virolahden Lakakalliolla, oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Lämpötila oli tällä tuulisella tarkkailupaikalla tällä kertaa varsin siedettävä. Lintuja tuntui liikkuvan pienistä sadekuuroista huolimatta. Muutolla havaittiin mm. runsaasti piekanoja (ja mukavasti muutama hiirihaukkakin, jolloin lajien erottamista päästiin harjoittelemaan käytännössä vertailemalla), hanhia, joutsenia ja pari kuikkaa. Varpuslintujen osalta äänimaisema oli jo varsin syksyinen, kun ohi muutti mm. urpiaisia, punatulkkuja, pyrstötiaisia, rastaita ja tilhiä. Havaittiinpa paikalta hauskan lentonäytöksen esittänyt isolepinkäinenkin ja vaeltavia närhiä sekä palokärki. Niin, nähtiinhän paikalla odotetusti kotkiakin. Ensimmäinen merikotka löytyi miltei heti staijaamisen aloitettuamme, tosin valitettavan kaukaa. Päivän kohdelajia eli maakotkaa saatiinkin odotella liki kolme tuntia. Lopulta kaksi lintua taivaalta löytyikin, hävitäkseen miltei saman tien sumupilveen. Tilanne oli todella nopea ja vain muutama onnekas ehti linnut näkemään. Valitettavaa, mutta näitäkin tilanteita aina linturetkille osuu. Lisää maakotkia ei hyvästä yrityksestä huolimatta havaittu, muuttopäivä jäi ilmeisesti sadekuurojen takia odotettua vaisummaksi.

Lakakalliolta päätettiin jatkaa matkaa reilun kolmituntisen tapittamisen päätteeksi. Miltei heti bussin lähdettyä liikkeelle havaittiin ikkunasta ilahduttanut teeriparvi (pari lintua oli havaittu jo kalliollakin). Ennustamattomia sadekuuroja uhmaten jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Kurkelan torniin. Tornissa havainnot jäivät kuitenkin pitkälle samaan lajistoon kuin Lakakalliollakin. Lisäksi todettiin kirveelle olevan töitä, näkyvyys tornista kun on puuston kasvun myötä huonontunut jo melkoisesti. Onneksi paikkakunnalla mökkeilevä retkeläinen vihjasi edessä olevasta peltoaukeasta, jolla oli kuulemma mukavasti hanhia ja joutsenia. Lyhyt siirtymä vahvisti asian, rajavyöhykkeellä (tarkkailu onnistui onneksi sallitulta alueelta) olevalla pienellä peltoaukealla laidunsi tulvalätäkössä lupaavan näköinen parvi. Bussista ulos kiirehtäneet retkeläiset pilasivat tosin läheisessä puussa ruokaa kytänneen merikotkan suunnitelmat. Parvesta löytyi tarkemmin tutkimalla tringalaisittain mukava määrä eli peräti seitsemän pikkujoutsenta (4’ 3’’). Lisäksi päästiin mukavasti vertailemaan tundrametsähanhen ja tundrahanhen tuntomerkkejä.

Pikkujoutsenia Kurkelan pellolla © Eetu Paljakka

Tundra- ja tundrametsähanhia © Eetu Paljakka

Sadekuurojen takia olimme reilusti edellä aikataulusta. Pohdimme hetken vakavasti lähtevämme Kouvolaan bongamaan valkoposkihanhia, mutta aikataulusyistä ideasta luovuttiin. Lopulta retken viimeiseksi kohteeksi valikoitui matkan varrella sijaitseva Haminan Lupinlahden lintutorni. Paikka oli monille retkeläisille uusi tuttavuus, mutta ihan mukavat ruovikothan sieltä paljastuivat. Paikalla oli myös mukavasti vesilintuja ja huonohkosta valosta huolimatta retkipinnalista piteni nopeasti mm. kahdeksan uivelon parvella, parilla allilla, kolmella silkkiuikulla ja nokikanoilla. Paikallista isolepinkäistä päästiin ihailemaan putken täydeltä ja muuttipa tornin yli vielä yksi piekanakin. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle ja suoritettiin bussissa iltahuuto, joka paljasti päivän lajimääräksi 62. Tilastotiedoista kiinnostuneille kerrottakoon, että luku on lajilleen sama kuin vuoden 2016 vastaavalla retkellä. Kiitoksia vielä kaikille retkeläisille ja kuskillemme Anterolle!

Oppaina retkelle toimivat tekstin kirjoittanut Aapo Salmela ja Johannes Silvonen.

Retkikertomus Isosaaren syysretkeltä 24.9.

Isosaaren syysretki

Tringan retkikunta suuntasi Isosaareen sunnuntaiaamuna 24.9. klo 07 Kauppatorilta. Aluksena oli tilausvene TAXEN, 19-paikkainen purtilotaksi, ja kuljettajana oli Henry. Aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, itätuuli oli 5-6 m/s.
Aloitimme saaren itäpäästä, jossa on aukeaa niittyä ja saaren vanhin asuinpaikka. Peninluodoilla kummelin huipulla käänteli päätään paksuniskainen merikotka. Kesäkuukausina paikallinen merikotka ei ollut mikään jokaviikkoinen näky Isosaaressa. Englantilaisen matruusin haudan luona männyn huipussa isokäpylintu antoi sekin katsella itseään kaukoputkella. Siinä vieressä katsoimme myös komeaa nurmilaukkakasvustoa.
Hippiäisiä, rautiaisia, niitty- ja metsäkirvisiä, peippoja, järrejä ja vihervarpusia, jokunen varpushaukka, näitä hyöri eloisasti metsänreunoilla, taivaalla. Muttei mitään kummempaa. Niinpä käyskentelimme pirunpeltoja, entisiä bunkkereita ja poteroita, kasvimaailmaa, sieniäkin katsellen. Kalliotuhkapensaita oli useita reitin varressa. Kukkiva nuokkukohokki oli retken sponde, sillä oli erikoinen syyskesän kukkiva verso, kun kukkiminen on muuten kesäkuussa, ja kasvi lakastuu sitten tyystin. Se laji löytyy Helsingissä vain Isosaaresta ja Kuivasaaresta.

Saaren lounaiskärjen suomyrttikasvusto bongattiin. Jokunen amiraali ja neitoperho liihotti. Länsirannan ampumaradalta ei löytynyt pajulintua kummempaa. Luodekärjestä näkyi muutama tukka- ja isokoskelo, talvipukuinen silkkiuikku. Kiislapaasia tähyilemme, muttei niitä sen riskilöitä ole nähtävissä, ne häipyivät yhdyskunnastaan pesinnän jälkeen elokuun alkuun mennessä.
Lämpö kohosi päivän mittaan kesäiseksi, + 15, kalliot lämpenivät loikoiltaviksi. Päivänpaisteessa linnut hiljenivät. Tiltaltti vielä hyöri koulun seinustalla. Oli aikaa loikoa rantakallioilla.
Lajimäärä jäi vaatimattomaksi, 48. Muutama erkani joukostamme omalle retkelleen, heilläkin oli vain niukasti lisäyksiä lajilistaan.
Staijaaminen Peninniemen tyvessä ei aamutunteina tuottanut paljon muuta kuin sen pohdiskelua, että Tringa voisi kokeilla neuvotella Peninniemelle mahdollisuuden staijata itse niemellä. Siitä olisi hyvät näköalat lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Nyt Senaatti Kiinteistöt on vetänyt aidan niemen tyveen, koska kallioilla on vaarallisia, aitaamattomia linnoitusmonttuja.
Onhan siellä oikeita tornejakin, mutta armeijan käytössä. Eversti Rikaman tulenjohtotornissa kiikaroi kaksi maastopukupoikaa – saaressa oli meneillään kahden hengen varusmiesharjoitus. Isosaaren ainoan asukkaan Kallen näimme saapuvan punaisella kutteriveneellään. Muutama omalla veneellään saapunut tallusteli saaressa, joten aivan yksin ei joukkomme entisellä linnakkeella partioinut.

Eväiden syöntiä Isosaaren länsirannalla. Taustalla Kuivasaari.

 

Havaitut lajit:
Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, isokoskelo, tukkakoskelo, telkkä, haahka, silkkiuikku, merimetso, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, kalalokki, harmaalokki, sepelkyyhky, käpytikka, palokärki, haarapääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, västäräkki, keltavästäräkki, kivitasku, punarinta, rautiainen, mustarastas, laulurastas, pajulintu, tiltaltti, mustapääkerttu, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, varis, korppi, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punatulkku, isokäpylintu, pikkukäpylintu, pajusirkku.

Teksti ja kuva © Eero Haapanen

Tringan lasten linturetki Kirkkonummelle 15.10.2017

Evästauko Lasten linturetkellä Rilaxissa 15.10.2017

Merja Talvelan hienosti järjestämä retki tehtiin yhteistyössä Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen kanssa. Teemana oli syysmuutto ja mukava retkeily luonnossa.

Mukana retkeläisinä oli 11 lasta, ja 16 aikuista sekä pääoppaan lisäksi 2 apuopasta (Nico Niemenmaa ja Juha Lindy). Kokoontumispaikalla pakkauduimme autoihin ja huristimme Rilaxiin, kärrytien puomille. Retki jatkui jalan, potkupyörällä ja rattailla edeten.

Heti aluksi Merja jakoi pienimmille retkeläisille tehtävälomakkeen, jota oman aikuisen kanssa sitten retken mittaan täytettiin. Jo lähtöpaikalla retkuetta saapui tarkastelemaan parvi hippiäisiä joiden pienuutta ihmeteltiin. Käpytikkakin asettui kuusenlatvaan toviksi ääntelemään.

Sänkipellolta löytyi syksyn viimeisiä kukkia ja kauriin jälkiä. Nopeimmat ehtivät nähdä valkohäntäkauriin pakenevan hylätyn omenatarhan siimekseen. Näimme myös vanhan hirsirakennuksen, jossa oli aikanaan pakattu omenoita myyntiin. Pakkauksia oli vielä jäljellä.

Vanhalla autiokartanolla pysähdyimme ja pohdimme onkohan siellä kummituksia. Puukiipijä saapui uteliaana tarkkailemaan, kun opas soitti sen ääniä atrapiksi. Vanhan tammen ympäryksen mittaamiseen tarvittiin melkein kaikkien lasten ketju. Mitattiin myös lasten tekemän jonon pituus. Se oli 2,5 m eli merikotkan siipien kärkiväli. . Sitten käveltiin auringon paisteessa kylpevään merenrantaan.

Eväitä oli mukava syödä samalla kun havainnoitiin muuttavia piekanoja ja merikotkia sekä lahdella oleskelevia vesilintuja.

Muuton todettiin jatkuvan vilkkaana, mutta oli aika lähteä takaisin kohti autoja ja kotiinpaluuta.

Oppaat pysähtyivät vielä Mattbyn tulvivilla pelloilla ja löysivät kymmenkunta lintulajia lisää retken mainioon lajisaldoon, josta tuli lopulta 50 lajia.

Kirjoittanut Juha Lindy

Retkellä havaitut lajit: Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, silkkiuikku, härkälintu, merimetso, harmaahaikara, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, maakotka, lokkilaji, kesykyyhky, sepelkyyhky, käpytikka, niittykirvinen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, punatulkku, keltasirkku.

Retkikertomus Asikkalan Pulkkilanharjun retkeltä 23.9.2017

Tringan retki Asikkalan Pulkkilanharjulle 23.9.2017

Tutun firman bussi starttasi Kiasman turistipysäkiltä klo 7:00 kohti Asikkalaa. Mukana oli vajaa parikymmentä henkeä ja suuntasimme Mäntsälässä pidetyn nopean kaffepaussin siivitteleminä suoraan Pulkkilanharjun Vähäsalmeen. Vähäsalmi on toinen ”Harjun” päämuutontarkkailupaikoista. Toinen, Karisalmi, sijaitsee pohjoisempana, mutta kohteen silta oli nyt remontissa ja havainnointi ei onnistunut siellä.

Lisäinfoa Pulkkilanharjusta PHLY:n sivuilla: phly.fi/retkeilykohteet/asikkala/#pulkkilanharju

Pulkkilanharjun Vähäsalmen rannalla.

Muuttopäivä ei ollut erityisen vilkas, mutta 9:30-13:00 ylöskirjattiin muun muassa seuraavia havaintoja:

Sinitiainen 31m
Västäräkki 13m
Puukiipijä 1m
Hippiäinen 3m
Talitiainen 14m
Käpytikka 3m
Keskikokoinen tikka 1m
Palokärki 2m
Sepelhanhi 1m
Kuusitiainen 5m
Ampuhaukka 1/ m
Merikotka 1m

Paikallisena ihailtiin kuikkia ja maisemia. Kävimme myös pyörähtämässä Karisalmella, vaikkei sillalle päässytkään. Kiikareihin osui muuttava suohaukka, joka määritettiin lopulta sinisuoksi. Harjulta suunnattiin etsimään hanhia Vesijärven rantapelloille, jossa niitä oli havaittu eilen useita tuhansia. Ensin niitä ei meinannut löytyä, koska merikotkat olivat säikyttäneet linnut pois eiliseltä paikalta Hillilästä. Päätimme ottaa maisemareitin Kärkölään, jossa oli majaillut punakottarainen jo useamman päivän. Hanhia löytyi matkalta – tuhansia. Lahdenpohjassa pyöri isoja valkoposkihanhiparvia ja myös merikotka.

Kärkölän punakottaraispaikalla näkyi vain muutamia kottaraisia ja tähtiosan esittäjää ei oltu havaittu moneen tuntiin. Mukava maatalon isäntä antoi osan pihatiestään bussimme parkkipaikaksi ja juuri kun olimme lähtemäisillämme pois paikalta, pihaan saapui kottaraisia. Pienen hakemisen jälkeen ”pastori” (=slangisana punakottaraisesta) löytyi kuin löytyikin parvesta ja kaikki pääsivät näkemään sen. Kotiin oli mukava palata pinna plakkarissa, vaikka aikataulu hieman venähtikin.

Kärkölän punakottaraispaikalla nähtiin myös hanhimassoja.

 

Retken pinnalistalle kertyi mukavat 58 lajia:

1.  kanadanhanhi 30.  punatulkku
 varis  silkkiuikku
 naakka  tukkakoskelo
 sepelkyyhky  sepelhanhi
 harakka  varpushaukka
 mustarastas  nuolihaukka
 närhi  kuusitiainen
 kottarainen  ampuhaukka
 laulujoutsen  kurki
 valkoposkihanhi  sinisuohaukka
11.  västäräkki 40.  pikkuvarpunen
 kalalokki  viherpeippo
 kesykyyhky  merikotka
 räkättirastas  merimetso
 kuikka  haarapääsky
 vihervarpunen  keskikokoinen kahlaaja (kapustarinta?)
 talitiainen  harmaalokki
 sinitiainen  korppi
 selkälokki  naurulokki
 puukiipijä  kanahaukka
21.  hippiäinen 50.  hiirihaukka
 niittykirvinen  keltavästäräkki
 kulorastas  punakottarainen
 peippo  metsähanhi
 tuulihaukka  kivitasku
 käpylintulaji  punarinta
 käpytikka  isokoskelo
 palokärki  varpunen
 isokoskelo 58.  tiltaltti

 Teksti ja kuvat: Timo Metsänen

Vallisaaren syysretken 2.9. retkikertomus

Tringan syysretki Vallisaareen

Tringa järjesti syysretken Helsingin edustalla sijaitsevaan Vallisaareen lauantaina 2.9. Sää oli koko päivän ennusteiden mukainen: leppeä idänpuoleinen tuuli ja puolipilvinen taivas tarjosivat hyvä puitteet syksyiselle lintupäivälle. Aamuyhdeksältä Kauppatorille kerääntyi 24 innokasta retkeläistä kahden oppaan johdolla. Tehokas retkipinnojen keruu aloitettiin heti vesibussin irrottua laiturista ja listaan lisättiinkin nopeasti muutamia tavallisia lajeja. Menomatkan hauskin havainto oli kuitenkin nisäkäspuolelta, kun eräs kannella päivystänyt retkeläinen löysi merestä harmaahylkeen. Saareen rantauduttiin lyhyen veneretken jälkeen. Oppaiden lyhyttä ohjeistusta häiritsivät ylimuuttaneet metsäkirviset ja varpushaukat.

Noin kolmannen muuttaneen varpushaukan kohdalla tajuttiin, että staijipaikalle Aleksanterinpatterille alkaa olla jo kiire. Varsin ripeästi joukko sinne siirtyikin ja kyllä kannatti. Koilliseen kääntynyt tuuli sai petolintuihin liikettä ja lajilistaan lisättiinkin nopeasti hiiri-, nuoli- ja tuulihaukka. Myös mm. pikkukäpylinnuilla oli pientä liikettä. Päivän lämmetessä muutto virisi myös isommilla petolinnuilla ja retkeläiset pääsivätkin ihastelemaan mm. muuttavien mehiläishaukkojen parvia. Muita havaittuja päiväpetolintuja olivat sääksi, ruskosuohaukka ja merikotka. Ylivoimaisesti eniten liikkui kuitenkin varpushaukkoja – laskut menivät valitettavasti sekaisin jo alkumatkasta, mutta päivän aikana havaittiin joka tapauksessa kymmeniä yksilöitä. Päivän komein havainto saatiin staijarit lähietäisyydeltä ohittaneesta vaalean muodon hiirihaukasta.


Saaresta löytyi mukavasti myös pienempiä lintuja. Retken aikana saaressa havaittiin mm. runsaasti pajulintuja ja hippiäisiä sekä yksittäiset pensastasku, pikkulepinkäinen, hernekerttu ja hämmennystä aiheuttanut laulava pensaskerttu. Huhujen mukaan Kuninkaansaaressa rätisi päivällä myös pikkusieppo, jota ei kuitenkaan retken lajilistalle saatu. Ahkerat retkeläiset kiertelivät saarta niin oppaiden johdolla kuin omin päinkin. Vallisaari on rehevä saari, jossa kulkeminen on rajoitettu merkityille reiteille – havainnointi on siis paikoin hieman haastavaa. Palvelut sen sijaan toimivat ja kahviloiden antimista nauttivatkin monet retkeläiset. Paluumatka kaupunkiin sujui leppoisasti vielä viimeisiä retkipinnoja etsien. Veneen saapuessa laituriin retkeläiset pääsivät myös todistamaan meripelastusoperaatiota – mies nostettiin merestä kuitenkin nopeasti ja ilmeisen vahingoittumattomana. Lajilistalle kertyi kuudessa tunnissa havaintoja vähän reilusta viidestäkymmenestä lintulajista.

Oppaina retkelle toimivat Johannes Silvonen ja Aapo Salmela

Teksti: Aapo Salmela

Ylin kuva: Vallisaaren länsirannalla © Jaana Sarvala
Toinen kuva: varpushaukka © Juhani Aittamaa
Kolmas kuva: vanha mehiläishaukka muuttaa © Juhani Aittamaa
Alin kuva: pensaskerttu © Heikki Kantola

 

Iltaretki Vanhankaupunginlahdelle 18.4.2016

Tringan iltaretki Vanhankaupunginlahdelle käynnistyi tuulisessa säässä. Paikalle oli saapunut 26 osallistujaa + oppaat. Retkellä käytiin Pornaistenniemellä ja Lammassaaressa. Aloituspaikassa Pornaistenniemellä kuultiin kaksi pikkutikkaa. Paikalla oleskelevia paria pikku-uikkua myös yritettiin nähdä, mutta uikut piilottelivat visusti ruovikossa. Lammassaaren pitkoksilta havaittiin kolme viiksitimalia. Lammassaaren torni oli mukavasti tuulen suojassa, joten siellä vietimme hieman pidemmän aikaa. Parisenkymmentä paikallista metsähanhea ja yksi kuovi viihtyivät lietteellä. Kaksi kanahaukkaa pyörähti tornin ohitse. Varisparvessa oli myös kolme mustavarista, suhteellisen myöhäisiä näin lämpimänä keväänä. Muutama kurki myös muutti pohjoiseen. Lahdelle oli myös saapunut kaksi kalatiiraa saalistelemaan. Havainto on suhteellisen aikainen näin huhtikuun puoliväliin. Aikaisia tulijoita edusti myös luhtahuitti, joka tosin kuului vain pari kertaa tornille. Paluumatkalla pitkoksilla nähtiin vielä kaksi ruskosuohaukkaa ja 3-4 luhtakanaa oli äänessä Pornaistenniemellä.

Oppaina Anna-Maija Myllynen ja allekirjoittanut.

Retkikertomus: Kevättä vastassa Itä-Uudellamaalla 12.3.

Kevään vastaanottoretki Itä-Uudenmaan lintupaikoille ajoittui aivan nappiin. Päivä oli siihen asti vuoden lämpimin: täysin pilvettömältä taivaalta loimottava aurinko ja sikeästi uinuva tuuli saivat lämpömittarin kohoamaan helposti 6 asteeseen. Vähän oli sellainen fiilis, että retkellä ei tarvitsisi nähdä yhtään lintuakaan, niin päivästä tulisi onnistunut. No, retken paikallisopas Teemu Sirkkala oli onneksi asiasta ihan eri mieltä ja oli tehnyt erittäin perusteellista pohjustusta: ekaksi tikkalajit Porvoonseudun lintuharrastajien metsäruokinnalta, merikotkat jäältä, riskilä Emäsalon kärjestä jne. Suunnitelma selvä, porukka bussiin ja kohti Porvoota!

PSLYn ruokinta Emäsalon niemen tyvellä Tolkkisissa on upea paikka. Alueella törröttää loputtomasti pystyyn kuolleita koivunpökkelöitä, eikä ihme että siellä on talvella viihtynyt myös valkoselkätikkoja. Niiden löytämiseen 30 henkinen porukkamme oli aika iso, mutta harmaapäätikka, palokärki ja käpytikka näyttäytyivät hienosti. Samalla saatiin maistella kevättarjonnan alkupaloja, kun ruokinnalla talvehtinut peippo innostui laulamaan, kiuru muutti yli luritellen, ja osa porukasta näki kelon koloa tutkiskelevan uuttukyyhkyn. Mesta oli hieno ja ruokinta hyvin toteutettu. Tieltä pystyi katsomaan ruokinnalla käyviä lintuja niitä häiritsemättä ja näkyvyys ruokinnalle oli erinomainen. Tällaista paikkaa kaipaisi myös Tringan ydinalueelle Viikkiin!

Teemun opastuksella käytiin samalla katsastamassa merikotkatilanne kävelymatkan päässä olevalla lahdella. Vähintään 3 yksilöä patsasteli noin kilometrin päässä latvoissa. Ne kärkkyivät mustanaan lahdella olevien pilkkijöiden saaliin jämiä. Arkoina lintuina ne uskaltautuisivat apajille, vasta kun pilkkijät poistuisivat. Sitä emme jääneet odottamaan, porukkaa bussiin ja Emäsalon kärkeen.emäsalo2016

Kärki oli monille retkeläiselle uusi kokemus. Upeat rantakalliot ja ulkomerellinen fiilis tekevät paikasta ehdottomasti tutustumisen arvoisen. Ja lintujakin näkyi ihan kivasti: noin 50 merimetsoa, joista muutamat olivat mukavan lähellä, muuttava uuttukyyhky oli monille vuoden ensimmäinen ja telkät toivat kevätfiilistä. Oppaat yrittivät löytää pahassa vastavalossa mereltä kovempiakin lajeja ja aika lähelle päästiin, kun Teemu äkkäsi lennossa olevan riskilän. Lintu laskeutui helposti nuotitettavaan paikkaan ison merimerkin tyvelle, mutta etäisyys oli toivoton ja näyttäytyminen nopea, joten mitään ikimuistoista kohtaamista siitä ei syntynyt. Hyvä havis kuitenkin!

Kärjessä oli niin tyyntä ja lämmintä, että porukka innostui vähentämään vaatteita. Osa syynä oli se, että allekirjoittanut opas oli kertonut bussissa, että kärjessä on aina kylmä. Sisäsuomalaisen rannikkotuntemukseen ei koskaan kannata luottaa!

Kaukana lipuvan merikotkan jälkeen päätimme, että paikka on nähty. Kävimme vielä katsomassa kanadanhanhiparvea Porvoon Koddevikenissä, etsimässä nokkavarpusparvea Pappilanmäellä, staijaamassa Kråkössä (kaksi merikotkaa, kaksi kanadanhanhea, kanahaukka ja isolepinkäinen) sekä etsimässä muuttolintuja Kiialassa (kaksi hiirihaukkaa ja merikotka).

Paluumatkalla nuori lintuäänittäjä Eetu Paljakka kertoi äänittämisestä, esitteli välineistöä ja soitti äänitteitä, muun muassa pari viikkoa aikaisemmin Kirkkonummella äänitettyä isolepinkäisen laulua. Maailmanlaajuisella Xeno-Canto- lintuäänitesivulla on 700 hänen äänitettä. Kiitos mielenkiintoisesta esitelmästä, Eetu!

Retkellä havaittiin monimutkaisen laskutoimituksen jälkeen 39 lajia. Teemulle kiitos loistavasta nuotituksesta ja kuski-Anterolle aina niin mukavasta ja ammattitaitoisesta kyydistä.

Mikko Savelainen

Tringan retki Viikkiin 10.1.2016

Sunnuntaiaamuna klo 09.00 Kivinokkaan kerääntynyt joukkio herätti poliisipartion huomion. Tringan retkivastaava Jaana joutui selvittämään, ettei kyseessä ole Kölnin tapahtumien uusinta tai kansallismielisten katupartiointi Kivinokassa, vaan Tringan retki Viikkiin. 52 henkilöä, joista kolme oppaita, oli kerääntynyt paikalle.

Retken aluksi yritimme pohjantikkaa Kivinokasta, mutta aina hankala laji jäi tälläkin kertaa näkemättä. Peippo kuitenkin löytyi lähiruokinnalta. Kivinokasta kuitenkin suunnattiin lähes suoraan Fastholmaan, jossa ruokinnalla viiden minuutin odottelun jälkeen löytyi odotettu Tringan retkille uusi laji, suurharvinaisuus valkopäätiainen. Se olikin ilman muuta retken tärkein lajitavoite. Valkopäätiainen näyttäytyi erittäin hyvin lähimmässä pensaassa ja ääntelikin harvakseltaan. Eväitä syödessä sitä ehdittiin ihailla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen päätettiin jatkaa matkaa. Pakkasta oli nelisentoista astetta, joten paikalleen ei pitkään viitsinyt jäädä.

Ryönälahden puolelta läheltä Fastholman lintutornia kuului kuin kuuluikin parvi viiksitimaleita, jotka suurin osa retkeläisistä onnistui kuulemaan. Jatkoimme matkaa kohti toista ruokintaa, kun joku äkkäsi varpuspöllön lennossa. Sitä aikamme etsittyämme ja paikalta jo poistuessa Jaana löysi valkoselkätikan, jota lähdettiin ihailemaan. Samalla varpuspöllö näyttäytyi uudelleen, tällä kertaa hyvin. Jonkin ajan päästä varpuspöllö ja valkoselkätikka olivat noin metrin päässä toisistaan samassa puussa, ja valkopäätiainen tuli varoittelemaan pöllöstä. Ihan hyvä lajitrio yhteen näkymään!

Lopuksi katsastettiin vielä Fastholman toinen ruokinta, jossa pikkutikkakoiras nakutteli talipötköä. Kello olikin tässä vaiheessa puoli kaksitoista, joten loppuretki meni jalkapatikkaa takaisin Fastholmaan.

Oppaina Jaana Sarvala, Jouni Rytkönen ja Otso Häärä

Otso Häärä

Nuorten linturyhmä Haliaksella 10.-12.4.2015

Perjantaina 10.4. huhtikuuta lähdimme viiden enemmän ja vähemmän lintuja harrastaneen nuoren porukalla matkaamaan kohti Hankoa. Ainakin itse olin odottanut reissua innolla jo vähän aikaa, ja mietiskelinkin että mitähän kaikkea tulisinkaan saamaan kiikareihini viikonlopun aikana. Sääennustekin oli hyvin lupaava.

Matka Hankoon meni joutuisasti. Autolta oli vielä pieni kävelymatka lintuasemalle. Laukut otettiin kantoon ja kiikaritkin kaivettiin esille, koska aseman lähimaastossa on aina mielenkiintoista katseltavaa. Emme olleet ehtineet kävellä pitkälti kun sääksi lensi komeasti suoraan ylitsemme. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että viikonlopusta tulisi mielenkiintoinen! Asemarakennukselle päästyämme tutustuttiin vielä hieman lähiympäristöön ja myöhemmin ihailtiin auringonlaskua.

Seuraavana aamuna oli herätys auringonnousun aikaan. Edessä oli aseman rutiineihin kuuluva aamuvakio eli neljän tunnin mittainen muutonseuranta, joka tapahtuu niemenkärjessä sijaitsevan venäläisten rakentaman bunkkerin päältä. Päiväksi oltiin hieman odoteltu kovaa kurkimuuttoa ja vaikka kurkia kyllä näkyikin niin suuremmat massat menivät jostain muualta.

Täktomissa oli sinä päivänä nähty isohaarahaukka, joka oli viimeisten havaintojen mukaan suunnannut länttä kohti. Sormet näpräsivät hieman hermostuneesti tarkennuspyörää kun odoteltiin, josko lintu sattuisi osumaan näköpiiriin. Isohaarahaukka ei kuitenkaan nähty toiveista huolimatta. Päivän aikana nähtyjä lajeja olivat mm. merikihu, sääksi, ampuhaukka, sinisuohaukka, taivaanvuohi, härkälintu ja nokkavarpunen. Haahkoja näkyi runsain mitoin ja meriharakoitakin monta kymmentä. Päivä oli aurinkoinen ja niin lämmin, että ulkona tarkeni ilman takkiakin. Illalla olikin mukava päästä käymään saunassa.

Sunnuntai oli huomattavasti kylmempi päivä ja tuuli koettelikin aamuvakion suorittajia. Onneksi välillä bunkkerilta sai poistua kävelemään vaikka lähiympäristöön tai asemarakennuksen suojiin. Sunnuntaina ei juurikaan uusia mainittavia lajeja tullut, rarit jättivät ilmaantumatta silloinkin. Vettä alkoi satamaan onneksi vasta, kun olimme lähdössä asemalta puolen päivän aikaan joten emme pahemmin kastuneet.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Oli mukava päästä tutustumaan lintuasemaan, sen arkeen ja rutiineihin sekä viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. Vaikka harvinaisuudet jäivät tällä kertaa näkemättä niin jäi viikonlopusta hyvä fiilis, mukavia muistoja ja tietysti polte päästä Haliakselle uudestaan!

Retki Viikkiin 8.3.

Tringan retki Viikkiin järjestettiin 8.3.2015 klo 08-12. Sää ei suosinut, ensin sumu vei näkyvyyttä ja myöhemmin tuuli rankasti. Kuitenkin kevätmuuttajia oli hyvin esillä. Jo Gardenian pihalla havaittiin harmaalokkiparven mukana pohjoiseen suunnannut juhlapukuinen naurulokki, Tringan alueen kevään ensimmäinen ja ajankohtaan nähden aikainen. Keinumäellä kävimme katsomassa huuhkajaa, jonka olin onnistuneesti pimittänyt siihen asti. Bubo on ollut paikalla koko talven ja viime aikoina istuskellut aina samassa puussa. Sittemmin tieto näyttää levinneen kulovalkean tavoin. Keinumäen tornista näkyi myös pari töyhtöhyyppää, kottarainen ja uuttukyyhky. Pikkutikka kiikitti lähipuissa. Hyyppiä ja kottaraista katseltiin paremmin myöhemmin Hakalan lavalta, josta näkyi myös laulu- ja kyhmyjoutsenia. Keinumäeltä ja paremmin pelloilta katseltiin kanadanhanhiparia ja varpushaukka vilahti ohi saalistuslennollaan. Kanhaukka jäkätti Mölylässä. Pellolla muutama onnekas kuuli vielä kiurun. Loppujen lopuksi ajankohtaan nähden ihan hyvä saldo ensimmäisiä muuttolintuja! Lajeja 30.

Otso Häärä

Retkikertomus: Retki Viikkiin 10.1.2015

Pieni pakkanen, tyyni keli ja sateeton taivas suosivat Tringan retkeä Viikkiin, joka starttasi klo 09 Gardenian pihalta 29 retkeläisen voimin. Kolmen tunnin retken aikana ei edes Viikissä ihan joka kolkkaan ehdi, joten tiedustelin retkeläisiltä tavoitelajeja. Tarjolla olisi ollut mm. kurppien etsimistä, lehtopöllö mahdollisesti vakipaikallaan Fastholmassa, Taka-Viikissä olisi puolestaan mahdollisuus uuttukyyhkyyn, Viikissä harvinaisiin keltasirkkuihin ja tikleihin. Koska pöllöt ovat toki kiinnostavia, sunnattiin Fastholmaan hieman mutkitellen Gardenian peltojen, Keinumäen, Hakalan ja Mölylän kautta. Pelloilla katseltiin ojia sillä silmällä, ai millä? No kurppasilmällä tietty. Saattaisi ojassa jököttää jänkäkurppa piilossa. Kurppia ei kuitenkaan näkynyt. Keinumäellä pari hömötiaista ja käsittämättömät, yli 40 kuusitiaista sen sijaan pörräsivät aktiivisesti. Hakalan ja Keinumäen ruokinnat olivat varsin hiljaisia ja matkalla ei kovin kummoisia lajeja näkynyt. Keinumäeltä jo nähty isolepinkäinen näkyi myös Hakalasta ja kanahaukkoja havaittiin yhteensä kolme lahdella. Hakalan lavalta näkyi lokkijengi jäällä, joka näytti koostuvan lähinnä merilokeista. Retken muutoin hieman vaisuun lajisaldoon toi hienon lopetuksen Fastholmasta kuusesta löydetyt kaksi lehtopöllöä. Eivät olleet vakipaikallaan, mustarastaan varoittelu paljasti piilopaikan. Ensin löytyi yksi, kunnes joku retkeläisistä huomasi toisen yksilön istuvan yhtä oksaa ylempänä kuusen toisella puolella. Kyseessä lienee kesällä Fastholmassa pesinyt pari. Kamerat lauloivat ja retkelle saatiin hyvä päätös. Paluumatkalla pelloilla näkyi vielä yksi isolepinkäinen sekä Nuppukujan päällä puluparvessa pienempi kyyhky, joka kovasti näytti siipien alapuolen ja lentotavan perusteella uuttukyyhkyltä. Jäi kuitenkin määrittämättä. Retki päättyi klo 12 Gardenian pihalle. Lajeja 23.

ps. myöhemmin iltapäivällä oli lokkijengiin liittynyt vanha ISOLOKKI. Vinkkasin Eero Haapaselta saamani vinkin verkkojen nostosta Kuusiluodon eteläpuolelta klo 13, eli retken jälkeen. Kuulemma merikotka on käynyt paikalla. Toivottavasti joku tarttui vinkkiin ja näki vielä paremman lajin, isolokin. Itsellänihän se puuttuu sekä eko-, että Viikki-eliksistä, vaikka en niitä juuri laskekaan…

-Otso

Lajilista

kanahaukka

harmaalokki

merilokki

kesykyyhky

LEHTOPÖLLÖ (2p Fastholma)

käpytikka

tilhi

mustarastas

räkättirastas

hippiäinen

hömötiainen

kuusitiainen (peräti 43p Keinumäki)

sinitiainen

talitiainen

puukiipijä

isolepinkäinen (2p)

närhi (2p)

varpunen

pikkuvarpunen

viherpeippo

vihervarpunen

käpylintulaji

punatulkku

Asikkalan Pulkkilanharju 20.9.2014

Retki Asikkalan Pulkkilanharjulle alkoi lauantaiaamuna klo 6 usvaisissa tunnelmissa. Matkalla ei bussin ikkunoista näkynyt sumun lisäksi paljoakaan. Ikkunaretkipinnoja ei siis juuri saatu, muutama naakka, varis, harakka ja mustarastas. Lahden linja-autoasemalta napattiin kyytiin Päijät-Hämeen lintuyhdistyksen retkivastaava Paavo Posti, joka oli ollut mukana järjestämässä tätä PHLYn Tringalle 40vuotislahjaksi antamaa linturetkiopastuspäivää. Paavo oli luottavainen: harjulla ei ole sumua! Tämän olivat jo aamuvarhaisesta harjulla päivystäneet muut PHLYläiset puhelimitse kertoneet. Harju kuitenkin lähestyi ja sumu vaan sakeni, harjulla oli näkyvyys hädin tuskin Karinsalmen sillan päästä toiseen.

 

IMG_1869web

Onneksi aurinko ja tuuli, joka puhalteli n 5-6 m/s, hälvensivät sumun klo 11 mennessä ja saatiin alkaa odotella vaelluslintujen ryntäystä.
Ja saatiinhan niitä! Etenkin hömötiaisilla oli kiireinen päivä. Niitä jäi sillan pohjoispään puunlatvoihin kuin joulukuusen kynttilöitä.

IMG_7909web

 

IMG_7575web

Hömötiaiset lensivät aivan jaloissamme seuraavalle etapille sillan toiseen päähän. Yksi onneton kohtasi tiensä pään sillalla, liekö törmännyt autoon vai sillan kaiteeseen.

IMG_1880web

Tiaiskimara oli muutoinkin hyvä, nähtiin peräti 6 tiaislajia. Muutoin pikkulintumuutto oli tasaista: peippoa, niittykirvisiä, tiheitä vihervarpusparvia. Närhiä havaittiin muutama kymmen.

IMG_7794web

 

PHLYn puheenjohtaja Tapani Saimovaara oli valppaana Tringalaisten oppaana paikalla, taustatukenaan joukko muita PHLYn aktiiveja.

Hinttolanselän puolella muutti päivän aikana myös jonkin verran valkoposki- ja sepelhanhia, ei kuitenkaan mitään suuria määriä. Yksi kanadanhanhi vietti lähiluodolla aikaa 2 valkoposken ja sekalaisen kala- ja harmaalokkiseurakunnan sekä merimetson kanssa. Isokoskeloita uiskenteli aivan sillan kupeessa.

IMG_7749web
Retken petolintuantia edustivat upea punertava varpushaukka ja tuulihaukka.

IMG_7804web

Aikeissamme oli alun perin lähteä harjulta havainnoimaan petomuuttoa läheiselle mäelle tai pellon laidalle, mutta näistä aikeista luovuttiin viimeistään siinä vaiheessa kun bussinkuljettajamme Antero havaitsi bussin alla öljylammikon. Koko retkiaika vietettiin siis sillalla, muutama retkeläinen käväisi läheisellä harjupolulla ihastelemassa kauniita maisemia. Vähäöljyisellä bussilla ei voitu siirtyä lähiseuduille saatikka lähteä kotimatkalle, joten ei auttanut muuta kuin tilata ehompi bussi Helsingistä meitä noutamaan.
Kiitokset PHLY:lle mukavasta retkipäivästä ja Anterolle kuljetuksista!

Retkellä havaitut lintulajit: kuikka, kaakkuri, laulujoutsen, merimetso, kanadanhanhi, sepelhanhi, valkoposkihanhi, isokoskelo, koskelo sp, sinisorsa, varpushaukka, tuulihaukka, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, käpytikka, palokärki, pulu, sepelkyyhky, mustarastas, kulorastas, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, pyrstötiainen, töyhtötiainen, västäräkki, hippiäinen, puukiipijä, peippo, järripeippo, vihervarpunen, urpiainen, niittykirvinen, metsäkirvinen, isolepinkäinen, varis, harakka, naakka, närhi
Muut lajit: kärppä, orava

Kuvat: Raimo Vetri

Retki Viikkiin 20.9.2014

Retki starttasi Gardenian pihalta, josta suunnattiin peltojen läpi Keinumäelle. Töyhtötiainen saapui pian piristämään aamua lähipuuhun iloisesti prrrlll prrlll -äännellen. Laji on nykyisin Viikissä rari, eikä lahdella ole ennen tätä syksyä nähty töyhtötiaisia moneen vuoteen. Nyt niillä vaikuttaa olevan jonkinlaista liikehdintää meneillään. Tornista näkyi myös muuttohaukka saalistamassa Lammassaaren edustalla, nostaen hyypät ja suokukot ilmaan. Paikallisena oli useita mustapääkerttuja ja tiltaltteja. Keinumäeltä jatkettiin Hakalaan. Lavan vieressä rätisi peukaloinen ja edessä lietteellä hyppi nuori sinirinta. Lahdelta löytyi myös kolmen heinätavin parvi. Hakalan tornista aukeaa hyvä näkymä lahdelle. Monisatapäisten vesilintumassojen ohella hyyppiä oli lietteillä nelisen sataa ja suokukkojakin useampi sata. Lisäksi Lammassaaren puolelta löytyi kolme suosirriä ja noin 60 taivaanvuohta näkyi ympäri lahtea. Hakalasta jatkettiin Purolahden kautta pelloille. Lapinkirvinen lensi Purolahdella yli ja lapinsirkku puolestaan kuului pelloilla. Kolme keltavästäräkkiä ja joitain kivitaskuja löytyi myös pelloilta, muutoin meno siellä oli varsin hiljaista. Tiklejä roikkui ohdakkeilla kuitenkin paljon. Muutto oli petojen osalta vaisun oloista, mutta metsäkirvisten, niittykirvisten ja rautiaisten ääniä kuului taivaalta.

Otso Häärä