Tämän päivän torniopastus Vanhankaupunginlahdella Purolahden tornissa oli juuri alkamaisillaan kun sain puhelun tulipäähippiäisestä Viikin arboretumissa. Torni tyhjeni klo 12.00 myös oppaan kiireen vilkkaa pakatessa putkensa. Lintutiedotuskaan ei ollut ehtinyt tässä vaiheessa linnusta kertoa, joten pitkän linjan pinnamiehillä ja paatuneilla bongareilla tuli kiire katselemaan Siperia-osion puulajeja. Aktiivisesti laulanut tulipäähippiäinen viihtyi enimmäkseen kuusten latvaosissa, eikä näkynyt erityisen hyvin. Riittävän hyvin kuitenkin, että elis siitä napsahti monille. Samalla havainto oli tiettävästi Viikin ensimmäinen.

Torniopastus jatkui noin klo 12.15. Itätuulet antoivat odottaa idän ihmeitä, mutta kolmea ruskosuohaukkaa, neljää merikotkaa ja kolmea hiirihaukkaa eksoottisempia petoja ei esiin lipunut. Kahljaajista kolme valkovikloa, neljä punajalkavikloa, useita pikkutyllejä sekä kolme muuttavaa kapustarintaa ja yksi kuovi olivat päivän saldona. Aiemmin tornilta havaittua jänkäkurppaa ei näkynyt. Vuoden ensimmäinen keltavästäräkki sekä monille vuodariksi tullut räystäspääsky edustivat parempia havaintoja. Vielä parempaa oli kuitenkin luvassa, sillä lietteeltä löytyi luotokirvinen. Tringan alueella ulkosaaristoa lukuunottamatta hyvin harvalukuinen laji oli etenkin ekopinnaajille kova havis. Eipä luotokirvisiä Vanhankaupunginlahdelle muutenkaan liian usein eksy.

Otso Häärä

Tringan retki Viikkiin alkoi klo 10 Gardenian pihalta 29 osallistujan voimin. Läheisillä pelloilla reilu 50 suokukkoa seisoskeli uuden hulevesialtaan vieressä. Ojan varressa näkyi pari pensastaskua. Huhua mahdollisesta taigauunilinnusta lähdettiin todentamaan Keinumäelle, mutta inoa ei paikalta löytynyt. Joitain mustapääkerttuja, hernekerttu ja tiltaltteja kylläkin. Hakalan lavalta näkyi perusvesiäisten ohella äänestä spotattu metsähanhiparvi matalalla Hakalan päällä. Noin 12 hanhen joukossa yksi näytti pienemmältä ja lyhytkaulaisemmalta, hieman selkäkin oli vaaleampi joskaan selkäpuolta ei kunnolla päästy näkemään, vain lyhyen aikaa. Metsähanhen Rossicus-alalajin (tundrametsähanhi, joista suurin osa Tringan alueen metsähanhista on) jotkut yksilöt ovat huomattavan lyhytnokkahanhimaisia: pieniä, tylppänokkaisia ja ainakin jossain valossa näyttää siiven yläpeitinhöyhenet kohtalaisen vaalean harmailta. En lähtenyt siksi määrittämään kyseistä yksilöä, myös, koska yläpuoli tuli nähtyä vain nopeasti. Viereisestä Hakalan tornista oli hanhiporukka nähty ilmeisesti paremmin ja jälkikäteen kuulin yhden hanhista olleen kuin olleenkin lyhytnokkahanhi! Itselleni viikkielis, ja komea retkipinna samalla. Retken lajilista kasvoi siis yhdellä jälkikäteen.

Purolahden tornilta näkyi mm. viisi itään päin vaeltanutta palokärkeä, jokunen hiirihaukka ja vielä yksi mehiläishaukkakin. Pidempään staijailtiin kuitenkin Majavatien kallioilla, josta näkyi vajaa 10 hiirihaukkaa, jokunen tuulihaukka, nuolihaukka, merikotka, viitisen ruskosuohaukkaa ja sinisuohaukka (luultavasti sama kuin Hakalasta aiemmin nähty), sekä sokerina pohjalle syksyn ensimmäinen piekana Viikkiin.  Kyseinen lintu lensi aivan havainnoitsijoiden edestä osan porukasta jo lähdettyä Jaanan mukana kohti Gardeniaa. Vajaa 50 kurjen parvi lensi aivan päitä hipoen ja ahkerasti äännellen ylitse. Peipoilla, rautiaisilla, metsä- ja niittykirvisillä oli päivällä kovaa muuttoa päällä. Retki päättyi klo 15.

Oppaina Jaana Sarvala ja Otso Häärä.

Tringan uusi retki, Kahlaajaretki Viikkiin, keräsi paikalle noin 30 osallistujaa tiistai-illaksi. Retkellä käväistiin ensin Hakalan tornissa, josta näkyikin 7 juhlapukuista suosirriä ja yksi juhlapukuinen kuovisirri. Ajankohtaan tyypillisiä kahlaajia kuten suokukkoja, töyhtöhyyppiä ja liroja näkyi runsaasti. Hakalasta siirryttiin Purolahdelle, jossa kahlaajat ovat mukavasti tornin lähistöllä kiikarein nähtävissä. Yksi lapinsirri, mustaviklo, valkoviklo sekä pari kymmentä suokukkoa ja kymmenkunta liroa havaittiin. Ohi lensi ruskosuohaukka ja sääksi nähtiin myös kala kynsissä lahdella. Purolahdelta käveltiin peltojen kautta takaisin Gardenialle. Retki päätettiin järjestää myös ensi vuonna.

Oppaina Otso Häärä ja Jaana Sarvala.

Otso Häärä

Retki Loviisan Aspkärille starttasi 07. Täysi bussi ajoi Helsingistä Kotkaan, josta hyppäsimme paattiin, joka vei meidät ruokkilinnuista tunnetulle Aspskärin läheiselle luodolle. Paikka on Suomen tärkein etelänkiislan pesimäkolonia ja hyvin merkittävä ruokin pesimäsaari. Laivamatka Kotkasta kesti reilut kolme tuntia. Menomatka mentiin sisäsaariston reittiä ja matkalla nähtiin retkilajeiksi perusvesilintuja. Kaksi pesivää kalasääksiparia myös havaittiin, yhteensä sääksiä nähtiin retken aikana seitsemän. Menomatkalla havaittiin myös mm. kuikka, parvi mustalintuja, parissa paikassa suosirrejä luodoilla ja lähellä Aspskäriä ensimmäiset ruokkilinnut.

Paikan päällä meno oli kuin Norjan lintusaarilla: satoja ruokkia ja parisen kymmentä etelänkiislaa havaittiin pyörimässä saaren ympärillä aivan veneen vieressä. Jonkin verran riskilöitä myös, mutta ne olivat vähemmistönä ruokkeihin nähden. Viitisen suosirriä oli myös luodolla. Paikalla viivyttiin parisen kymmentä minuuttia kuvaamassa ja ruokkilintuja ihailemassa.

Ruokkilintujen pesimäluoto. Etualalla etelänkiisla. Huomaa ruokkia vaaleampi selkä, roikkuvat jalat ja terävä nokka.

Vertailussa etualalla ruokki (vas) ja etelänkiisla (oik). Huomaa edellisessä kuvassa mainitut erot.

Ruokkeja päästiin ihailemaan lähietäisyydeltä.

Ruokkilinnut pesivät kivenlohkareiden välissä. Löydätkö kuvasta etelänkiislan?

Säpinää luodolla ja sen ympäristössä.

Suosirrejä ruokkien lomassa kalliolla.

Paluumatkalla ajettiin vielä Aspskärin rantojen läheltä. Yksi luotokirvinen nähtiin, lisäksi viitisentoista suosirriä paineli veneen vierestä länteen. Karikukkoa etsittiin tuloksetta. Kaksi paikallista merikotkaa näyttäytyi. Loppumatka sujui monilta kahvion puolella puolitorkuksissa.

Sataman jälkeen yritimme vielä bongata kirjokerttu Kotkan Hovinsaaresta, siinä onnistumatta. Retkilajilista karttui kuitenkin sellaisilla harvinaisuuksilla kuin niittykirvinen, pajusirkku, kiuru, kivitasku ja ruokokerttunen.

Retken lajimäärä 72. Oppaina Jaana Sarvala ja allekirjoittanut, epävirallisena oppaana myös Jouni Rytkönen. Kuskina Antero.

Otso Häärä