0700 Bussi starttasi tutusta paikasta Kiasmalta kohteenaan Kalkkiranta. Keli oli mukavan syksyinen, luoteen puoleinen kohtalainen tuuli sekä vajaa 10 astetta lämmintä.

Ennen kahdeksaa Kalkkirantaan laiturialueelle oli kokoontunut reilu 30 retkeläistä, mukanaan oppaat Teemu Sirkkala sekä Petro Pynnönen. Osa saapui bussilla sekä osa omilla autoillansa.

Aluksemme lähti aikataulun mukaisesti kohti Söderskäriä tunnelman ollessa korkealla. Laivamatkan aikana kiikareihin saatiin muunmuassa härkälintu sekä varpushaukkoja. Pikkulinnuilla oli varsin mukavaa muuttoa ja useita isoja sepelkyyhkyparvia nähtiin myös matkalla.

Kohtalainen tuuli oli nostanut hieman maininkia ja muutaman aallon kohdalla saimme virkistäviä pärskeitä kannelle.

Aluksen kannelta oli jo havaittavissa, että saaressa on muitakin harrastajia. Tänä vuonna nimittäin PSLY:n eli Porvoon seudun lintuyhdistyksen Söderskärin retki sattui samalle päivälle.

Ohessa kuva Tringan retkeläisistä lähestymässä saarta Sibbe aluksella. Kuvan oikeassa alalaidassa voi myös huomata nuoren tundrakurmitsan, joka valitettavasti katosi juuri meidän aluksemme saapuessa saareen. Onneksi muutamat onnekkaat kerkesivät näkemään “squatin” eli tundrakurmitsan aluksen kannelta.

Saareen saavuttuamme aloimme kiikaroimaan kauemmas merelle. Melko nopeasti Petro löysi kaukaa mereltä ensimmäiset muuttavat pikkulokit. Majakkasaaren rannasta löytyi suosirrejä, tyllejä sekä kaksi mustalintua. Hieman kauempaa saatiin myös ihailla nuoria riskilöitä. Mantereen puolella näkyi mukavaa sepelkyyhky muuttoa varpushaukkojen lisäksi.

Meren puolella nähtiin muutamia muuttavia alli- sekä sorsalintuparvia. Muuttavista pikkulinnuista mainittakoon yksinäinen järripeippo.

Saaressa nähtiin mukavasti pikkulintuja. Tiltaltti, hippiäiset sekä peukaloiset nostivat mukavasti tunnelmaa.

Majakkasaarelta siirryimme Luotsisaarelle Söderskärin lintuaseman läheisyyteen tarkkailemaan muuttoa PSLY:n harrastajien luo. Tässä vaiheessa muutto oli jo hiljentynyt, mutta muutamia pikkulokkeja nähtiin vielä. Saaressa pesineet luotokirviset kiinnostivat monia ja onneksi ne suostuivat alun piilottelun jälkeen poseeraamaan useaan otteeseen.

Paluumatkalla kiersimme hieman suojaisempaa reittiä takaisin Kalkkirantaan. Pärskeet virkistivät taas matkaa ja lajilistalle tuli petolintuihin lisäksi vielä tuuli- sekä nuolihaukka. Pari merikotkaa nähtiin myös lisää.

Rantaan päästiin aikataulun mukaisesti. Bussilla saapunut porukka lähti Kiasman suuntaan ja omilla autoilla saapunut porukka lähti kävelemään parkkipaikkaa kohden. Kävellessään kyseinen harrastajaporukka kuvasi parkkipaikan yli lentäneen haukan. Jälkikäteen oppaalle lähetetyssä kuvassa näkyy upea haarahaukka! Ehdottomasti retken paras laji. Onnittelut linnun nähneille!

Hieno retki taas kerran. Lajimäärä Söderskärin retkelle huima 79!

Kiitoksia vielä retkestä!

Oppaanne,

Teemu Sirkkala

Lauantaina 30.3. oli aika lähteä linturetkelle Hangon lintuasemalle, Haliakselle. Hienosta kelistä sai nauttia yhteensä 42 retkeläistä. Aamulla lämpötila oli nollan yläpuolella ja Hangossa päästiin yli 7 asteeseen. Tuuli oli pitkin retkeä hyvin maltillinen ja voimistui vasta poislähdön aikaan.

Bussista alkoi lajeja ropisemaan jo menomatkalla. Havaintovihkoon kirjattiin niin merihanhia, laulujoutsenia, kuin kurkiakin.

Lajeja poimittiin bussin ikkunoista hyvää tahtia ja Hankoon, Tulliniemen parkkipaikalle, saavuimme yhdeksältä aamulla. Tavarat kantoon ja suunta luontopolkua pitkin Haliasta kohden.

Luontopolun varrelta havaittiin jo ensimmäisiä mielenkiintoisia lajeja. Männiköissä kuultiin muunmuassa järripeippo, peukaloinen sekä nähtiin myös töyhtötiainen ja punakylkirastas. Hippiäisiäkin päästiin ihailemaan.

Lintuaseman länsipuolen lahdelta löysimme tukkasotkia, meriharakan, iso- sekä tukkakoskeloita ja lennossa näimme myös kaksi kulorastasta. Fiilis alkoi nousta.

Lintuaseman pihaan päästyämme pitkäaikaismiehittäjä, Aki Aintila, saapui kertomaan aseman toiminnasta. Saimme kuulla Akilta paljon muunmuassa linnuista, aseman toiminnasta sekä uudesta tietojärjestelmä Haahkasta. Akin selostaessa takaamme lensi äännellen västäräkki! Kyseistä lajia ei ollut vielä aikaisemmin Haliaksella tänä keväänä nähtykään, vau! Hyvä aloitus asemalla.

Aseman pihalla seistessämme tarkkasilmäiset nuoret huomasivat kyyn kiven viereltä. Kyseistä lajia sekä sisiliskoa päästiin katselemaan eteläkärjen kallioillakin.

Asemalta jatkoimme eteläkärjen kallioille muuttoa tarkkailemaan. Lajeja löytyi hienosti. Kärjen läheiseltä vesialueelta löytyi niin alleja, kuin satoja haahkojakin. Läheisellä luodolla tepasteli kaksi tylliä ja luotokirvinen lenteli äännellen ympäri kärkeä. Kangaskiuru luritteli ylitsemme ja kaksi mustavarista muutti vastavalon puolelta pohjoiseen. Harvinaisuuksiltakaan ei vältytty. Bunkkerilla staijannut tarkkasilmäinen Tomas Swahn löysi kaukaa itäpuolelta pohjoiseen muuttavan jalohaikaran. Kaikki kerkesivät linnun näkemään, mutta valitettavan kaukaa. Harmaahaikaroitakin muutti muutamia.

Aurinkoinen keli helli retkeläisiä ja rengastustakin päästiin seuraamaan. Kädestä saimme ihailla hippiäistä, peippoa ja sinitiaista.

Äkkiä päivä hurahti ja kahdelta oli lähdettävä jo kävelemään takaisin bussille. Olimme poistuneet kärjestä noin 15 minuuttia aikaisemmin, kun kärjen ohitti AVOSETTI! Luontopolun varressa olevalle kalliolle juoksemalla yritimme vielä länteen suuntaavan linnun löytää, tuloksetta. Pienestä oli tämäkin kiinni. No, näimme kuitenkin Gåun pohjoispuolella lepäilleet silkkiuikut. Silkkiuikkuja katsellessamme yksi retkeläisistä huomasi kahlaajia korkeala sinitaivaalla. Linnut löytyivät nopeasti, kapustarintoja! Linnuilla oli suunta valitettavasti poispäin eikä niitä moni kerennyt näkemään.

Tulliniemen parkkipaikan vieressä vielä pikaiset kahvittelut rannan kahvilassa ja bussin keula kääntyikin Helsinkiä kohden. Paluumatkalla suoritettu lajihuuto kertoi maaliskuisen retken huimaksi lajimääräksi 69 lajia! Tasalukuun oli päästävä ja tämä onnistuikin Ison Omenan bussipysäkiltä. Retkeläisiä kyydistä pudottaessamme Länsiväylän yli muuttaneesta metsähanhiparvesta löytyi kuvia tarkastelemalla vielä tundrahanhia. Retken lopulliseksi lajimääräksi nousi siis 70 lajia. Kiasmalle saavuimme sopivasti juuri ennen kuutta.

Retki oli sään puolesta todella hieno ja lajimääräkin yllätti todella. Eipä olisi aamulla retkelle lähtiessä tämmöistä uskonut. Olisipa yhtä hienoja retkiä useamminkin!

Tästä on erittäin hyvä jatkaa lämpenevää kevättä kohden.

Kiittäen, oppaanne Teemu Sirkkala

Sunnuntaina aamulla Kiasmalle kerääntyi lähes täysi bussillinen harrastajia. Keli oli mukavan keväinen, aurinkoa täydeltä taivaalta sekä lämpö hieman nollan yläpuolella.

Ensimmäinen tikkalaji saatiin pinnalistoille Söderkullasta pääoppaan, Teemun, hypätessä bussiin. Ennen bussin saapumista pysäkin lähistölle oli tullut nimittäin kaksi harmaapäätikkaa pysäkillä odottelevaa viheltelijää ihmettelemään. Kaikki retkeläiset pääsivät kuuntelemaan hienosti harmaapäätikan kuikutusta. Hyvä aloitus retkelle.

Porvooseen Tikkametsään päästyämme lähdimme Porvoon Seudun lintuyhdistyksen ylläpitämälle ruokinnalle tikkoja etsimään. Paikalla saimme todeta tikkojen olevan toisaalla. Pitkän odottelun aikana havaitsimme paikalla ainoastaan yhden käpytikan, vaikka edeltävänä iltana paikalla oli kuitenkin ollut viisi tikkalajia. Kävelimme lyhyen lenkin ruokinnan läheisen ruovikon lävitse ja palasimme takaisin ihmettelemään hiljaista ruokintaa. Odottelu kannatti, vaikkei tikkoja näkynytkään. Ruokinnan läheisyydessä pyöri lopulta useamman kymmentä peippoa sekä muun muassa puukiipijä.

Ruokinnalla seisoskelun jälkeen päätimme lähteä merikotkia etsimään Tanssisaaren parkkipaikalta käsin. Olimme päässeet vain huutomatkan päähän, ennenkuin käännyimmekin ripeästi huutojen takia takaisin ruokinnalle. Porukan saapuessa takaisin ruokinnalla hetken ollut valkoselkätikka oli valitettavasti noussut korkeammalle puihin katveeseen. Lyhyen odottelun jälkeen upea valkoselkätikka teki onneksi hienon lennon retkiporukan ylitse.

Ruokinnalta kävelimme lyhyen matkaa Tanssisaaren parkkipaikalle, jossa pääsimme kuuntelemaan hienosti ensin valkoselkätikan ja lopuksi harmaapäätikan rummutusta. Haikkoon selällä näimme puolestamme meri-, harmaa- sekä kalalokkeja. Paikalla vilahti myös nopeasti isolokkikandidaatti, joka jäi tosin nopean tilanteen takia varmistumatta lajilleen.

Tikkametsästä matka jatkui Koddervikenille. Edeltävänä päivänä paikalla havaitut viiksitimalit löytyivät helposti paikalta ja kaikki pääsivät katselemaan sekä kuuntelemaan hyvin kauniita ruovikon asukkeja. Lopulta osa porukasta oli kirjaimellisesti viiksitimaleiden keskellä ruovikossa. Lähimmillään timalit tulivat metrin päähän onnekkaimmista retkeläisistä.

Timaleiden ihastelun jälkeen vuorossa oli kahvitauko Kuninkaanportissa. Tauon aikana pellon laidassa pulmusia etsineet staijarit havaitsivat vain käpylintuja sekä pyrstötiaisparven.

Kuninkaanportti jäi taakse ja bussin keula kääntyi pohjoista kohden. Ajoimme lyhyen lenkin Kiialan pohjoispuolelta Porvoonjokea myötäillen takaisin Porvoon suuntaan näkemättä harakkaa kummempaa. Peltolenkin jälkeen suuntasimme Kråkötä kohden.

Kråkön pelloilla staijasimme raikkaassa kevätkelissä ilman harmaalokkia parempia havaintoja. Kiurut sekä pulmuset eivät olleet vielä päätyneet sinne. Kråkön länsipuolelta katselimme hetken meren jäälle, jossa pilkkijöiden seassa oli useamman sata lokkia sekä muutamia merikotkia.

Tutun Kråkön ympyrän läpiajon jälkeen lähdimme vielä etsimään nokkavarpusia Pappilanmäen alueelta Porvoosta. Tuttuun tapaan Tringan retkiporukka onnistui olemaan nokkavarpusta näkemättä. Muutaman kerran kuului nokkavarpusmaista tik-ääntä, mutta äänen päästäjää emme valitettavasti päässeet näkemään.

Pappilanmäki jäi taakse ja nokka kääntyi Helsinkiä kohden. Matkalla pidetyn lajihuudon lopputulema oli tällä kertaa 28 lajia.

Oppaanne kiittävät retkeläisiä mukavasta retkestä sekä mielenkiinnosta.

-Oppaat, Niko Björkell sekä Teemu Sirkkala

Sunnuntai aamuna 3.2. vallitsi varsin talvinen keli. Voitaisiin puhua melkein talvimyrskystä, sillä tuuli oli reilusti yli 15m/s ja taivaalta satoi lunta vaakasuoraan. Tämä ei kuitenkaan innokkaimpia harrastajia lannistanut, sillä Suomenlinnan lautan lähtölaiturille kerääntyi aamulla yli 20 harrastajaa. Lauttamatkalla ei löytynyt kolmea lokkilajia kummempaa.

Suomenlinnassa kovan tuulen takia päätimme suunnata saaren sisäosien ruokinnoille. Heti alkuun löytyi suhteellisen paljon varpusia sekä mustarastas. Ensimmäisellä ruokintapaikalla oli kaksi viikkoa aikaisemmin nähty punarinta, mutta emme sitä onnistuneet valitettavasti näkemään. Paikalla oli kuitenkin viherpeippoja sekä lisää varpusia. Olimme jo lähdössä paikalta, kun aivan yhtäkkiä puskasta hyppäsi tieuralle rätisemään pikkuruinen pallo, PEUKALOINEN! Täysin odottamaton laji Suomenlinnan kaduilla. Saimme ihailla upeasti varsin pelotonta peukaloista usean minuutin ajan ja pääsimme myös kuuntelemaan hyvin peukaloisen rätinää tuulesta huolimatta. Peukaloinen nostatti kaikkien mielialaa melkoisesti.

Hieman tuulisemmalta paikalta saaren keskiosasta löysimme varsin hyvän ruokinnan, jossa olikin melkoinen kuhina. Ruokinnalla oli mm. mustarastaita, viherpeippoja, varpusia, tiaisia sekä harmillisen huonosti näkyvissä ollut peippo. Kolmannelta ruokinnalta löytyi muutama tikli, jotka näimme myöhemmin vielä paremmin lennossa.

Saaren sisäosien ruokintojen jälkeen kävelimme Kustaanmiekan luoteispuolen korkealle rantatörmälle, josta katselimme hetken tuuliselle merelle. Vallisaaren eteläkärjen sulasta löytyi telkkä sekä kaksi isokoskeloa. Toinen telkkä teki myös ohilennon hieman lähempää. Näkyvyys merelle oli varsin heikko lumisateesta johtuen ja meri olikin kokonaan jäässä muutamaa pientä avovesialuetta lukuunottamatta.

Merelle katselun jälkeen lähdimme uudestaan saaren ruokintoja kohden. Yllättäen matkalla tarkkasilmäinen retkeläinen huomasi paljaalla kalliolla hyppelevän rastaan, räkättirastas! Kovasta tuulesta huolimatta räkättirastas hyppeli varsin avoimesti kalliolla sen enempää retkeläisistä välittämättä.

Saaren sisäosien ruokinnoilla ei tullut enää perus talvilajistoa kummempia havaintoja ja päätimmekin lähteä aikaisemmin Suomelinnasta pois, sillä ajattelimme Tähtitorninmäeltä löytyvän mielenkiintoista lajistoa.

Paluumatkalla lautasta emme nähneet paljoakaan, mutta Tähtitorninmäellä näimmekin odotettua enemmän lintuja. Tähtitorninmäellä on varsin hyvät ruokinnat, jossa viihtyy todella paljon varpusia, tiaisia, mustarastaita sekä viherpeippoja. Parempiakin talvilajeja löysimme räkättirastaiden, kottaraisten sekä järripeipon muodossa. Ylitsemme lensi myös upea vanha kanahaukka.

Mainittakoon vielä myös varsin piristävä nuorison osallistumisprosentti, 25 retkeläisestä kahdeksan alle 21-vuotiasta. Opas kiittää retkeläisiä varsin mukavasta talviretkestä.

Oppaanne, Teemu Sirkkala

Hangon retki 6.5.2018

Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena. Kiasman pysäkille kerääntyi hyvin retkeläisiä ja bussin suunta kääntyi Hankoa kohden. Matkan varrelta allekirjoittaneen lisäksi hyppäsi kyytiin kolme retkeläistä. Kahden oppaan, Teemu Sirkkalan ja Jouni Rytkösen, lisäksi retkelle osallistui yhteensä 39 retkeläistä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Hangon keskustassa tarkkasilmäisen retkeläisen huomattua pikkulepinkäisen bussin ikkunasta. Opas kävi tarkistamassa asian ja pian bussilastillinen harrastajia katselikin upeaa koiras pikkulepinkäistä. Samalta paikalta kuultiin lisäksi käenpiika.

Pikkulepinkäinen, Kuva: Teemu Sirkkala

Keskustasta jatkoimme tutulle Neljän Tuulen Tuvalle. Paikalta näkyi mukavasti niin muuttavia, kuin paikallisia lintuja. Mustalinnut, allit sekä haahkat lentelivät merellä ja lähellämme lapintiirojen lisäksi lenteli kaksi pikkulokkia. Kivitaskuja katseltiin pitkään ja paikalla istuskelleisiin lapintiiroihin perehdyttiin myös tarkemmin tuntomerkkien kertaamisen vuoksi.

Neljän Tuulen Tuvalla, Kuva: Teemu Sirkkala

Neljän Tuulen Tuvan jälkeen bussi kääntyi Täktomin ja Täkbuktenin suuntaan. Täktomin kentältä löytyikin päivän paras laji, suopöllö. Pöllö lenteli kaukana sinitaivaalla ja useat retkeläiset kerkesivät sen näkemään suuresta etäisyydestä huolimatta. Ylitse lensi lapasorsa ja kiurut lauleskelivat kauniisti.

Nuori merikotka, Kuva: Teemu Sirkkala

Lentokentältä kävelimme Täkbuktenille. Kävellessämme ihastelimme päällämme pyörineitä merikotkia sekä metsässä kuuntelimme runsasta lajistoa. Rantaan päästyämme löysimme hyvin kahlaajia. Parhaimpina mainittakoon mustaviklot sekä punakuirit. Lennosta yhytytettiin myös hiirihaukka, tervapääsky, taivaanvuohi sekä kaksi nuolihaukkaa.

Taivaanvuohi, Kuva: Teemu Sirkkala

Kolmantena pysähdyspaikkana oli Högholmen. Luontopolkua kävellessämme leppälintu lauleskeli metsässä. Kallioilta näimme muutamia punakuireja, kaksi mustalintua sekä parven mustavikloja. Suurta huomiota keräsivät käärmeet, joita löysimme paikalta kahta lajia.

Högholmenilla käärmeitä ihmettelemässä, Kuva: Teemu Sirkkala

Högholmenin jälkeen keula kääntyi Karjaan Lepinjärveä kohti. Lepinjärvellä kuulimme muun muassa sirittäjän, ruokokerttusen sekä mustapääkertun. Järveltä tukkasotkien joukosta löysimme kolme paria härkälintuja.

Viimeisellä pysähdyksellä kävimme etsimässä Kirkkonummella tulipäähippiäistä. Kovan tuulen johdosta linnut olivat melko hiljaa emmekä saaneet lajista varmaa havaintoa. Kerran kuusikosta kuului tulipäähippiäiselle sopivaa laulua, mutta lyhyen säkeen johdosta laji jäi varmistamatta.

Retkipäivä ei ollut lajirikkain, mutta kuten sanonta kuuluu; laatu korvaa määrän! Näimme päivän aikana hienoja lajeja kuten suopöllön ja pikkulepinkäisen sekä aina yhtä komeita merikotkia yli kymmenen yksilöä. Retken lopulliseksi lajimääräksi kertyi 101 lajia.

Kiitokset taas mukana olleille hienosta retkestä!

Oppaanne,

Teemu Sirkkala

Alkukeväiselle Itä- Uudenmaan retkelle lähti kylmänä pakkasaamuna yhteensä 20 retkeläistä sekä oppaat Teemu Sirkkala ja Mikko Savelainen. Keli oli kauniin aurinkoinen ja tuuli puhalteli pohjoisesta.

Ensimmäisenä retkikohteena oli jo perinteeksi muodostunut  pysähdys Porvoossa Tolkkisten tikkametsässä. Paikka oli taas nimensä arvoinen, sillä reilun tunnin pysähdyksellä havaitsimme paikalta käpy-, valkoselkä- ja  harmaapäätikat sekä palokärjen.

Tikkametsässä timaleita kuuntelemassa. Kuva: Teemu Sirkkala

Muita mainittavia havaintoja olivat männyssä päivehtinyt lehtopöllö, ruovikossa äännelleet viiksitimalit sekä ruokinnalla pyörinyt punarinta. Järripeippoa sekä useampia peippoja päästiin katselemaan kaukoputkilla.

Teemun löytämä päivehtivä lehtopöllö. Kuva: Teemu Sirkkala

Tikkametsästä kävelimme Tanssisaaren parkkipaikalle, josta katselimme kaukana kuusissa istuskelevia merikotkia.

Tolkkisista jatkoimme Kuninkaanporttiin kahvitauolle, jonka aikana ei kertynyt tällä kertaa mainittavia havaintoja.

Kahvittelun jälkeen bussin keula kääntyi Loviisaa kohden, jossa kohteenamme oli Loviisan ydinvoimalan sula-alueet. Matka taittui nopeasti ja voimalan portilta kävelimme lyhyen matkaa siten, että saimme hieman näkyvyyttä sula-alueen suuntaan. Voimalan länsipuolelta näkyvyys sulaan on heikko, mutta paikalta löytyi kuitenkin useita telkkiä sekä tukkasotka ja kaksi isokoskeloa. Eniten retkeläisiä ilahdutti hienosti yli lentänyt nuorehko merikotka.

Loviisan ydinvoimalalla ohi lentänyt merikotka. Kuva: Teemu Sirkkala

Keli oli hienon aurinkoinen, mutta jäinen meri sekä pohjoistuuli pitivät huolen siitä, ettemme muuttolintuja onnistuneet näkemään. Paikalla oli kuitenkin mielenkiintoista käydä ja muutama henkilö saikin tukkasotkasta vuodenpinnan.

Loviisan ydinvoimalalta jatkoimme Koskenkylän Nesteen pohjoispuolella sijaitseville koskille koskikaraa etsimään. Nyt paikka oli tyhjä, mutta olipahan mukava käydä kääntymässä kauniissa koski ympäristössä.

Koskenkylän koskella. Kuva: Teemu Sirkkala

Seuraavaksi yritimme koskikaraa Porvoossa Ilolan Sanisbackenin koskelta. Paikalta löytyi hienosti kaksi koskikaraa, joita pääsimme katselemaan hienosti sillalta käsin. Karat ääntelivät mukavasti ja kisailivat keväisin tunnelmin jäisen kosken reunoilla.

Koskikara Ilolassa. Kuva: Teemu Sirkkala

Ilolan jälkeen teimme nopean huoltoasema pysähdyksen uudestaan Kuninkaanportissa, josta matka jatkui Kråkön suuntaan. Kråkössä sillan viereinen vesialue oli yllättäen jäässä ja pellotkin olivat tyhjät linnuista. Lyhyt staijaushetki ei tuottanut neljää merikotkaa kummempaa. Kråkön länsipuolelta katselimme merikotkia pitkään Haikon selän suunnalta ja yhteensä paikalta ynnättiin ainakin seitsemän eri yksilöä. Kaukoputkilla päästiin ihastelemaan myös merikotkan upeaa pukumuuntelua. Kaukaa  lännen suunnalta löytyi myös paikallisen oloinen hiirihaukka ja erikoisen näköinen harmaalokki kummastutti lokkiparvessa.

Kråkön jälkeen keula kääntyikin jo Helsinkiä kohden ja paluumatkalla bussin ikkunasta löytyi vielä yksi merikotka Sipoossa Boxin peltojen kohdalla.

Retkellä saatiin nauttia mitä hienoimmasta säästä ja lintujakin nähtiin mukavasti. Esimerkiksi merikotkia näimme lähemmäs 15 eri yksilöä ja lajeja kertyi yhteensä lopulta 38.

Retkioppaat kiittävät retkeläisiä taas mitä hienoimmasta retkestä!

Oppaanne,

Teemu

Talviretki Suomenlinnaan 3.2.2018- retkikertomus

Hieman ennen kello yhdeksää Suomenlinnan lautan lähtölaiturille oli kokoontunut kolmekymmentä lintuharrastajaa valmiina lähtemään Suomenlinnan retkelle. Sää oli talvinen; nelisen astetta pakkasta ja pakkasen purevuutta piristi kylmä koillistuuli. Tämä ei kuitenkaan lämpimästi pukeutuneita retkeläisiä haitannut.

Lauttamatkan aikana näkyi harmaa-, kala-, sekä merilokkeja ja vesilinnuista telkkiä ja isokoskeloita.

Retkellä oli mukavasti myös nuoriso edustettuna. Kuva: Markus Kanninen

Suomenlinnaan päästyämme lähdimme kiertämään saarta myötäpäivään rantoja pitkin. Idän suunnalta yritimme löytää alueella pyörinyttä kanadanhanhi parvea, mutta paikalta löytyi vain kaksi kyhmyjoutsenta. Seuraavalla pysähdyksellä löytyikin jo enemmän katseltavaa. Pienestä puistosta löysimme muun muassa puukiipijän, räkättirastaan, punatulkun, tiklejä, sekä viherpeippoja.

Ensimmäisen kerran nousimme korkeammalle alleja etsimään Kustaanmiekan Länsipuolen valleille. Paikalta löysimmekin kymmenen allin parven sekä lisää telkkiä ja isokoskeloita.

Seuraavana pysähdyspaikkana oli Kustaanmiekan kärki ja sen vallit. Kustaanmiekan kärjestä näkyi kaukana merellä lisää alleja sekä isokoskeloita. Retken yllättävin havainto saatiin myös tästä paikasta. Eräs retkeläisistä huomasi Vallisaaressa koivussa istuvan linnun. Hetken ihmettelyn jälkeen laji varmistui uuttukyyhkyksi! Saimme onneksi rauhassa katsella kyyhkyä, ennenkuin se lähti jatkamaan matkaansa. Tällä välin tarkkasilmäiset nuoret olivatkin löytäneet kaukaa luodoilta kaksi merikotkaa, joita pääsimme kaukoputkilla katselemaan.

Merikotkien tarkkailua Kustaanmiekan kärjessä. Kuva: Jaakko Koponen

Kylmä tuuli ajoi porukan hetken seisoskelun jälkeen uudestaan liikkeelle ja päätimme etsiä suojaisemman paikan eväiden syömiselle. Eväspaikaksi valikoitui Susisaaren urheilukentän viereinen valli. Tästä näimme hieman paremmin saman kymmenen allin parven merellä sekä isolepinkäinen näyttäytyi hetkellisesti lennossa.

Eväiden syönnin jälkeen matka jatkui telakan kautta takaisin Iso-Mustasaaren puolelle. Seuraavat pikkulinnut löytyivät Suomenlinnan kirjaston kohdilta. Paikalta löytyi varpusia, viherpeippoja, mustarastaita, tiaisia sekä retken ensimmäiset urpiaiset. Matka jatkui ja osa retkeläisistä lähti suuntaamaan takaisin mantereelle aikaisemmalla lautalla.

Sinnikkäimmät retkeläiset lähtivät uhmaamaan tuulta vielä Länsi-Mustan valleille. Kovassa tuulessa näimme vielä parven räkättirastaita sekä nopeasti ohi lentäneen kanahaukan.

Takaisin lautalle päin kävellessämme huomasimme vielä kaupan takaa pienen urpiaisparven, jota lähdimme katsomaan tarkemmin. Parvesta löytyi hyvin vaalea lintu, mutta suuri nokka ja viiruinen yläperä osoitti linnun kuitenkin olevan tavallinen urpiainen.

Kylmästä säästä huolimatta retki oli onnistunut ja lajeja näimme yhteensä 27.

Allekirjoittanut kiittää retkeläisiä mukavasta retkipäivästä!

 Teemu Sirkkala