Tringan retkillä käyntejä Hangon lintuasemalla on vähennetty pohjoisrannan polun aukeamisen ja siitä aiheutuneen kävelymatkan pidentymisen jälkeen, mutta lokakuun tiaisretkellä siellä yhä käydään. Tällä kertaa mukana retkeläisiä 26 ja oppaana Aleksi Mikola. Seiskalta lähdettiin liikkeelle, ja yhdeksän aikaan oltiin Tulliniemen luontopolun alussa. Matkalla ehdittiin havaita bussin ikkunasta mm. hiirihaukka sekä retken ainoiksi jääneet mustarastaat. Tuuli kävi polun alkuosaan melko reippaana, joten alkumatkasta ei juuri pysähdelty katsomaan lintuja. Kärkeä lähestyessämme alkoi taivaalta ja metsästä kuulua lupaavasti tiaisten ja muiden pikkulintujen ääniä.

Keli oli mitä mukavin: aurinkoa ja heikkenevää luoteistuulta, ja tällaisessa kelissä saatiinkin sitten retkeillä koko päivä. Pääporukka pääsi Etelämetsän staijikalliolle kymmenen aikaan. Muuttopäivä vaikutti ihan lupaavalta: sini-, ja talitiaisparvia lenteli vähän väliä, seassa pieniä hemppoparvia sekä joitakin peippoja ja järripeippoja. Verkoistakin tuli jonkun verran lintuja, ja kädestä pitäen päästiin ihailemaan töyhtö-, sini-, tali- ja kuusitiaista, paria pikkutikkaa, puukiipijää sekä närheä. Myös muutolla havaittiin jonkun verran mukavampaa lajistoa: kangaskiuruja 1+6, pähkinähakkeja muutamia, pohjantikka sekä pähkinänakkeleita 1+1+2. Kahdentoista maissa lähdettiin kävelemään polkua takaisin, ja varttia yli yksi lähdettiin eteenpäin.

Suuntana oli seuraavaksi Täktomin Golf. Matkaa hidasti hieman Täktomintietä edennyt Hangon Itämerimaraton, jonka juoksijoita ensin odoteltiin ja sitten väisteltiin. Perille päästiin kuitenkin lopulta. Sinitaivaalla oli vain muutama pilvenhattara, ja niiden lomasta löytyi kymmenkunta rundailevaa merikotkaa sekä melko monta korppia. Jokunen muuttava varpushaukka nähtiin, sekä lopulta myös korkealla länteen muuttanut petoparvi jossa oli pari piekanaa, muutama hiirihaukka sekä yksi sinisuohaukka. Muista linnuista päästiin katselemaan mm. puskassa istunutta keltasirkkua ja ohi lentänyttä isolepinkäistä.

Kolmen aikaan lähdettiin jatkamaan kohti Karjaata. Siellä perinteiset kahvittelut Shellillä ja käynti Läppträsketin uudessa tornissa. Havaintoja tornista mm. meri-, kanadan-, metsä-, ja valkoposkihanhia, muutama tavi, muutama uivelo jne. Kanadanhanhiparvessa oli yksi jännä suttuisen valkopäinen ja –kaulainen yksilö, ehkä kuitenkin vain värivammainen kanadanhanhi.

Noin varttia yli viisi jatkettiin Karjaalta kohti Helsinkiä, mutta koska aikaa oli käytettävissä niin päätettiin tehdä vielä pysähdys Inkoossa Degerbyn lentokentällä. Tässä päästiin ihailemaan, kun jostain etelästä päin saapui valkoposkihanhia ja tippui lentokentän läheisille pelloille ruokailemaan. Parinkymmenen minuutin aikana valkoposkia saapui useita tuhansia. Viimeiseksi uudeksi lajiksi retkelle kepitettiin vielä tuulihaukka istumasta puun latvassa.

Takaisin Helsingissä oltiin hieman seitsemän jälkeen. Retken lajimäärä yhteensä 78.

Retken lajilista: silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, merihanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sepelhanhi, haapana, tavi, sinisorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, uivelo, isokoskelo, merikotka, sinisuohaukka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, tuulihaukka, nokikana, naurulokki, kalalokki, harmaaloki, merilokki, pulu, uuttukyyhky, sepelkyyhky, palokärki, käpytikka, pikkutikka, pohjantikka, kangaskiuru, haarapääsky, miittykirvinen, västäräkki, peukaloinen, rautiainen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, kulorastas, tiltaltti, hippiäinen, töyhtötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, pähkinänakkeli, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, isokäpylintu, punatulkku, keltasirkku, pajusirkku.

Rengastaja esittelee retkeläisille verkosta saatua lintua Haliaksella.

Tämän vuoden petoretkelle lähti 35 retkeläistä ja oppaina Aleksi Mikola sekä Jouni Rytkönen. Lähtö totutusti eduskunnan matkailuliikennepysäkiltä aamuseitsemältä, suuntana länsi. Vähän vaille yhdeksän oltiin perillä Hangossa Neljän tuulen tuvalla. Reilun tunnin staiji tässä olikin ihan leppoisa: keli puolipilvinen ja heikkotuulinen, ja lintujakin meni. Palokärkivaelluksesta päästiin hyvin osalliseksi, kun ~tunnissa muutti rantaa länteen 8 palokärkeä. Retken teemaan päästiin heti käsiksi, kun jo yhdeksän aikaan liikenteessä oli varsinkin varpushaukkoja ja mehiläishaukkoja sekä hiirihaukkoja. Muitakin petolajeja ehdittiin jo havaita: muutolla tuulihaukka ja luodoilla istuskelemassa ampuhaukka sekä merikotka. Pikkulintumuutto meni korkealla ja hankalasti havaittavissa, pääasiassa taivaalta kuului metsäkirvisten ääniä. Paikallisina olivat mm. pyrstötön keltavästäräkki sekä muutama kivitasku.

Täktomissa suunnattiin Golfille, jossa oltiin puoli yhdentoista maissa. Golfin nurmikolla oli runsaasti paikallisia västäräkkejä ja joitakin niittykirvisiä sekä keltavästäräkki. Pääosin katseltiin kuitenkin taivaalle, jossa petomuutto ei ollut päätä huimaavaa mutta lajeja näkyi kuitenkin kohtalaisen monipuolisesti: varpushaukkoja, hiirihaukkoja, merikotkia, muutama nuolihaukka sekä tuulihaukka, syksyn ensimmäinen piekana, sääksi.

Hanko jätettiin taakse ja suunnattiin kohti Karjaata, jossa nopea vessa-, ja kahvitauko poikkeuksellisesti ABC:llä eikä Shellillä. Staiji pihalta tuotti vain merikotkan sekä vapushaukan. Tästä suunta otettiin kohti Siuntion peltoja. Degerbyn lentokenttä tuotti uudeksi petolajiksi pellolla saalistelleen ruskosuohaukan. Pellosta nousi myös taivaalle hankalassa valossa ollut suohaukka, joka lähinnä näytti nuorelta arosuohaukalta mutta jätettiin hankalan havaintotilanteen takia määrittämättä. Seuraavaksi suunnattiin Degerbyn kylän pelloille, jossa yli lensi vihdoin päivän ensimmäinen lapinkirvinen. Langoilla istuneesta kottaraisparvesta etsittiin punakottaraista, mutta eipä löytynyt.

Ennen perinteistä lopetuskohdetta Sunnanvikin kuusta päätettiin vielä käydä katsomassa matkan varrella Tväran peltoja. Heti kohta bussista ulos päästyämme taivaalta tippui nuori arosuohaukka, mutta tilanne oli vähän nopea ja lintu meni peltojen toiselle reunalle tieltä katsottuna katveeseen. Käveltiin vähän matkaa tietä eteenpäin ja kumpujen välistä näkyikin muutama vilaus punertavasta suohaukasta, mutta pidemmälle käveltyämme lintua ei enää näkynyt missään.

Viimeisellä kohteella eli Sunnanvikin kuusella oli normaalia hiljaisempaa, suohaukkojakin paikalla näkyi ainoastaan 1-2 nuorta ruskosuohaukkaa. Petolajistosta sinisuohaukka jäi yllättäen puuttumaan kokonaan, muuten yleisemmät pedot tuli havaittua melko kattavasti, petoja havaittiin yhteensä 11 lajia. Retken kokonaislajimäärä jäi yhteensä 63 lajiin, esimerkiksi paljon vesilintulajistoa jäi puuttumaan. Takaisin Helsingissä oltiin puoli kuuden jälkeen.

Retken lajilista : silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, harmaasorsa, sinisorsa, tukkasotka, haahka, telkkä, isokoskelo, mehiläishaukka, merikotka, ruskosuohaukka, arosuohaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, sääksi, tuulihaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, pulu, uuttukyyhky, sepelkyyhky, palokärki, käpytikka, kiuru, haarapääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, lapinkirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, rautiainen, punarinta, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, hernekerttu, pensaskerttu, satakieli, hippiäinen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, pikkulepinkäinen, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen.