Hangon lintuaseman vuosikertomus 2002

Aleksi Lehikoinen

Asemalla yöpyi vuoden aikana yhteensä 49 miehittäjää ja lisäksi yleisöryhmiä vieraili totutun runsaasti. Havainnoijatilanne oli yksi parhaimmista 24. vuotisen aseman historian aikana, vaikka aivan viime vuoden tasolle ei ylletty. Miehitysvuorokausia kertyi yhteensä 328. Tammi–helmikuu oli jo hyvin miehitettyä aikaa leudon talven ansiosta ja yhtenäinen havainnointi alkoi jo 12.2. kestäen muutamia lyhyitä kesätaukoja lukuunottamatta aina vuoden loppuun asti. Kevään päämiehittäjiä olivat Aatu Vattulainen 145 vrk, Aleksi Lehikoinen 35, Petro Pynnönen 18, Jonne von Hertzen 17 ja Pekka Hänninen 15. Syksyn päämiehityksestä taas vastasivat Aatu Vattulainen 165 vrk, Aleksi Lehikoinen 42, Jarmo Ruoho ja Jonne von Hertzen 31 ja Seppo Niiranen 28. Rengastustilanne oli melko hyvä ja rengastus saatiin järjestettyä lähes yhtäjaksoisesti 7.8.–3.11. Yhteensä rengastuksia kertyi koko vuodelle 7 350 (Taulukko 1). Asemalla havaittiin kuluneena vuotena yhteensä 225 lajia, mutta asemalle uusia lajeja ei havaittu ainuttakaan.

Merimetso oli vuoden tutkimuslaji ja päämiehittäjä Aatu Vattulainen staijasi vuoden mittaan tarkasti mm. muuttoparvien ikäjakaumaa ja muuttosuuntia. Suomen ympäristökeskuksen tukema tutkimusprojektin tuloksia analysoidaan mm. Aleksi Lehikoinen Pro gradu–opinnäytetyössä. Vuoden aikana jatkettiin Esa Lehikoisen ja Anssi Vähätalon luotsaamaa tutkimusprojektia yhdessä Jurmon lintuaseman kanssa. Hankkeen tarkoitus oli selvittää ilmastonmuutoksen vaikutusta lintujen kevätmuuton ajoittumiseen.

Lintuvuosi 2000

Talvi: tammi–helmikuu

Meri pysytteli leudon talven myötä sulana ja muutamia mukavia vesilintuja havaittiin. Mm. kuikkalintuja nähtiin tammi–helmikuussa seitsemän ja pilkkasiipiä 11. Huuhkaja nähtiin alueella kahdesti ja lehtopöllö kerran. Yhtäjaksoinen kevätmiehitys alkoi jo 12.2. Aatu Vattulaisen saavuttua asemalle. Tuulahdus kevään ensimuuttajista saatiin 17.2., jolloin muutti 13 tukkasotkaa, seitsemän haahkaa ja kuusi tukkakoskeloa. Ensimmäinen maamuuttolinnut nähtiin 24.2., jolloin kevättä edistivät kiuru sekä 13 pulmusta.

Kevät

Maaliskuu oli koko kevään tapaan selvästi normaalia lämpimämpi. Poikkeuksellisen aikaisia saapujia havaittiin mm. valkoposkihanhi (3 yks.) 7.3., kuovi 13.3., kapustarinta 14.3., mustaleppälintu 22.3., härkälintu 28.3 sekä viitasirkkalintu 12.5. Haliaksen muuttoennätyksiä paranneltiin mm. seuraavasti: kyhmyjoutsen 25.3. 53m, suokukko 5.5. 233m, mustalintu 11.5. 5 890m ja merikihu 11.5. 41m. Kurkia havaittiin kevään aikana ennätykselliset 5 900 muuttavaa ja yli tuhannen linnun muuttoja nähtiin kolmesti, parhaimpana 10.4. 1 260m.

Pikkuharvinaisuuksia havaittiin kevään aikana mukavasti: Jääkuikkanuorukainen muutti 28.4. ja jääkuikkalaji 16.5. Kyhmyhaahkoja havaittiin kevään aikana neljä. Naaras niittysuohaukka muutti 10.5. Haliaksen ensimmäiset keväiset pulmussirrit havaittiin 17.5. 2p ja 7.6. 2m sekä kuovisirri muutti 27.5. Mustapyrstökuiri havaittiin kahdesti 8. ja 12.5. ja leveäpyrstökihuja havaittiin neljä. 2kv pikkukajava muutti 24.4. ja mustatiira pyöri paikallisena 26.5. Turkinkyyhky näkyi 15.5. ja turturikyyhky 8.6. Harjalintu puputti kärjessä 7.5. ja vuoden ainoa pohjantikka näyttäytyi yllättäen 20.5. Virtavästäräkkikoiras nähtiin 26.5. ja sitruunavästäräkki naaras näyttäytyi 9.5. Mustaleppälintuja havaittiin kevään aikana kuusi ja idänuunilintu rengastettiin 31.5. Kuhankeittäjä muutti 6.6. ja keltahemppo 4.5.

Kovemman luokan harvinaisuuksia tehtiin seuraavasti: hrota–sepelhanhi havaittiin kahdesti 21. ja 22.5. Ruostepääsky ilahdutti 28.5. miehittäjiä kymmenen minuutin vierailullaan ja pussitiainen huuteli niemellä 6.5.

Kesä

Asema oli miehitettynä lähes koko kesän ja mukavia havaintoja tehtiin aika ajoin. Merimetson pesintä varmistettiin asemasta pohjoiseen sijaitsevalla luodolla. Urpiainen todettiin myös pesineen jossain lähialueella, sillä 27.6. emo ruokki niemellä lentopoikasta. Perinteiset kesäiset riuttatiirat näyttäytyivät 29.6. (2 yks.) ja 26.7. 1m. Idänuunilintu lauleskeli niemellä 16.6. Pikku- ja kirjosiipikäpylintujen vaellus alkoi heinäkuussa.

Syksy

Kirkkaista korkeapainekeleistä huolimatta kahlaajia nähtiin syksyn aikana kohtalaisesti ja kahlaajien katiskapyynti Gåun särkällä oli aika ajoin antoisaa. Esimerkiksi 29.7. samaan katiskaan oli änkenyt neljä vanhaa punakuiria ja 27.7. merkattiin asemalle uusi rengastuslaji, kun nuori vesipääsky (aseman 186. rengastuslaji) eksyi katiskan perukoille. Merimetsoja nähtiin jälleen ennätysrunsaasti. Syksyn muuttosummaksi laskettiin yli 16 600 lintua siitä huolimatta, että yli tuhannen linnun muuttoja ei havaittu kertaakaan. Vaikka lajin päämuutto ajoittuu pitkälti elokuulle, saalisteli vielä lokakuussa lähivesillä noin tuhannen merimetson parvi. Taantuneista lajeista peltosirkkuja havaittiin yhteensä 14 muuttavaa, mutta käenpiika jäi syyskaudella ensimmäistä kertaa aseman historian aikana havaitsematta.

Syyskuussa havaittiin useita komeita petomuuttoja. Esimerkiksi 4.9. muutti yhteensä 526 petolintua, joista mehiläis– 41m, varpus– 413m ja tuulihaukka 24m. 5.9. muutti yhteensä 513 petolintua, joista varpus– 453m ja nuolihaukka 15m. Kurkia nähtiin jälleen runsaasti yhteensä 12 900m. Parhaimpana päivänä nähtiin 5 847m pitkäkaulaa. Sepelkyyhkyjä nähtiin edellisvuosia runsaammin yhteensä 58 700m (Col pal + Col sp), joista 27.9. 10 160m. Syksyn aikana nähtiin myös ennätysmäärä merihanhia (924m), harmaahaikaroita (336m) ja uuttukyyhkyjä (1 080m). Syyskuussa alkoi hömötiaisten massavaellus ja lajin muuttoennätyksiä korjailtiin pariin otteeseen. Lokakuu oli koko maassa hyvin kylmä ja kovimmat tiaismuutot ajoittuivat aivan kuun alkuun ennen kylmäpurkausta. Parhaimpana päivänä 2.10. muutti yhteensä 7180 tiaista, joista sini– 4345, tali– 2030, kuusi– 537 ja hömötiainen 268. Joulukuun loppua piristivät kirjosiipikäpylintu 22.12. 1m ja isolokki 27.12. 1m. Vuoden viimeisen päivänä havaittiin vielä mustavaris, hiirihaukka sekä kyhmyjoutsenen (47m) ja isokoskelon (390m) ennätysmuutot. Syksyn aikana Haliasmuuttoennätyksiä rikottiin myös seuraavasti: pikkukuovi 11.7. 21m, vesipääsky 30.7. 6m, harmaahaikara 8.8. 34m, korppi 22.9. 53m, hömötiainen 26.9. 1 279m ja merihanhi 1.10. 457m.

Harvinaisuuksia vähän

Nuori jääkuikka yllätti ylilennollaan 8.9. samoin kuin aikainen allihaahka 13.8. Sirosuohaukka piipahti niemen yllä 16.8. Muuttohaukkoja nähtiin syksyn mittaan yhteensä 12 yksilöä. Aseman historian kahdeksas pyy pyöri niemessä 19.–21.9. Syksyn ainoa pikkukajava havaittiin 26.10. Heinäkurppa ja isokirvinen löytyivät Gåulta 15.9. Lisäksi isokirvinen havaittiin muutolla 4.10. kuten myös virtavästäräkki 13.10. Paikallinen sepelrastas nähtiin 2.11. Viime aikoina harvinaistunut kirjokerttu (Kuva 1) havaittiin vain kahdesti 8. ja 28.8. Syksyn kovin harvinaisuus oli 5.9. nähty nuori punakottarainen. Kuhankeittäjä havaittiin 4. ja 7.9. Vuorihemppoja nähtiin 22.10. 2m ja 12.12. 1p. Pikkusirkku putosi muutolta bunkkerin staijareiden ihasteltavaksi 26.9.

Kuva 1. Rengastetut kirjokertut Hangon lintuasemalla 1979-2002.

Vaelluslinnut — hömötiaisilla hyvä vaellus

Syksy oli vaelluslintujen kohdalta vähintäänkin kohtalainen, vaikka tikkoja ja pöllöjä havaittiinkin melko niukasti. Varpuspöllöjä rengastettiin kuusi, helmipöllöjä yhdeksän, sarvipöllöjä 8 sekä huuhkajia, suopöllöjä ja lehtopöllöjä yksi kutakin. Käpytikkoja nähtiin 123m 10r, pikkutikkoja 41m 1r, palokärkiä 142m 1r ja harmaapäitä kaksi. Hyvän marjavuoden takia tilhiä ei syksyn aikana vielä juuri rannikolla näkynyt. Syksyn summa oli vaivaiset 142 m, joista valtaosa joulukuussa. Samoin pyrstötiaiset (yhteensä 134 m) olivat viime vuotisten huippulukujen jälkeen aivan kateissa ja lapintiainen havaittiin vain kerran 26.9 ja töyhtötiaiset eivät perinteiseen tapaan vaeltaneet ollenkaan. Tiaisilla oli hyvä meininki ja hömötiaisilla oli toiseksi paras vaellussyksy aseman historian aikana (Kuva 2). Tiaisten syyssummat olivat seuraavat: tali- 11 170m (774r), sini- 19 520m (1 690r), kuusi- 8 490m (581r), hömötiainen 5 054m (1 195r). Tiaisista hämmästyttävin oli 7.10. rengastettu oletettu töyhtö– ja hömötiaisen risteymä. Linnusta voi lukea lisää Tringa-lehdestä (Lehikoinen 2002). Pähkinänakkeleilla oli hyvä vaellus ja niitä nähtiin yhteensä 26m 2p (2r). Harakat (yhteensä 9m) eivät juuri liikehtineet, mutta pähkinähakeilla (776 m, r) ja närhillä (767 m, r) oli hyvä vaellus. Käpylinnuilla oli kohtalainen vaellusvuosi. Etenkin kirjosiipi- ja pikkukäpylinnuilla oli syksyllä hyvä vaellus. Pikkukäpylintuja (+Loxia cp) havaittiin koko vuonna yli 3 420 muuttavaa, joista valtaosa loppukesästä. Isokäpylinnut eivät juuri liikehtineet ja niitä määritettiin syksyllä yhteensä vain 17 m. Kirjosiipikäpylintuja havaittiin yhteensä 99 muuttavaa, joista valtaosa elokuussa.

Kiitokset

Suomen kulttuurirahaston apurahan turvin pystyttiin taas maksamaan syyskauden havainnoijille ja rengastajille päivärahaa, josta kiitokset. Kiitokset Seppo Niiraselle, joka lähetti rengastustoimistolta kauden rengastussummat. Kiitokset myös kaikille vuoden 2002 miehittäjille.

Kirjallisuus

Lehikoinen, A. 2002: Töyhtö- ja hömötiaisen risteymä Parus cristatus X montanus Hangon lintuasemalla lokakuussa 2002. — Tringa 29: 174–175.