Kirjoittaja: Juha Lindy

Söderskärin retki 21.9.2019 retkikertomus

–

Lähes täysi bussillinen retkeläisiä starttasi seitsemältä Kiasman pysäkiltä odotuksen tunnelmissa. Kalkkirannan aamunkoitteessa odotti Sibbe-niminen pieni laiva, jonne pakkautui bussikyytiläisten lisäksi muutama omalla autolla saapunut. Rannassa lenteli käpylintuja ja västäräkki. Harmaahaikara lensi ohi ja laiva irtautui laiturista Sipoon saaristoon. Sää oli ennusteiden mukainen – sateet jäivät mantereen päälle ja merelllä oli kohtuullisen tyyntä. Yöllä herahtaneet sateet olivat mahdollisesti pudottaneet jotain muuttavia lintuja saareen. Odotukset olivat korkealla. Koskaan ei silti voi tietää mitä loppujen lopuksi havaitaan.

Saapuminen Söderskärille. Kuva, Juha Lindy

Laiva seilasi pittoreskin kotisatamansa kautta – Pirttisaaren salmessa näimme tiaisia ja isokoskeloita. Lisäksi laivasta nähtiin mm. länteen lentäviä isohkoja haapanaparvia, pari silkkiuikkua, harmaasorsa, tukkakoskelo ja selkälokki. Lähestyimme Söderskärin suojeltua saariryhmää ja vaikeasti rantauduttavan Jussinkarin ja Lamppukarien ohituksen jälkeen tulimme Majakkasaaren laituriin. Osa vielä tarkkaili saapujia tervehtineitä luotokirvisiä, kun tuli tieto, että pojat, Juho ja Pyry olivat löytäneet metsiköstä sinipyrstön. Siirryimme siis pääkallopaikalle.

Sinipyrstö. Kuva Juho Tirkkonen.

Pääopas Teemu ryhmitti porukan metsän yläpuolelle kalliolle, josta oli hyvä näkyvyys tarkkailla lintua sellaisella etäisyydellä, ettei se häiriinny. Pian peloton, n-pukuinen lintu näyttäytyi katsojille. Viesti lintutiedotukseen lähti pian. Paikalla olevaa hippiäisparvea syynättiin taigauunilintujen varalta huolella. Peukaloiset pomppivat piilosta toiseen rätisten ja pikkusieppo pyrähteli hyönteisjahdissa pirteästi oksaa vaihtaen.

Peukaloinen. Kuva Teemu Sirkkala.

Pian sinipyrstö katosi jonnekin ja osa porukasta jäi paikalle vahtiin ja osa lähti riippusiltaa pitkin Luotsisaareen missä avattiin lintuaseman ovi ja tutustuttiin tähän entiseen luotsitupaan. Saarella on toiminut lintuasema vuosikymmenien ajan. Arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa Söderskärillä on seurattu yhtäjaksoisesti noin 50 vuotta, mikä on kauemmin kuin missään muualla maailmassa. Luotsisaarella päästiin näkemään myös paikalliset kahlaajat ja lisää paikallisia pikkulintuja: hernekerttu, laulurastas, punarintoja sekä lisää hippiäisiä ja pajulintuja. Sinipyrstö ilmaantui tännekin ja sitä päästiin tarkkailemaan läheltä taas pitkän aikaa.

Sinipyrstö. Kuva, Teemu Sirkkala

Majakka avattiin, kun saarelle saapui majakkaretki ja moni kiipesikin tutustumaan kunnostettuun arvorakennukseen. Kerroksissa on esillä näyttelyitä saaren historiasta ja myös yksi Tove Janssonille omistettu kerros – hänhän asui kesät lähisaarella Pellingin saaristossa parikymmentä kilometriä tästä itään. Näkymät valotasanteelta olivat kirkkaalla säällä huikeat.

Näkymä majakasta. Kuva Juho Tirkkonen.

Saarella oltiin noin kuusi tuntia ja sinä aikana ehdittiin havaita vielä paljon lisää. Muun muassa 1kv riskilä, haahkoja, alleja ja 12 pilkkasiipeä. Sinipyrstö näyttäytyi vielä useamman kerran. Kaikki retkeläiset onnistuivat näkemään linnun. Tulipa yksi bongarivenekuntakin Helsingistä lintua katsomaan. Laivakyyti Kalkkirantaan sujui hyvän sään merkeissä ja bussissa Helsinkiin matkasi hyväntuulinen lintuharrastajajoukko.

Söderskärin retkellä. Kuva, Juha Lindy.

Kertomuksen teksti: Juha Lindy

Lasten linturetki Seurasaareen 15.12.2018

–
  • Seurasaaren sillalle kokoontui yhdeksän retkeläistä (5 aikuista, 4 lasta) alkutalven kipakassa pakkassäässä. Vesilintuja ja lokkeja oli sillan tuntumassa mutta myös kauempana. Kuljimme Länsirantaa etelään kunnes erään kallion päällä siirryimme metsäpolulle, ja havaitsimme tiaisparvenj ja käpytikan. Kuusikossa oli ruokinta, jonka luona onnistuimme saamaan tali- sini- ja kuusitiaiset syömään kädestämme. Kesäravintolan aukiolla saimme tarkkailla mm. urpiaisparvea ja närhien puuhastelua.

Tringan ja Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen yhteinen linturetki Kirkkonummella 3.6. klo 20

–

Aloitus kirkolla

Retken aluksi jaettiin 14 retkeläisen porukka neljään autokuntaan ja startattiin kohti ensimmäistä etappia.

 

Eestinkylä

Pysähdyttiin Kärrasin maatilapuodille ja otettiin tuntumaa päivälintujen ääniin. Kuultiin keltasirkun ääntä, joka on lyhyt ”pit”. Varpusten silkutusta kuului pensaista. Harmaasieppo sirautteli lauluaan ”tsri”, joka on lyhyempi kuin sen varoitusääni ”hii-tsäk-tsäk”. Lehtokerttu veti näytteen laulustaan, joka linnun höyhenpuvun tavoin on vailla erityisempiä tuntomerkkejä – se on kuin puron solinaa.

Lähdettiin kävelemään peltotietä ilta-auringossa kohti Saltfjärdintietä. Siellä kuultiin mm. pensaskertun ja punarinnan laulua. Käveltiin eteenpäin ja pikku metsikössä lauloi sekä peippo ja pajulintu, joiden samanpituisia säkeitä vertailtiin. Ehdotettiin peipon laulavan pirteästi ja duurissa – se soittaa sähkökitaraa. Pajulintu taas laskettelee säkeensä haikeasti, ikään kuin mollissa ja klassista kitaraa näppäillen.

Hommasin tilan yllä lenteli haarapääskyjä ja Saltfjärdenin suunnalla näkyi valkohäntäkauriita eli ”laukonpeuroja”. Kurjen iltahuuto oli kuin trumpetti. Naakat parveilivat yöpuulle menoa. Kohti maatilapuotia palaillessa kuului taivaalta vielä kiurun lakkaamatonta livertelyä ja pellonojan suunnalta niittykirvisen ”ist”.

Kuva 1. Kuunnellaan peipon ja pajulinnun laulua.

 

Sevals

Pakkauduimme autoihin ja autoletka jatkoi matkaansa kohti Vårnäsin siltaa. Juuri ennen pysähdystä etummaisista autoista nähtiin käen jalohaukkkamainen hahmo peltoaukeaa ylittämässä. Kukuntaa kuului vielä sillallekin, jolta näimme kyhmyjoutsenen ja telkän pulikoimassa Tavastfjärdenin suunnalla. Noin sadan kottaraisen parvi lenteli pensaiden ja kaislikon väliä ikään kuin ne eivät olisi osanneet päättää kummassa yöpyä.

Rytikerttusen rauhallisesti rupatteleva säe kuului aivan läheltä ja onnekkaimmat näkivätkin sen. Salaperäinen mahdollinen luhtakerttunen päästi monimutkaisen reilun sekunnin mittaisen näytteen, mutta vaikeni sitten. Lähdimme kohti seuraavaa kuuntelupaikkaa, Gunnarskullan suoraa.

Kuva 2. Havainnointia Vårnäsin sillalla.

Gunnarskulla

Heti saavuttuamme paikalle pensassirkkalintu sirisi metsän reunan sunnalla. Sen laulu tikittää kuin kuplavolkkarin venttiilikoneisto, jokaisella sirkkalintulajilla on omintakeinen tyylinsä. Laulu- ja punakylkirastaiden vedellessä kuuluvaa iltaohjelmistoaan aurinko laskeutui takana näkyvän Saltfjärdenin kosteikon taakse. Taivaalle virittyi hetkeksi vaikuttava sommitelma helmiäishohteisia pilviä.

Kuva 3. Pensassirkkalinnun kuuntelua.

 

Sundet

Seuraavaan pysähdyspaikkaan oltaisiin sata vuotta sitten päässyt täältä veneellä, mutta nyt ajoimme perille ensin Porkkalantietä, sitten uutta moottoritietä ja lopulta 1300-luulta peräisin olevaa Suurta maantietä eli kuninkaantietä. Paikalla oleva kosteikko on osa vielä 1930-luvulle asti ylläpidettyä vesireittiä, joka aikoinaan erotti kaakkoisen Kirkkonummen omaksi saarekseen. Pari satakieltä takoi säkeitään kastanjettiensa tahdissa. Lehtokurppa suoritti ohilentonsa jonka jäljittelemättömästä ”orr orr psitt” äänestä jäävät yleensä kuulumatta ensimmäiset kaksi sammakon kurnutusta muistuttavaa tavua. Selän takana hirnahti hevonen ja juna kiisi editsemme. Kesäyön tuntua.

Kuva 4. Juna ohittaa retkeläiset Sundetissa.

 

Masalan matonpesupaikka

Ajoimme vielä yhteen mainioon paikkaan alavirtaan kohti Espoonlahden pohjukkaa. Paikka yllätti ensikertalaiset positiivisesti. Luhtakerttunen viritteli monipolvista lauluaan matkien välillä tuttujakin ääniä. Hirvi lepäili parinkymmen metrin päässä meistä, mutta nousi sitten tuijottelemaan retkikuntaa.

Kuva 5. Ruokalevolta herätetty hirvi kuvattuna puhelimella kiikarin läpi.

 

Långvik

Ilta oli jo pitkällä, mutta vielä lähdettiin yrittämään hämärän lintuja. Dåvits udd on hieno paikka kangasmetsineen, fladoineen ja glojärvineen. Kuuntelimme ja kävelimme, kuuntelimme ja kävelimme, tarkkakorvaisimmat jo kuulivat kehrääjän hypnoottisen surinan. Vaihdoimme vielä paikkaa, ja pian lähellämme oli kaksi kehrääjää äänessä. Harjoiteltiin käsien pitämistä kuppina korvilla ääntä voimistamassa. Yhtäkkiä kuului ”HUU”. Sarvipöllö oli yllättänyt oppaatkin ja muistutti ketkä ovat yön kuninkaita.

Paluumatkalle lähdettiin tyytyväisenä kesäyön raotettua meille salaisuuksiensa verhoa.

Oppaina retkellä olivat Eetu Paljakka ja Juha Lindy (teksti ja kuvat).

Kuva 6. Kehrääjän kuulostelua.

Kesäaamun lintukävely Kasavuoren ja Soukan maisemiin 3.6.2018 klo 8

–
Klo 8 Alatörmän pysäköintialueelle oli kertynyt 7 aikuista, kaksi lasta ja yksi terrieri lintukävelyä varten. Hellepäivän aamu oli aika hiljainen tuohon aikaan, mutta matkaan lähdettiin reippaasti.
Retken aluksi löytyi käpytikan pesä urheilukentän vierestä. Noustiin Kasavuorelle ulkoilupolun varresta. Laskettiin seudun Kasavuorien määrää ja todettiin niitä olleen vanhoissa kartoissa vielä enemmän. Näkymät Suomenlahdelle, Porkkalaan ja sisämaan suuntaan palkitsivat kapuamisen tälle mainiolle muutonseurantapaikalle.
Tarkistettiin idulihavainto Hanikan luontopolun varresta. Paikalla lauloi muutaman kerran lintu, joka kuulosti lähinnä puukiipijältä. Todettiin että pitää tulla paremmalla ajalla yrittämään linnun näkemistä tai paremmin kuulemista.
Jatkettiin Mätäjärven kosteikon (joka on jäänne muinaisesta Soukan salmesta) vierestä metsäpolkua Ampujanpuistoon, joka on luonnontilaista saaristometsää ja eläinten rauhan tyyssija. Mm. Mustapääkerttu, sirittäjiä ja laulurastas joka matki valkovikloa viihdytti patikointia. Metsästä ei pääse enää Soukan rantatielle, kun viimeiselle tyhjälle tontille Pulisbergetille on aloitettu rakentamaan,  mutta pienen korpinevan vierestä kulki viihtyisä polku Ampujantien päähän.
Tutkailtiin entisen Soukanniemen kaupan pihassa olleita lehtokerttua, luhtakerttusta ja kultarintaa. Nykyinen asukas kertoili talon ja kioskin historiasta. Ajan puutteen vuoksi ei poikettu laituritielle, jolta olisi nähnyt hyvin Moisöfjärdenille. Ihmeteltiin Braxenbergetin suota ja mäkeä, jolle on suunniteltu kerrostaloja.
Mentiin Villa Frosterukselle Kauniaisten kaupungin ulkoilualueelle evästauolle. Retkikunnan lapset kahlasivat hiekkarannalla. Jatkettiin Villa Fridhemin rajoille ja luettiin kiveen kirjoitetut tiedot tsaariperheen vierailusta vuonna 1889.  Fridhemin tontin kiertävältä polulta yhytimme hippiäisen laulamasta hoosiannaa. Venesatamaan oli pääsy kielletty. Noudatimme ohjetta. Oli aika kääntyä ja jättää niemen kaukaisemmat salatut luontoaarteet myöhempiä retkiä varten.
Palaillessa havaitsimme yhteensä kolme kanadanhanhipoikuetta tutustumassa sisäsaariston ruokalaitumiin. Nokikana, silkkiuikkuja, sinisorsa ja telkkäpari soutelivat poukamissa. Yhdessä pihassa lauloi taas muutaman säkeen verran varteen otettava idänuunilintuehdokas, mutta sekin vaipui hiljaisuuteen.
Ihastelimme Espoon rantaraittia ja harmittelimme yleisen laiturin rantaan ilmaantunutta kieltokylttiä. Kaksi retkeläistä eivät olleet saaneet kylliksi patikoinnista vaan lähtivät retken päätyttyä patikoimaan rantaraittia pitkin koteihinsa, toinen itään toinen länteen.
T. Juha Lindy opas (teksti ja kuva)

Etujoukot saapuvat kesäisen Soukaniemen rantaan.

Lasten linturetki Viikkiin 25.3.2018 Retkikertomus

–

Lasten linturetki Viikkiin tehtiin liukkaissa mutta kevättä enteilevissä merkeissä. 5 lasta ja 8 aikuista yhteensä neljästä perheestä oli kokoontunut Gardenian pihalle klo 10 vasta alkanutta kesäaikaa. Jo lähtöpaikalla havaittiin kevätlaulunsa aloittaneita lintuja ja pohdittiin olisiko jo muuttolintuja nähtävissä retkellä. Kanahaukka lensi pellon yli  kun oltiin vasta aloitettu liukastelu jäisen vetisillä kävelyteillä. Pikku metsän kohdalla huomattiin keltasirkkujen laulavan ja 26 kanadanhanhen ja 2 merihanhen lepäilevän pelloilla. Sitten ihmeteltiin kuinka paljon uuttukyyhkyn pönttöjä metsässä olikin. Joku huomasi yksinäisen uuttukyyhkyn kyhjöttävän puussa ilmeisesti lajitovereiden saapumista odotellen.

Jatkettiin Keinumäen suuntaan ja kuultiin useassa paikassa tiklin kutsuääntä ja heikkoa lauluakin. Myös punatulkusta ja räkättirastaasta tehtiin kuulohavainto. Sitten käveltiin vielä puhdistamolle. Se kannatti koska näimme kottaraisia, telkkiä, nokikanan, harmaalokkiparin sekä runsaasti naakkoja ja variksia. Paluumatkalla poikkesimme Keinumäen tornillle ja ruokinnalle. Tornista näimme Vanhankaupunginlahden olevan vielä kauttaltaan jäässä. Ruokinnalla oli runsaasti tiaisia järripeippoja ja viherpeippoja. Palatessa lähtöpaikkaan kuului tiaisten varoitusääntä ja ylitsemme lensi varisten vahtima nuori kanahaukka saalistuspuuhissaan.

Tringan lasten linturetki Kirkkonummelle 15.10.2017

–

Evästauko Lasten linturetkellä Rilaxissa 15.10.2017

Merja Talvelan hienosti järjestämä retki tehtiin yhteistyössä Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen kanssa. Teemana oli syysmuutto ja mukava retkeily luonnossa.

Mukana retkeläisinä oli 11 lasta, ja 16 aikuista sekä pääoppaan lisäksi 2 apuopasta (Nico Niemenmaa ja Juha Lindy). Kokoontumispaikalla pakkauduimme autoihin ja huristimme Rilaxiin, kärrytien puomille. Retki jatkui jalan, potkupyörällä ja rattailla edeten.

Heti aluksi Merja jakoi pienimmille retkeläisille tehtävälomakkeen, jota oman aikuisen kanssa sitten retken mittaan täytettiin. Jo lähtöpaikalla retkuetta saapui tarkastelemaan parvi hippiäisiä joiden pienuutta ihmeteltiin. Käpytikkakin asettui kuusenlatvaan toviksi ääntelemään.

Sänkipellolta löytyi syksyn viimeisiä kukkia ja kauriin jälkiä. Nopeimmat ehtivät nähdä valkohäntäkauriin pakenevan hylätyn omenatarhan siimekseen. Näimme myös vanhan hirsirakennuksen, jossa oli aikanaan pakattu omenoita myyntiin. Pakkauksia oli vielä jäljellä.

Vanhalla autiokartanolla pysähdyimme ja pohdimme onkohan siellä kummituksia. Puukiipijä saapui uteliaana tarkkailemaan, kun opas soitti sen ääniä atrapiksi. Vanhan tammen ympäryksen mittaamiseen tarvittiin melkein kaikkien lasten ketju. Mitattiin myös lasten tekemän jonon pituus. Se oli 2,5 m eli merikotkan siipien kärkiväli. . Sitten käveltiin auringon paisteessa kylpevään merenrantaan.

Eväitä oli mukava syödä samalla kun havainnoitiin muuttavia piekanoja ja merikotkia sekä lahdella oleskelevia vesilintuja.

Muuton todettiin jatkuvan vilkkaana, mutta oli aika lähteä takaisin kohti autoja ja kotiinpaluuta.

Oppaat pysähtyivät vielä Mattbyn tulvivilla pelloilla ja löysivät kymmenkunta lintulajia lisää retken mainioon lajisaldoon, josta tuli lopulta 50 lajia.

Kirjoittanut Juha Lindy

Retkellä havaitut lajit: Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, silkkiuikku, härkälintu, merimetso, harmaahaikara, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, maakotka, lokkilaji, kesykyyhky, sepelkyyhky, käpytikka, niittykirvinen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, punatulkku, keltasirkku.

Tringan tiaisretki Hankoon

–

Tiaisretki oli todellinen hyvän tuulen retki aurinkoisen sään ja hyvien havaintojen myötä. Pienenä kauneusvirheenä oli se että bussissa oli vain 18 istumapaikkaa kuskin lisäksi. Retkelle oli kuitenkin tullut täysi 19 retkeläistä oppaan lisäksi.

Harkittiin olisiko hyvä lähteä sillä mentaliteetilla, että kaksi istuu lattialla tai seisoo. Päädyttiin kuitenkin siihen, että otettiin käyttöön pääoppaan henkilöauto paikkaamaan istuinten puutetta.

Bussissa asiallisena apulaisena toimi oppaan poissa ollessa erinomaisen avulias yhteyshenkilö Merja Talvela.

Reissu meni erittäin kivasti ja Haliaksen pään apuopas Aleksi oli suunnitellut meille paljon asemalla nähtävää. Kädessä nähtiin mm. hippiäinen, pyrstötiainen, vihervarpunen ja talitiainen.

Aseman jälkeisiksi pysähdyspaikoiksi valittiin Täktom, Vedagrundet ja Läppträsket.

Täktomin kenttä oli hyvä valinta. Komppasimme niittyä leikkimielisesti kurppien toivossa, mutta saimmekin nähdä 11 niittykirvistä, yhden hirven ja sinisuohaukkanaaraan. Kiipesimme torniin, josta on tätä nykyä hyvät näkymät. Vieressä ei ole enää peittävää puustoa vaan vastarakennettu kosteikko. Näimme hiiri- ja varpushaukkoja, merikotkia sekä nuoli- ja tuulihaukan.

Vedagrundet, jonne ei pääse isolla dösällä, palkitsi meidät neljällä pulmussirrillä 5 m etäisyydeltä.

Läppträsketillä saimme ihmetellä isoa nokikanaparvea sekä pikkujoutsenparia.

Juha Lindy

Kuvat, Merja Talvela ja Eetu Paljakka

wp_20161001_10_48_10_pro-2 img_20161001_203820 img_20161001_204548 wp_20161001_11_25_57_pro-1 wp_20161001_13_18_10_pro-2 wp_20161001_13_54_20_pro img_20161002_072214 img_20161002_080602 img_20161001_204548 img_20161001_204133 img_20161002_071721

Tringa palkittiin talkootyöstä Vanhankaupunginlahden luonnon hyväksi

–

Vapaaehtoistyö ei mene hukkaan. Tringan talkoot Vanhankaupunginlahdella on huomattu myös Helsingin kaupunginhallinnon puolella. Vuoden tringalainen Taavi Sulander pokkasi tänään kunniamaininnan vuoden vapaaehtoistoimija-kannustekisassa Helsinki-päivän juhlallisuuksissa Espan lavalla. Kisassa palkitaan vuosittain kolme ansioitunutta vapaaehtoistoimintahanketta tai -ryhmää.

Palkintoraadin mukaan toiminnan vaikutuksista tärkeimpiä oli uusien ihmisten osallistaminen toimiin arvokkaan lähiluonnon puolesta. Taavi Sulander on ollut aktiivinen ydinhenkilö hanketta puuhattaessa, joten hän oli juuri oikea henkilö vastaanottamaan palkinnon.

Kesällä 2014 toteutettiin tähänastisista isoimmat talkoot Helsingin kaupungin rakennusviraston ja BirdLife Suomen tuella. Talkoisiin osallistui 19 vapaaehtoista. Talkoot kestivät kolme päivää 28.7.–30.7.2014. Niittotalkoot pyritään järjestämään myös kuluvan kesän aikana, ajankohdasta kerrotaan myöhemmin.

Muista palkituista mainittakoon, että tänä vuonna Kilpikonna-kiertopalkinnon sai Mannerheimin lastensuojeluliiton varhaisnuorten avoin iltapäivätoiminta Malmilla, ohjaajinaan kylävaarit Esko Vepsä ja Heikki Vahantaniemi. Kunniamaininnan Tringan tavoin sai paperittomien terveyspalveluita järjestävä Global Clinic Helsinki. Palkinnot jakoi Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan puheenjohtaja Sari Näre.

niitto