Tringan retkisyksy jatkui varsin onnistuneella Virolahden kotkaretkellä, jonne matkasi reippaat 30 jäsentä. Aamu oli pilvinen ja heti tullessamme muutonseurantapaikalle Virolahden Lakakalliolle alkoi sataa. Kuuro kuivahti kuitenkin nopeasti ja pääsimme nauttimaan kohtuullisesta lintupäivästä puolipilvisessä säässä. Toki tuuli oli pelottavan heikko päivän petomuuttoa ajatellen.
Taivaalla liikkui pikkulintuja, mm. urpiaisia, vihervarpusia, peippoja ja järripeippoja sekä etenkin rastaita, joista räkätit muodostivat enemmistön. Kulorastaitakin näkyi sekä paikallisia että muuttavia. Pikkukäpylintuja meni muutama parvi. Kenties ilahduttavin pikkulintulaji oli kangaskiuru, joita muutti aivan ylitsemme kolme yksilöä.
Isompiakin lintuja oli liikkeellä: yhden varman kuikan ja kolmen kuikan/kaakkurin lisäksi muutti muutamia hanhiparvia, kuitenkin liian kaukana merellä, jotta olisimme pystyneet määrittämään ne lajilleen. Sitäkin lähempää pääsimme ihailemaan paikallisia teeriä, noin 20 yksilön verran.
Petolinnuillakin oli jonkin sortin menoa, joskaan ei ruuhkaksi asti. Varpushaukkoja muutti muutaman tunnin ajan 10, piekanoita 9, hiirihaukkoja 5 ja tuulihaukkoja 2. Pari merikotkaa pyöri lähistöllä paikallisen oloisina. Kun tuuli vihdoin hieman nousi, näimme päivän ainoaksi jääneen nuoren maakotkan. Retken varsinainen kohdelaji näyttäytyi kuitenkin varsin pitkään ja mukavasti myötävalossa, sen liitäessä noin itäkaakkoon.
Tringalaisia Lakakalliolla hetki maakotkan löytymisen jälkeen.
Palatessamme bussille muutaman tunnin päästä, harmaapäätikka huuteli lähimetsässä, kuitenkin näyttäytymättä. Jatkoimme matkaa kohti itärajaa ja Kurkelaa, missä noin 200 paikallista laulujoutsenta ruokaili rajavyöhykkeen pelloilla sekä niiden yli lentävän merikotkan. Joutsenparvesta löytyi 6 pikkujoutsenta. Lähistöllä pyöri myös noin 40 metsä- ja 35 tundrahanhea, valkoposkien ja kanadanhanhien lisäksi. Kurkelan lintutornista näimme myös hiirihaukkoja, kanahaukkoja sekä piekanan.
Pikkujoutsenia ja laulujoutsenia Kurkelassa, rajavyöhykkeen pellolla.Optiikkaa rajalle, eli komppanian verran tringalaisia rajavyöhykkeellä pikkujoutsenia ihailemassa.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Haminan Lupinlahden tornilla, saldona mm. uiveloita, nokikanoja ja tukkasotkia sekä pari lapasotkaa. Samana päivänä lähistöllä viihtynyttä turkinkyyhkyä emme sen sijaan ennättäneet etsiäkään. Maakotkahavainto oli joillekin retkeläisille ensimmäinen ikinä ja siksi kenties ikimuistoinen, monille muille vuoden ensimmäinen. Näin ollen porukka palasi tyytyväisenä kohti Helsinkiä täydenkuun loistaessa komeasti.
Oppaina Mikko Savelainen ja retkikertomuksen kirjoittanut Peter Buchert
Tringa järjesti syksyisen retken 40-vuotisjuhlavuottaan viettävälle Hangon lintuasemalle lauantaina 28.9.2019. Matkaan lähdettiin Helsingistä klo 7 aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Loput retkeläiset ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta, jolla ei juuri lintuhavainnoilla juhlittu – vaelluksella olleita närhiä sentään näkyi. Perillä Tulliniemen luontopolun alkupäässä oltiin yhdeksän maissa.
Harmaahaikaroita Haliaksella. Kuva: Ari Jokinen.
Taivaalta kuului heti mukavasti ääniä, liikkeellä oli mm. vihervarpusia ja järripeippoja. Tiltaltti lauleli polun varressa ja muitakin pikkulintuja tuntui pyörivän puissa. Gåun särkälle tuijotellessa näkökenttään pomppasi jalohaikara harmaita serkkujaan moikkaamaan ja valkoviklo paineli muutolla. Kapteenin penkillä retkeläiset otti vastaan aseman pitkäaikaishavainnoija Aki Aintila pikkutikkojen huudellessa taustalla.
Jalohaikara Haliaksella. Kuva: Ari Jokinen.
Luodolta löytyi isolepinkäinen ja merestä pari lapasorsaa. Aki kertoi ensin lyhyesti aseman toiminnasta sen pihapiirissä (taustalla muutti kuikka), jonka jälkeen siirryimme eteläkärkeen staijamaan. Pienemmissä ryhmissä kierrettiin sitten tarkemmin tutustumassa asemaan: tutuksi tulivat niin havainnointibunkkeri, rengastuspaikat kuin itse asemakin. Asemalla vieraili samaan aikaan kaksi muutakin ryhmää joten väkeä kärjessä riitti! Aika kului tuulisessa, mutta yllättävän lämpimässä kelissä äkkiä ja lintuhavaintojakin kertyi.
Varpushaukka Haliaksella. Kuva: Hanna Tura.
Petolinnuista havaittiin runsaasti muuttavia varpushaukkoja. Hanhimuuttoa meni jonkin verran, valkoposkihanhien lisäksi liikkeellä oli metsä- ja tundrahanhien sekaparvia. Varpuslinnuista liikettä oli mm. sinitiaisilla, kulorastailla ja pikkuvarpusilla, yksittäisinä havaintoina ilahduttivat lapinkirvinen ja kangaskiuru. Pikkutikkoja huuteli kärjessä useampi ja joukkoon eksyi jossain vaiheessa myös valkoselkätikka, jonka rengastustakin päästiin pian ihailemaan.
Tukkasotkia Haliaksella. Kuva: Hanna Tura.
Iltapäivästä alkoi aikataulu painaa päälle ja paluumatka
alkoi. Luontopolun varrella havaittiin pari pyrstötiaista ja ampuhaukka, Gåun
särkältä löytyi toisella tarkistuksella yksinäinen kapustarinta. Aikaa riitti
vielä puolen tunnin pysähdykselle Hangon lentokentällä, jossa havaittiin mm.
sinisuohaukkakoiras. Paluumatkalla nautittiin vielä perinteiset kahvit
Karjaalla ja havaittiin viimeiseksi retkilajiksi tuulihaukka Inkoon pelloilla.
Valkoselkätikka rengastettavana Haliaksella. Kuva: Timo Hiltunen.
Oppaina Eetu Paljakka ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela
Tringa järjesti syysretken Helsingin Vallisaareen
sunnuntaina 29.9.2019 – kyseessä oli samalla myös syksyn viimeinen päivä,
jolloin vesibussi saareen yleensä kulki. Valitettavasti saaren satamakahvila
oli ennakkotiedoista poiketen laittanut paikkansa talviteloille jo edellisenä
päivänä, joten perinteiset päätöskahvit jäivät tällä kertaa juomatta. Sateisesta
ennusteesta huolimatta matkaan lähti 18 reipasta retkeläistä kahden oppaan
johdolla. Menomatkalla aloitettiin tuulisesta säästä piittaamatta kansistaijilla,
jonka tulokset jäivät kyllä varsin laihoiksi – Suomenlinnan päällä sentään
pyöri vielä mukava parvi haarapääskyjä ja aina vaikea retkilaji varpunen
”hoitui” listalle heti laivan irrottua laiturista. Todistimme myös ranskalaisen
sotalaivan merille lähtöä. Saareen päästiin aikataulussa ja heti todettiin
vihervarpusia olevan liikkeellä. Myös palokärki huuteli retkeläiset
tervetulleeksi. Noin ylipäänsä linnut tuntuivat tuulisessa kelissä olevan
kuitenkin varsin tiukassa. Hiljaisena lintupäivänä voi aikaa onneksi käyttää
muuhunkin, kuten polulta löytyneen minimalistisen pienen rantakäärmeen poikasen
tai Kuninkaansaaren valleilta löytyneen matarakiitäjän toukan ihailuun.
Suuntasimme ensin staijailemaan saaren korkeimmalle
kohdalle, Aleksanterinpatterilla. Merelle oli päivän teemaan sopivasti varsin
hiljaista, yksittäiset kuikka ja harmaahaikara sentään havaittiin. Palokärki
jatkoi mekastustaan ja taivaalta kuului ainakin niittykirvisen ääntä. Paikalla
ei siis kovin kauaa seisoskeltu, vaan jatkoimme saaren kiertämistä
myötäpäivään. Suomenlinnan puoleisella rannalla kuului jostain yksittäinen
tilhen ääni. Pusikoissa huuteli jonkin verran hippiäisiä, punarintoja ja
puukiipijöitä. Syreenipuskasta löytyi myös tiltaltti. Päätimme suunnata
evästauolle mukavan tuulensuojaiselle Torpedolahdelle, josta löytyi monia
ilahduttanut leppälintu. Venesataman huoltorakennuksen luota löytyi taksutellut
mustapääkerttu, jota ei kuitenkaan nähty. Osa porukasta poistui aiemmalla
vesibussivuorolla kaupunkiin, loput jatkoivat kierrosta vielä Kuninkaansaareen.
Merelle tuijottelu saarten välisessä salmessa tuotti kolmen mustalinnun parven
ja isolepinkäisen. Kuninkaansaaressa ihmeteltiin palokärkeä ja pikkulintujen
sekaparvea, josta ei kuitenkaan löytynyt hippiäisiä ja puukiipijöitä kummempaa,
vain kerran kuulunut hömötiaismainen ääni kun ei toistunut. Sitkeä merelle
tuijottelu ei tuottanut palkintoja sen enempää Kuninkaansaaressa kuin laivan
kannellakaan. Takaisin Kauppatorille saapui silti iloinen retkeläisjoukko:
kyllä ulkoilu hienoissa maisemissa aina sisällä istumisen voittaa – eikä edes
kastuttu!
Suuntasimme ensin staijailemaan saaren korkeimmalle kohdalle, Aleksanterinpatterilla. Merelle oli päivän teemaan sopivasti varsin hiljaista, yksittäiset kuikka ja harmaahaikara sentään havaittiin. Palokärki jatkoi mekastustaan ja taivaalta kuului ainakin niittykirvisen ääntä. Paikalla ei siis kovin kauaa seisoskeltu, vaan jatkoimme saaren kiertämistä myötäpäivään. Suomenlinnan puoleisella rannalla kuului jostain yksittäinen tilhen ääni. Pusikoissa huuteli jonkin verran hippiäisiä, punarintoja ja puukiipijöitä. Syreenipuskasta löytyi myös tiltaltti. Päätimme suunnata evästauolle mukavan tuulensuojaiselle Torpedolahdelle, josta löytyi monia ilahduttanut leppälintu. Venesataman huoltorakennuksen luota löytyi taksutellut mustapääkerttu, jota ei kuitenkaan nähty. Osa porukasta poistui aiemmalla vesibussivuorolla kaupunkiin, loput jatkoivat kierrosta vielä Kuninkaansaareen. Merelle tuijottelu saarten välisessä salmessa tuotti kolmen mustalinnun parven ja isolepinkäisen. Kuninkaansaaressa ihmeteltiin palokärkeä ja pikkulintujen sekaparvea, josta ei kuitenkaan löytynyt hippiäisiä ja puukiipijöitä kummempaa, vain kerran kuulunut hömötiaismainen ääni kun ei toistunut. Sitkeä merelle tuijottelu ei tuottanut palkintoja sen enempää Kuninkaansaaressa kuin laivan kannellakaan. Takaisin Kauppatorille saapui silti iloinen retkeläisjoukko: kyllä ulkoilu hienoissa maisemissa aina sisällä istumisen voittaa – eikä edes kastuttu!
Oppaina Niko Björkell ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela
Suomen mantereen eteläisimpään kärkeen, Hangon Tulliniemelle, kehitetään uutta luontomatkailutoimintaa Leader-rahoituksella. Elokuussa alkaneen hankkeen tavoite on luoda Tulliniemellä sijaitsevalle Hangon lintuasemalle säännöllistä ja ammattimaista lintuopastustoimintaa. Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n Lintumatkailu Hangon Tulliniemellä -Leader-hanke jatkuu vuoden 2020 loppuun.
Lintumatkailu
on maailmalla nopeasti kasvava matkailun osa-alue, mutta kaupallista
lintumatkailutoimintaa on Suomessa ja etenkin Uudellamaalla vielä
verrattain vähän. Hankoniemi on ollut tunnettu lintu- ja
luontoretkikohde jo vuosikymmenien ajan, ja etenkin sen lounaiskärki
on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen paikka havainnoida lintuja.
Silti Hangossakaan ei ole aikaisemmin ollut tarjolla opaspalveluita
linnuista kiinnostuneille.
“Nyt tähän tilanteeseen on luvassa muutos”, kertoo Tringa ry:n toiminnanjohtaja Johannes Silvonen. “Kehitämme Hangon lintuasemalle uutta lintuopastoimintaa, jota eri ryhmät voivat tulevaisuudessa tilata opastuspakettien muodossa. Opastuksia on suunnitteilla esimerkiksi koululuokille, yritysryhmille sekä linnuista ja luonnosta kiinnostuneille retkeilijöille ja matkailijoille.”
Suomen
lintuasemilla ei ole aikaisemmin harjoitettu kaupallista
lintuopastus- ja lintumatkailutoimintaa. Maailmalta sen sijaan löytyy
hyviä esimerkkejä lintuasematoiminnan ja lintumatkailun
yhteensovittamisesta. Esimerkiksi Ruotsin eteläkärjessä
sijaitsevan Falsterbon lintuaseman yleisöopastuksilla vierailee
vuosittain 5000 kävijää.
Hangon
lintuasema toimi aikaisemmin yleisöltä suljetulla alueella
Vapaasataman aitojen takana. Kun vuonna 2014 Tulliniemelle avattiin
luontopolku, lintuaseman saavutettavuus parani merkittävästi. Viime
vuonna Tulliniemen luontopolulle tehtiin lähes 27 000 käyntiä. Nyt
lintuaseman toimintaa on mahdollista esitellä entistä suuremmalle
yleisölle. Myös lintuharrastuksen suosio on kasvanut viime vuosina,
joten Hangolla ja Hangon lintuasemalla on yhä enemmän tarjottavaa
linnuista kiinnostuneiden kasvavalle joukolle.
Tringan
lintumatkailuhankkeen tavoitteena on tarjota elämyksiä ja tietoa
alueen linnuista ja luonnosta kaikenikäisille kävijöille,
kasvattaa Hangon luontomatkailutarjontaa ja tuoda lisätuloja
lintuaseman toimintaan. Tavoite on, että hankkeen jälkeen
lintuasemalla on tarjolla säännöllistä ja ammattimaista
opastustoimintaa. “Pidemmän aikavälin tavoite on, että voimme
palkata lintuasemalle henkilökuntaa. Neljäkymmentä ensimmäistä
vuotta Hangon lintuaseman toiminta on pyörinyt vapaaehtoisvoimin”,
Silvonen toteaa.
Tringa ry ja Kirkkonummen ympäristöyhdistys KYY ry järjestivät lokakuun alussa lapsille suunnatun linturetken Kirkkonummelle. Aamukymmeneltä kaikki retkeläiset olivat saapuneet kirjaston takaiselle parkkipaikalle. Sää oli lupaavan selkeä ja kauniin syksyinen.
Pienen tutustumisleikin jälkeen suuntasimme Saltfjärdenin lintutornille, joka sijaitsee peltomaisemassa keskellä vanhaa merenlahtea. Kosteikko oli varsin hiljainen, mutta useampi isolepinkäinen päivysti sen laidalla, ja niitä pääsimme ihastelemaan pitkään kaukoputkella. Pääsimme näkemään hienoa syksyistä petolintumuuttoa. Laskimme puolen tunnin ajalta kaksi varpushaukkaa, viisi hiirihaukkaa ja kaksi piekanaa. Erityisesti hiirihaukat ilahduttivat komealla parvimuodostelmallaan, pyörien kaikki viisi yhtä aikaa aivan tornin päällä. Näimme myös syksyn viimeisiä haarapääskyjä (2). Takaisin tornin parkkipaikalle kävellessämme kuulimme nopeasti kapustarinnan lentoääntä ja nuori merikotka tuli esittelemään itseään kaartelemalla hienosti yllämme.
Seuraavan siirtymän aikanakin näimme useita hiirihaukkoja ja piekanoja ilmassa, mahdollisuuksia olisi harvinaisempiinkin petolintuihin. Elättelimme toivoa esimerkiksi maakotkan näkemiselle. Retken pääkohteessa Rilaxissa ei tarvinnut kauaa odotella, kun nuori lintu ilmestyi kaartelemaan hienosti taivaalle. Ei tosiaankaan jokapäiväinen näky! Horisontissa näkyi myös useita valkoposkihanhien muuttoparvia suuntana etelä. Niitä laskimme yhteensä 845 lintua. Pääsimme myös tutustumaan paikallisiin vesilintuihin: telkkä, isokoskelo, kyhmyjoutsen, silkkiuikku.
Lähes täysi bussillinen retkeläisiä starttasi seitsemältä Kiasman pysäkiltä odotuksen tunnelmissa. Kalkkirannan aamunkoitteessa odotti Sibbe-niminen pieni laiva, jonne pakkautui bussikyytiläisten lisäksi muutama omalla autolla saapunut. Rannassa lenteli käpylintuja ja västäräkki. Harmaahaikara lensi ohi ja laiva irtautui laiturista Sipoon saaristoon. Sää oli ennusteiden mukainen – sateet jäivät mantereen päälle ja merelllä oli kohtuullisen tyyntä. Yöllä herahtaneet sateet olivat mahdollisesti pudottaneet jotain muuttavia lintuja saareen. Odotukset olivat korkealla. Koskaan ei silti voi tietää mitä loppujen lopuksi havaitaan.
Saapuminen Söderskärille. Kuva, Juha Lindy
Laiva seilasi pittoreskin kotisatamansa kautta – Pirttisaaren salmessa näimme tiaisia ja isokoskeloita. Lisäksi laivasta nähtiin mm. länteen lentäviä isohkoja haapanaparvia, pari silkkiuikkua, harmaasorsa, tukkakoskelo ja selkälokki. Lähestyimme Söderskärin suojeltua saariryhmää ja vaikeasti rantauduttavan Jussinkarin ja Lamppukarien ohituksen jälkeen tulimme Majakkasaaren laituriin. Osa vielä tarkkaili saapujia tervehtineitä luotokirvisiä, kun tuli tieto, että pojat, Juho ja Pyry olivat löytäneet metsiköstä sinipyrstön. Siirryimme siis pääkallopaikalle.
Sinipyrstö. Kuva Juho Tirkkonen.
Pääopas Teemu ryhmitti porukan metsän yläpuolelle kalliolle, josta oli hyvä näkyvyys tarkkailla lintua sellaisella etäisyydellä, ettei se häiriinny. Pian peloton, n-pukuinen lintu näyttäytyi katsojille. Viesti lintutiedotukseen lähti pian. Paikalla olevaa hippiäisparvea syynättiin taigauunilintujen varalta huolella. Peukaloiset pomppivat piilosta toiseen rätisten ja pikkusieppo pyrähteli hyönteisjahdissa pirteästi oksaa vaihtaen.
Peukaloinen. Kuva Teemu Sirkkala.
Pian sinipyrstö katosi jonnekin ja osa porukasta jäi paikalle vahtiin ja osa lähti riippusiltaa pitkin Luotsisaareen missä avattiin lintuaseman ovi ja tutustuttiin tähän entiseen luotsitupaan. Saarella on toiminut lintuasema vuosikymmenien ajan. Arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa Söderskärillä on seurattu yhtäjaksoisesti noin 50 vuotta, mikä on kauemmin kuin missään muualla maailmassa. Luotsisaarella päästiin näkemään myös paikalliset kahlaajat ja lisää paikallisia pikkulintuja: hernekerttu, laulurastas, punarintoja sekä lisää hippiäisiä ja pajulintuja. Sinipyrstö ilmaantui tännekin ja sitä päästiin tarkkailemaan läheltä taas pitkän aikaa.
Sinipyrstö. Kuva, Teemu Sirkkala
Majakka avattiin, kun saarelle saapui majakkaretki ja moni kiipesikin tutustumaan kunnostettuun arvorakennukseen. Kerroksissa on esillä näyttelyitä saaren historiasta ja myös yksi Tove Janssonille omistettu kerros – hänhän asui kesät lähisaarella Pellingin saaristossa parikymmentä kilometriä tästä itään. Näkymät valotasanteelta olivat kirkkaalla säällä huikeat.
Näkymä majakasta. Kuva Juho Tirkkonen.
Saarella oltiin noin kuusi tuntia ja sinä aikana ehdittiin havaita vielä paljon lisää. Muun muassa 1kv riskilä, haahkoja, alleja ja 12 pilkkasiipeä. Sinipyrstö näyttäytyi vielä useamman kerran. Kaikki retkeläiset onnistuivat näkemään linnun. Tulipa yksi bongarivenekuntakin Helsingistä lintua katsomaan. Laivakyyti Kalkkirantaan sujui hyvän sään merkeissä ja bussissa Helsinkiin matkasi hyväntuulinen lintuharrastajajoukko.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat jättäneet Helsingin kaupungille yhteisen mielipiteen Herttoniemen aluesuunnitelman luonnoksesta. Aluesuunnitelma ohjaa mm. viheralueiden hoitoa ja kehittämistä. Herttoniemen aluesuunnitelman piiriin kuuluu useita luontoarvoiltaan merkittäviä viheralueita, jotka ovat myös tärkeitä virkistysalueita. Alue on myös tärkeä osa Vanhankaupunginlahden kansainvälisesti merkittävää lintualuetta.
Järjestöjen mielestä suunnitelmaluonnoksen luonnon- ja maisemanhoidossa ei ole tunnistettu suunnittelualueen korvaamatonta merkitystä koko Helsingin viheralueverkostolle sekä luontoalueiden virkistyskäytölle. Erityisen huolestuttavana järjestöt pitävät suunnitelman mahdollistamia mittavia metsänhoitotoimia alueella. Lue koko mielipide täältä.
Suurin osa kurjista, sepelkyyhkyistä, peipoista ja hyönteissyöjistä on lähtenyt. Lokakuussa etelärannikolle saapuu enenevissä määrin esimerkiksi tilhiä, punatulkkuja ja rastaita. Syksyn etenemisestä kertoo myös muutaman päivän sisällä tehdyt havainnot ensimmäisistä hiiripöllöistä.
Tänä syksynä käynnissä on ollut mukavaa vaellusta ainakin tikoilla, pähkinänakkeleilla ja närhillä. Jaksolla Hangon lintuaseman suurimpia päiväsummia edustivat 12 muuttavaa palokärkeä, 15 pikkutikkaa, 5 pohjantikkaa ja 5 valkoselkätikkaa. Nakkeleiden isoimmat päiväsummat olivat 6 yksilöä, ja närhien huippumuuttona peräti 1218 yksilöä.
Muista komeista muutoista mainittakoon 37 800 hanhea Helsingistä (pääosin valkoposkia), 18 muuttavaa merikotkaa Haliakselta, 360 hiirihaukkaa Helsingistä, 26 maakotkaa Kirkkonummelta, 15 300 sepelkyyhkyä ja 110 kulorastasta Helsingistä, 140 hömötiaista Haliakselta, 8 isolepinkäistä Espoosta ja 140 pajusirkkua Raaseporista.
Suuria yksilökerääntymiä edustivat mm. 40 000 valkoposkihanhea Tuusulan Rantamossa, 1500 haapanaa ja 665 harmaasorsaa Espoon Matalajärvellä, 31 tiltalttia Lauttasaaressa ja 6000 järripeippoa Tuusulan Rantamossa.
Jakson harvinaisin lintu oli Helsingin ja Espoon rajalla Talissa piipahtanut sininärhi. Edellisestä sininärhihavainnosta Tringan alueella oli kulunut peräti 32 vuotta. Muita harvinaisuuksia olivat mm. arokotka Espoossa, ainakin 2 eri mandariinisorsakoirasta Vantaalla ja Helsingissä, turturikyyhky Hangossa, harjalintu Helsingissä sekä 4 punajalkahaukkaa, 6 kuningaskalastajaa, 2 isokirvistä ja 3 virtavästäräkkiä.
Fenologisesti kiinnostavia havaintoja olivat esimerkiksi kuhankeittäjä Hangossa 30. syyskuuta ja lokakuun puolella havaitut käki Kirkkonummella sekä liro Helsingissä.
Kirjosiipikäpylinnuista on tehty tavanomaiseen syksyyn verrattuna keskimääräistä enemmän havaintoja. Myös taigauunilintu on ollut jälleen kohtalaisen runsas.
Tringa järjesti syksyisen linturetken 5-.8.9.2019 Suomen eteläisimmälle asutulle saarelle, Utön majakkasaarelle viime vuoden tapaan. Utön saari vapautui suurimmaksi osaksi armeijan käytöstä vuonna 2005 ja on sen jälkeen kasvattanut suosiotaan lintuharrastajien keskuudessa ja on nykyään yksi maan suosituimmista linturetkikohteista varsinkin muuttoaikaan keväällä ja syksyllä.
Tringan syksyiselle Utön retkelle osallistui oppaan Mikon lisäksi 21 retkeläistä, jotka matkasivat kimppakyydein Paraisten Nauvoon Pärnäisten satamaan torstaina 5.9. josta yhteisalus Eivor aloitti matkansa Utön saarelle. Merimatka kesti noin 5 tuntia Eivorin pysähtyessä matkalla Nötön, Aspön ja Jurmon saariin. Jo matkan aikana oli hyvä aloittaa retken lajilistan kerääminen . Saarilta tai niiden liepeiltä saimme retkilajeiksi mm. silkkiuikun, merihanhen, sääksen ja hiirihaukkalajin, joita ei enää retken aikana myöhemmin havaittu. Saavuimme Utöön vielä illalla valoisaan aikaan ja Utön merihotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme tutustumaan saareen lyhyellä retkellä. Viime vuonna haaveeksi jäänyt Utön pohjoispuolella sijaitsevan Ormskärin vakiasukas huuhkaja näyttäytyi heti ensimmäisen iltaretken aikana, joten se antoi hyvän alun retkelle. Iltaretken aikana kävimme läpi myös Utön retkeilysääntöjä, jotta paikallisten asukkaiden, armeijan ja lintuharrastajien yhteiselo saarella jatkuisi sopuisana.
Mikko kertoo Utössä kulkemisen ohjeita. Kuva Jaana Sarvala
Utö on pieni saari, joten välimatkat ovat lyhyitä. Aamuisin kapusimme auringonnousun aikaan majakalle aamumuuton tarkkailuun, mutta koko viikonlopun aikana tuulet eivät olleet suotuisia onnistuneelle syysmuutolle. Havaitsimme kuitenkin aamujen aikana majakalta merilinnuista mm. kuikkia, tukkakoskeloita, pilkkasiipiä ja mustalintuja sekä huuhkaja näyttäytyi jokaisena aamuna.
Kuva Jaana Sarvala
Myös saaressa paikallisina viikonlopun aikana viihtyneet tuulihaukat ja varpushaukat näyttäytyivät hienosti majakalta.
Tuulihaukan kuvasi Helena RämänenRetkellä nähtiin ja kuvattiin myös monenlaisia heinäsirkkoja ja hepokatteja niin ulkona kuin sisällä. Hepokatit kuvasi Helena Rämänen.
Aamuisen muutontarkkailuretken jälkeen suuntasimme takaisin hotellille syömään aamiaista.
Opastetut retket jatkuivat aina aamiaisen jälkeen ja perjantaina suuntasimme saaren itäosiin, jossa lajistaan kirjattiin havainnot mm. keltavästäräkistä, tyllistä, mustakurkku-uikusta, mustapääkertusta ja kivitaskuista. Lounaan jälkeen iltapäivällä retkeilimme saaren eteläkärjessä, jossa havaitsimme mm. leppälinnun, nuolihaukan ja muutaman suosirrin.
Leppälintu. Kuva Helena RämänenLeppälintua tähyämässä. Kuva Jaana Sarvala
Illalla päivällisen ja iltahuudon jälkeen saunoimme hotellin rantasaunalla.
Lauantain retkiohjelma oli perjantain kaltainen. Saaren pienen koon johdosta päivän aikana pystyy helposti retkeilemään koko saaren alueella. Vaikka mitään ihmeellistä syysmuuttoa ei viikonlopun aikana havaittu, niin jonkin verran lintuja yön aikana oli saareen tullut. Näistä antoi esimakua aamumuuton tarkkailuun mennessä tiksuttaneet punarinnat. Kahlaajiakin havaittiin ihan mukavasti kun lajilistaan kirjattiin kapustarinta (1), suokukko (2), valkoviklo (4) ja taivaanvuohi (1). Lauantain paras havainto oli ehdottomasti kylältä löytynyt pikkusieppo, joka näyttäytyi vain yhdelle retkeläiselle.
Pikkusiepon kuvasi Veli TuomistoTässä vilahtaa yksi pikkusiepon hyvä tuntomerkki, uloimpien pyrstösulkien valkeat tyvet. Kuva Veli Tuomisto
Muita mainittavan arvoisia havaintoja olivat peukaloinen, kolme leppälintua, kaksi pensastaskua, viisi kivitaskua, kolme hernekerttua, viisi harmaasieppoa sekä kaksi kirjosieppoa.
Harmaasieppo. Kuva Helena RämänenHippiäisen kuvasi Jari Jakobsson.
Lauantaina oli mahdollisuus osallistua saaren asukkaan Hanna Kovasen järjestämälle majakkakierrokselle, jolla kerrottiin mieleenpainuvasti saaren historiasta.
Sunnuntaina retkipäivä oli lyhyt, kun Eivor lähtee takaisin jo puolen päivän aikaan. Aamupäivä oli kuitenkin onnistunut, kun pikkulepinkäistä itäniitylle etsimään lähteneet retkeläiset löysivät niityn päällä lentäneen arosuohaukan! Nopean whatsapp-ryhmään tulleen viestin johdosta lähes kaikki onnistuivat näkemään macron, joka pyöri saaressa paikallisena puolisen tuntia.
Arosuohaukan kuvasi Timo Mäkinen
Retken lajimääräksi kertyi lopulta 67 lajia, joka oli enemmän kuin viimesyksyisellä Utön retkellä!
Jaana julistaa lajimääräveikkauksen voittajaksi Kuuran. Kuva Helena Rämänen.
Vanhankaupunginlahden pesimälinnuston tilaa seurataan vuosittain Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ja Natura-2000 – alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti toteutettavilla linnustolaskennoilla.
Seurantalaskentojen tulokset ohjaavat alueen hoitotoimia lintujen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 2019 seurantalaskentojen loppuraportti on yhteenveto juuri päättyneestä pesimäkaudesta. Raportti tarjoaa tietoa mm. lajien parimääristä v. 2013 – 2019 sekä pesinnän onnistumisesta, erityisesti vesilinnuilla. Tämän vuoden hyviä uutisia ovat esim. keltavästäräkin ja punajalkaviklon parimäärän kasvu, nokikanojen hyvin onnistunut pesintä sekä merimetson asettuminen uudeksi pesimälajiksi lahdelle.
Tringan ylläpitämällä Hangon lintuasemalla käynnistyi elokuussa Lintumatkailu Hangon Tulliniemellä -Leader-hanke, jonka myötä lintuasemalle on luvassa uudenlaista opastus- ja lintumatkailutoimintaa. Hankkeelle on myönnetty EU:n Leader-tukea. Tuki kattaa puolet hankkeen kuluista, loput kulut katetaan Tringan omalla rahoituksella ja talkootyöllä. Hankkeen osa-aikaiseksi koordinaattoriksi on palkattu Tringan toiminnanjohtaja Johannes Silvonen ja hanke kestää vuoden 2020 loppuun. Katso hankkeen esittely Hangon lintuseman verkkosivulta.
Vaikka lintumatkailu on maailmalla nopeasti kasvava matkailun osa-alue, kaupallista lintumatkailutoimintaa on Suomessa ja etenkin Uudellamaalla vielä verrattain vähän. Hankoniemi on yksi maamme tunnetuimmista linturetkikohteista ja Tulliniemi Hangon tärkeimpiä lintupaikkoja. Hangosta ei kuitenkaan tähän asti ole löytynyt lintuihin keskittyviä opaspalveluita.
Lintuasematoiminnan ja lintumatkailun yhteensovittamisesta löytyy maailmalta hyviä esimerkkejä, mutta Suomen lintuasemilla ei ole aikaisemmin harjoitettu kaupallista lintuopastus- tai lintumatkailutoimintaa. Hankkeen tavoitteena on luoda Hangon Tulliniemen kärjessä Uddskatanilla sijaitsevan Hangon lintuaseman, Haliaksen, retkiopastuksiin pohjautuva toimintamalli, joka tukee alueen luonto- ja lintumatkailua sekä ympäristökasvatusta ja tuo samalla tuloja lintuasemalle.
Hangon lintuasema sijaitsi ensimmäiset 35 toimintavuotta yleisöltä suljetulla alueella sataman aitojen takana. Kun vuonna 2014 Tulliniemelle avattiin luontopolku, Haliaksen saavutettavuus parani merkittävästi. Viime vuonna Tulliniemen luontopolulle tehtiin lähes 27 000 käyntiä. Nyt Haliaksen viettäessä 40-vuotisjuhlavuotta lintuasema ja sen toiminta on tarkoitus tuoda entistä paremmin sekä lintu- ja luontoharrastajien, paikallisten asukkaiden että matkailijoiden tietoon.
Lintuopastuksia on tarkoitus kokeilla ja kehittää hankkeen aikana etupäässä kolmelle asiakasryhmälle: linnusta ja luonnosta kiinnostuneille retkeilijöille ja matkailijoille, yrityksille sekä koululais- ja opiskelijaryhmille. Tavoite on, että hankkeen jälkeen lintuasemalla on tarjolla säännöllistä ja ammattimaista opastustoimintaa. Opastusten myötä Haliaksella vierailevien tietämys linnuista ja alueen luonnosta kasvaa ja opastukset tarjoavat kävijöille monipuolisia luontoelämyksiä.
Sulje
Birdlife Suomi — Yhdessä lintujen puolesta
Tringa on BirdLife Suomi ry:n jäsen. BirdLife Suomi on maamme lintuharrastuksen, -tutkimuksen ja -suojelun keskusjärjestö, joka edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tringalaisena olet mukana myös BirdLifen suojelutyössä ja saat BirdLife-jäsenlehden.
Tringa ry - Uudenmaan lintuharrastajien ja -tutkijoiden yhdistys
