Lauantaina 30.3. oli aika lähteä linturetkelle Hangon lintuasemalle, Haliakselle. Hienosta kelistä sai nauttia yhteensä 42 retkeläistä. Aamulla lämpötila oli nollan yläpuolella ja Hangossa päästiin yli 7 asteeseen. Tuuli oli pitkin retkeä hyvin maltillinen ja voimistui vasta poislähdön aikaan.
Bussista alkoi lajeja ropisemaan jo menomatkalla. Havaintovihkoon kirjattiin niin merihanhia, laulujoutsenia, kuin kurkiakin.
Lajeja poimittiin bussin ikkunoista hyvää tahtia ja Hankoon, Tulliniemen parkkipaikalle, saavuimme yhdeksältä aamulla. Tavarat kantoon ja suunta luontopolkua pitkin Haliasta kohden.
Luontopolun varrelta havaittiin jo ensimmäisiä mielenkiintoisia lajeja. Männiköissä kuultiin muunmuassa järripeippo, peukaloinen sekä nähtiin myös töyhtötiainen ja punakylkirastas. Hippiäisiäkin päästiin ihailemaan.
Lintuaseman länsipuolen lahdelta löysimme tukkasotkia, meriharakan, iso- sekä tukkakoskeloita ja lennossa näimme myös kaksi kulorastasta. Fiilis alkoi nousta.
Lintuaseman pihaan päästyämme pitkäaikaismiehittäjä, Aki Aintila, saapui kertomaan aseman toiminnasta. Saimme kuulla Akilta paljon muunmuassa linnuista, aseman toiminnasta sekä uudesta tietojärjestelmä Haahkasta. Akin selostaessa takaamme lensi äännellen västäräkki! Kyseistä lajia ei ollut vielä aikaisemmin Haliaksella tänä keväänä nähtykään, vau! Hyvä aloitus asemalla.
Aki Aintila esittelee aseman toimintaa. Kuva: Teemu Sirkkala
Aseman pihalla seistessämme tarkkasilmäiset nuoret huomasivat kyyn kiven viereltä. Kyseistä lajia sekä sisiliskoa päästiin katselemaan eteläkärjen kallioillakin.
Kyy lintuaseman pihalla. Kuva: Pyry Laurikka
Asemalta jatkoimme eteläkärjen kallioille muuttoa tarkkailemaan. Lajeja löytyi hienosti. Kärjen läheiseltä vesialueelta löytyi niin alleja, kuin satoja haahkojakin. Läheisellä luodolla tepasteli kaksi tylliä ja luotokirvinen lenteli äännellen ympäri kärkeä. Kangaskiuru luritteli ylitsemme ja kaksi mustavarista muutti vastavalon puolelta pohjoiseen. Harvinaisuuksiltakaan ei vältytty. Bunkkerilla staijannut tarkkasilmäinen Tomas Swahn löysi kaukaa itäpuolelta pohjoiseen muuttavan jalohaikaran. Kaikki kerkesivät linnun näkemään, mutta valitettavan kaukaa. Harmaahaikaroitakin muutti muutamia.
Aurinkoinen keli helli retkeläisiä ja rengastustakin päästiin seuraamaan. Kädestä saimme ihailla hippiäistä, peippoa ja sinitiaista.
Peippo rengastettavana. Kuva: Anja Länsisaari
Äkkiä päivä hurahti ja kahdelta oli lähdettävä jo kävelemään takaisin bussille. Olimme poistuneet kärjestä noin 15 minuuttia aikaisemmin, kun kärjen ohitti AVOSETTI! Luontopolun varressa olevalle kalliolle juoksemalla yritimme vielä länteen suuntaavan linnun löytää, tuloksetta. Pienestä oli tämäkin kiinni. No, näimme kuitenkin Gåun pohjoispuolella lepäilleet silkkiuikut. Silkkiuikkuja katsellessamme yksi retkeläisistä huomasi kahlaajia korkeala sinitaivaalla. Linnut löytyivät nopeasti, kapustarintoja! Linnuilla oli suunta valitettavasti poispäin eikä niitä moni kerennyt näkemään.
Tulliniemen parkkipaikan vieressä vielä pikaiset kahvittelut rannan kahvilassa ja bussin keula kääntyikin Helsinkiä kohden. Paluumatkalla suoritettu lajihuuto kertoi maaliskuisen retken huimaksi lajimääräksi 69 lajia! Tasalukuun oli päästävä ja tämä onnistuikin Ison Omenan bussipysäkiltä. Retkeläisiä kyydistä pudottaessamme Länsiväylän yli muuttaneesta metsähanhiparvesta löytyi kuvia tarkastelemalla vielä tundrahanhia. Retken lopulliseksi lajimääräksi nousi siis 70 lajia. Kiasmalle saavuimme sopivasti juuri ennen kuutta.
Retki oli sään puolesta todella hieno ja lajimääräkin yllätti todella. Eipä olisi aamulla retkelle lähtiessä tämmöistä uskonut. Olisipa yhtä hienoja retkiä useamminkin!
Tästä on erittäin hyvä jatkaa lämpenevää kevättä kohden.
Edellisen katsauksen jälkeen kevät on ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Ensihavainnot saatiin jaksolla reilusta 20 lajista, mm. risti-, jouhi- ja lapasorsasta, kuovista, kapustarinnasta, tyllistä, metsäviklosta, selkälokista, luotokirvisestä, kangaskiurusta ja tiltaltista.
Metsä- ja tundrahanhilla on ollut käynnissä jo kovaa muuttoa. Tähän mennessä suurin päiväsumma laskettiin 21.3., kun Porkkalassa muutti yhteensä 4147 hanhea, lähes kaikkien määritettyjen ollessa ansereita. 27.3. Hangon lintuasemalla muutti 7096 haahkaa ja Kirkkonummen Salftjärdenillä samana päivänä 60 hiirihaukkaa. Hyviä muuttosummia olivat myös mm. Haliaksella 25.3. lasketut 178 kurkea ja 24.3. ynnätyt 226 kulorastasta.
Uudenmaan parhailla levähdysalueilla laiduntaa parhaillaan tuhansien anser- eli harmaahanhien kerääntymiä. Vihdin Vanjärvellä laskettiin enimmillään paikallisena 3300 metsähanhea ja Nurmijärven Lepsämässä 2500 tundrahanhea. Muita korkeita paikallismääriä olivat mm. 638 kanadanhanhea Raaseporin Prästkullassa, 10 000 allia Porkkalassa, 1040 tukkasotkaa Tammisaaren Ramsholmenilla, 73 riskilää Inkoon Sommarnilla, 90 harmahaikaraa Tammisaaren Stadsfjärdenillä, 190 hemppoa Helsingin Haltialassa ja 300 pulmusta Kirkkonummen Danskarbyssä. Haliaksella vietettiin 23.3. pudotuskelissä sumuista mutta hyvää lintupäivää, ja päiväsummiksi ynnättiin tällöin mm. 80 punarintaa, 7 peukaloista, 7 rautiaista, 119 hippiäistä ja 23 punakylkirastasta.
Myös harvinaisuuspuolella meno on vilkastunut selvästi. Viime viikkojen kovimmat rariteetit olivat isohaarahaukat, joita havaittiin Tringan alueella tulkintatavasta riippuen 2-3 yksilöä. Ensimmäinen lintu muutti 17.3. Helsingin läpi itään. Kenties sama lintu palasi 25.3. samaa reittiä takaisin länteen vietettyään viikon Porvoon suunnalla. Myös Raaseporissa havaittiin isohaarahaukka 24.3.
Muita harvinaisuuksia olivat mm. Hangon Täktomissa viikon viihtynyt mustapäätasku, Viikin pelloilla muutaman päivän pyörinyt nokivaris, pikkukajava Porkkalassa, lapinpöllö Lohjalla ja virtavästäräkki Helsingissä. Kyhmyhaahkasta tehtiin havaintoja Hangossa, Kirkkonummella ja Helsingissä, todennäköisesti 4-6:sta eri koirasyksilöstä.
Ensihavainnot tehtiin myös jalohaikarasta (4 yksilöä) ja mustaleppälinnusta. Pikkujoutsenia ja lyhytnokkahanhia on havaittu runsaasti, molempia useita kymmeniä yksilöitä.
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry – Helsingforstraktens Ornitologiska Förening Tringa r.f. pitää sääntömääräisen kevätkokouksensa Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) 4.4.2019 klo 18.00 alkaen. Sääntömääräisen osan jälkeen klo 19 Roland Vösa kertoo sanoin ja kuvin Tringan kesän 2018 retkestä Itä-Siperiaan.
Sääntömääräisen kevätkokouksen esityslista:
1§ Kevätkokouksen avaus
2§ Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
3§ Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4§ Hyväksytään kokouksen esityslista
5§ Esitetään tilinpäätös ja vuosikertomus sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunnot
6§ Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapaudesta
7§ Valitaan hallituksen jäsen sellaisen hallituksen jäsenen tilalle, jonka tehtävä on hallituksesta eroamisen vuoksi päättynyt kesken toimikauden
8§ Katsaus Tringan sijoitusstrategiaan ja sijoitusten tilanteeseen
Metsä- ja tundrahanhista saatiin alkumakua jo matkalla. Kuva Asko Hakala
Salon kuuluisa Halikonlahti oli Tringan retken kohteena 23.3. Ajatuksena oli mennä hieman kevättä vastaan, sillä usein Lounais-Suomen lintupaikat ovat ensimmäinen etappi alkukevään muuttolinnuille. Sääennuste ei luvannut mitään hyvää retken onnistumiselle: aamun aikana sateen piti vallata koko eteläinensuomi ja tuulikin oli kovaa. Ihan näin huono tilanne ei maastossa kuitenkaan ollut. Halikonlahdella ei käytännössä satanut ollenkaan ja muutenkin sade oli kuuromaista eikä juurikaan haitannut retkeilyä. Myöskään tuuli ei aivan osunut kohdalle, joten ihan kohtuu kelissä mentiin.
Jo menomatkalla saattoi bussin ikkunasta todeta, että
ilmassa oli jonkinlaisen lintupäivän elkeitä. Hanhiparvia oli ilmassa runsaasti
ja ensimmäiset tundrahanhet nähtiin
jo bussista, kuten myös muuttava kurki.
Halikonlahdella oltiin yhden aamukahvipysähdyksen jälkeen
klo 9. Jengi pois bussista puhdistamon kulmilla ja maastoon. Valitsimme Aapon
kanssa myötäpäiväisen kiertosuunnan torneille vievällä reitillä, sillä olisi
mukava saada retken alkuun joku lähietäisyydellä oleva kiva laji ja sen
löytyminen voisi olla todennäköisempää alueen ainoalta sulavesialueelta.
Strategia toimi, merikotka lensi hienosti
ylitse, sulan reunalla päivysti kaksi harmaahaikaraa,
neljä naurulokkia ja tundrahanhet
kävivät todistamassa kevättä.
Lahden pohjukan rantapelto oli kauniisti sulanut, mutta vedet olivat suurimmaksi
osaksi tietysti ihan tukevasti jäässä. Vesilintuja oli tästä syystä vielä vähän:
sinisorsia 75, telkkiä kolme paria, isokoskelopari
teki ylilennon ja muutama meri – ja kanadanhanhi
samoin. Katsottavaa oli kuitenkin ihan
kivasti. Mulloksella viihtyi 50 töyhtöhyyppää,
4 kurkea, kottaraisia, kiurut lauloivat,
uuttu- ja sepelkyyhkyjä oli muutamia,
kaunis isolepinkäinen oli komeasti esillä
ja aika moni sai vuodarin myös pajusirkusta
ja vihervarpusesta. Ja tietysti fasaaneja nähtiin ja kuultiin! Ai, että
niitä riittikin ihan joka paikkaan!
Halikonlahti on mukava paikka retkeillä, sillä alueella on niin monenlaista
biotooppia ja lintuja on avonaisessa maastossa helppo katsella. Paikan kaksi
tornia ovat molemmat kohtalaisen pieniä, kerralla ylätasanteelle mahtuu noin 12
henkilöä.
Meillä ja fasaaneilla oli kevät mielessä. Kuva Asko Hakala
Halikonlahti oli meidän mielestä nähty klo 12 eli kolmen
tunnin urakoinnin jälkeen. Kävimme vielä kastelemassa itsemme ja varusteemme
Tuohittussa, mutta tämä yritys oli tuomittu: tulvat olivat laajat, mutta hanhia
näkyi vain lennossa. Ja vettä tuli niskaan, tietysti!
Retkellä nähtiin kaikki kolme joutsenlajia. Kuvassa laulujoutsen. Kuva Asko Hakala.
Tähän ei olisi ollut hyvä päättää retkeä, joten tulimme
Helsinkiin Inkoon kautta ja näimme vielä varsin komeasti ruokailevia tundra- ja
tundrametsähanhia sekä päätöslajina 4 pikkujoutsenta Inkoon Degerbyn
pohjoispelloilla. Kiitos opaskollega Aapo Salmelalle, kuski-Anterolle taas niin
viimeisen päälle lintuharrastajaystävällisestä kuskaamisesta ja tietysti
kaikille retkeläisille!
Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:
Tänään hyvän aamun jälkeen tuli huono sääjakso, mutta illaksi sää vielä ehtii parantua ainakin lännessä hetkeksi ennen pimeää. Ensi viikko on taas melko vaihtelevaa, sillä hyvän huomisen jälkeen tulee pari hiljaista päivää, kun taas loppuviikko näyttää muuton ja lumen sulamisen kannalta oikein hyvältä.
Su: Enimmäkseen on navakkaa lännenpuoleista tuulta, selkeää-puolipilvistä ja hyvä muuttosää erityisesti Ruotsista tuleville linnuille (uuttukyyhkyjä, töyhtöhyyppiä, hanhia, joutsenia, kottaraisia, haahkoja).
Ma: Aamulla on heikkoa-kohtalaista luoteen–pohjoisenpuoleista tuulta, joka päivällä voimistuu lännessä navakaksi. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja mahdollisesti joitakin vesi- tai räntäkuuroja. Muuttosää on aamulla melko hyvä (vaikka aamulla on pakkasta), mutta huononee päivällä, koska Selkämerellä ja Pohjois-Itämerellä on navakka pohjoisvirtaus.
Ti: Heikkoa–kohtalaista pohjoisenpuoleista tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä ja mahdollisesti lumi- tai räntäkuuroja; aamulla pakkasta. Muuttosää ei ole kovin hyvä, mutta ehkä hiirihaukoille ihan ok. Toisaalta muuttajat lentävät matalalla ja ovat siksi hyvin havaittavissa.
Loppuviikon arvio: Lännestä–lounaasta virtaa lämmintä ilmaa, muutto voimistuu huomattavasti.
Viikin retki keräsi peräti 55 osallistujaa. Punaisen ladon suoralla astelimme katsomaan kanadanhanhia, kiuruja, töyhtöhyyppiä ja kottaraisia. Uuttukyyhky istui pönttöpuun latvassa. Keltasirkut hyörivät peltosaarekkeessa, ja yksi lauloikin. Pellot olivat sulaneet lumettomiksi vauhdilla.
Kolme metsäkaurista laidunsi peltosaarekkeessa, aamusumun keskellä kuin hyvässä luontokuvassa. Kauriit tallustivat verkkaisesti metsään.
Hakalassa pirisi haparoivasti peippo, jonka arvelimme talvehtineeksi. Käpytikka rummutti. Hakalan tornin luona tähyilimme varisparvea Ruohokarin rannassa, varisparvesta löytyi 4 mustavarista – tänä keväänä niitä on ollut tavallista enemmän.
Purolahden tornilla katsoimme Klobbenin harmaahaikarakoloniaa. Risulinnoissa ei ollut vielä yhtään lintua – mutta yksi haikara kierteli taivaalla. Viikinojan suulla oli pieni sula, muttei vielä mitään vesilintuja. Toiveikkaina tähyilimme kaulushaikaran näköiset tuppaat. Ei vielä, ei tällä kertaa. Kaukana jäällä oli tuttu ruskea möhkäle. Merikotka. Se odotti talvikalastajien pikkulahnoja.
Kevään ensimmäinen valkoposkihanhi lensi kierroksen. Laulujoutsenia lappoi aamupäivän ajan taajaan pohjoissuuntaan, usein perhejoukoissa, harmaat viime vuoden joutsenet vielä emojensa kanssa. Harmaapäätikka kyikytti kyyk kyyyk kyyyyk kuusen latvassa Mölylässä tauotta, lennähti sitten niityn reunaan, Pikku-Mäyrämetsään. Siellä se hyöri maanrajassa lähellä palokärkeä – oliko kiinnostunut sen työmaista.
Kaarsimme Mäyrämetsän sivua Viikinojalle. Kaksi merihanhea laidunsi pelottomasti ja lapinharakka eli se isolepinkäinen istui jälleen siinä myyräjahdissa. Tarkemmat olivat laskeneet niitä kolme pelloilta. Lopussa näkyi isompi joukko lintuväkeä parveutuneena punaisella ladolle, kiikaroimassa eri suuntiin. Olivat kuin varisparvi, joka tähyili samaan aikaan Purolahdessa kiivaasti, varikset katsoivat kaikki samaan suuntaan, koska kanahaukka näkyi ojan varressa.
Pari tuntia aikaisemmin pelloilta oli kuin olikin nähty Viikille uusi laji, isohaarahaukka, joka oli leijaillut taivaanrannassa Kontulan yllä, kiertänyt Viikin pohjoisen puolelta. Se selvisi kotona Tiiran havaintoja selatessa. Punaisella ladolla oli optiikka tanassa juuri pohjoissuuntiin.
Harmaapäätikka, on sekin jotain, tikka näkyi ja kuului hyvin… uutuuslaji, sillä on nyt ensi kertaa pesimisaikeita Viikissä. Sentään se. Isohaarahaukka tulee vielä.
Kevät jatkaa etenemistään pienin askelin. Päivälämpötilat kääntyvät pääosin jo plussan puolelle, mutta lunta ja jäätä riittää maastossa vielä jonkin aikaa. Uusia muuttolintuja ilmaantuu tipotellen päivittäin.
Viime viikonlopun aikana saatiin Tringan alueelle ensihavainnot mm. metsähanhesta, kurjesta ja suopöllöstä. Merihanhia on havaittu jo kymmenittäin. Hangon lintuasemalla 9.3. muuttanut meriharakka oli kaikkien aikojen aikaisin havainto lajista Tringan alueella.
Paikallisista kerääntymistä mainittakoon 65 laulujoutsenta Vihdin Vanjärveltä, 79 kanadanhanhea Viikin pelloilta ja 43 töyhtöhyyppää Kirkkonummen Saltfjärdeniltä. 500 paikallista kiurua laskettiin Siuntion Backsista peltoaukealta, 41 uuttukyyhkyä Vantaan Seutulasta ja 54 pulmusta Vantaan Pyymosalta.
Harvalukuisempien lajien havaintoja olivat mm. muuttohaukat Raaseporin Segelskärillä ja Hangon lintuasemalla, Mäntsälän Isolakeella edelleen viihtyvä hiiripöllö ja vuorihempot, joita nähtiin 5 linnun parvi Hangossa ja 2 yksilöä Vantaalla. Hangon Bengtsårissa koko talven viettänyt lapinpöllö oli paikalla vielä viime viikolla.
Tringa järjestää lintuopaskurssin huhtikuussa – ‘Luova ja laaja lintuopastus’. Kurssi antaa eväitä niin lapsille, nuorille kuin kaikenikäisille suunnattujen linturetkien opastukseen. Kurssi sopii sekä opastuksista kiinnostuneille ja oppaaksi ryhtymistä harkitseville, kuin myös lintuoppaana jo toimineille lintuharrastajille.
Kurssi järjestetään Espoon Villa Elfvikissä kaksiosaisena, ensimmäinen koulutuspäivä on lauantaina 6.4. ja toinen la 13.4. (molempina päivinä klo 10-15). Koulutuksesta vastaa kokenut luonto-opas ja ympäristökasvattaja Erkki Makkonen. Kurssi toteutuu, mikäli sille ilmoittautuu vähintään 10 osallistujaa. Kurssille mahtuu rajallinen määrä osallistujia, ole siis nopea ja ilmoittaudu mukaan! Kurssi on maksuton. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 27.3. mennessä: toimisto(ät)tringa.fi
Lintuopaskurssilla harjoitellaan ja kokeillaan uusia näkökulmia ja luovia menetelmiä rikastamaan ja syventämään lintuopastusta. Oppaan työkalupakkiin kolahtaa mm. kuuntelu- ja muita aistiharjoituksia, ilmaisullisia menetelmiä, lintuleikkejä, erilaista havainnointia ja habitaatin salojen avaamista retkien osallistujille. Kurssi rohkaisee ja antaa eväitä opastettujen linturetkien vetämiseen niin aloittelijoille kuin kokeneemmille oppaille.
Lintuopaskurssilla ollaan sekä sisällä että ulkona, ja opastuksia pääsee harjoittelemaan käytännössä – Villa Elfvikin monipuolinen ympäristö tarjoaa tähän hyvät puitteet. Kurssille osallistuneilla on mahdollisuus kokeilla opastusta myös Tringan tulevilla kevään tai alkusyksyn retkillä.
Vuoden 2019 tietokilpailun, eli määrityskuvakisan, tulokset julkistettiin maaliskuun kuukausikokouksessa. Kisassa oli kaksi sarjaa: 30 kuvan harrastajasarja sekä 30+20 kuvan tertiaalisarja. Kisassa jokaisesta oikeasta vastauksesta sai pisteen, tyhjä tai väärä vastaus toi 0 pistettä. Vastauspaperin palautti 23 osallistujaa, joista 17 otti osaa tertiaalisarjaan ja 6 harrastajasarjaan. Määrityskuvakisan kokosi Markus Lampinen. Kiitokset kaikille kisan tekemiseen sekä itse kilpailuun osallistuneille!
Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:
Kevätmuutto alkoi tänä vuonna aikaisin helmikuussa, kun lämpimät länsituulet vallitsivat sulkukorkeapaineen vaikutuksesta. Sen jälkeen yksi vesisadepäivä ja muutama kaunis länsituulipäivä on tuonut lähinnä lisää kiuruja. Muuttajien nopeaa yleistymistä voisi suosia jo pitkään lähes lumettomana ollut Etelä-Ruotsi ja Baltia. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska Suomessa on liikaa lunta maastossa, mikä näkyy mm. kiurujen kasaantumisena aika isoiksi parviksi pälvipaikoille. Lumi siis suosii lepäilevien lintujen näkemistä harvoilla sulilla paikoilla, mutta antaa väärän kuvan muuton yleisestä voimakkuudesta.
Lähipäivinä on talvisen kylmää pohjoisen–luoteenpuoleista virtausta, mikä lamauttaa muuton.
Ma–ti: Enimmäkseen on kohtalaista, merellä lännessä navakkaa-kovaa pohjoisen ja luoteen välistä tuulta, maanantaina enimmäkseen pilvistä ja yleisesti lumikuuroja, tiistaina vähitellen selkenevää ja vain vähän lumikuuroja. Päivällä on nollakeliä, aamulla pakkasta enimmillään 6-12 astetta; muutto on vähäistä.
Ke: On kylmä ja heikkotuulinen pakkasaamu, päivän kuluessa kaakonpuoleinen tuuli voimistuu vähitellen ja pilvisyys tihenee lännestä alkaen, muutto on heikkoa.
Loppuviikon arvio: Sää lauhtuu, on pilvistä, tuulista ja ajoittain lumi- tai räntäsadetta, ehkä vesisadetta. Lauhtuminen ei näillä näkymin ole roimaa, ja tuuli on ainakin aluksi edelleen kaakon puolelta. Alkukevään lajien (kiuru, töyhtöhyyppä, harmaalokki, varis, uuttukyyhky, telkkä, isokoskelo, joutsenet) muutto piristyy, mutta ei todennäköisesti repeä voimakkaaksi.
Huuhkajapariskunta on joitakin päiviä sitten aloittanut pesinnän toimistorakennuksen katolla Espoon keskuksessa. Naaras makaa hautomassa pesällä ja koiras vartioi lähistöllä.
“Huuhkajan pesintä on arka häiriöille, joten pesää ei saa yrittää lähestyä. Emot saattavat myös puolustaa pesää aggressiivisesti. Pesinnästä ei kuitenkaan aiheudu vaaraa ihmisille. Jos linnut saavat hautoa rauhassa, iloinen perhetapahtuma on edessä arviolta huhtikuun puolivälissä”, arvioi Tringan kaupunkihuuhkajaryhmän puheenjohtaja Raimo Seppälä.
Kyseessä on ensimmäinen tunnettu urbaani huuhkajan pesintä Espoossa. Kaupunkihuuhkajia eli ns. cityhuuhkajia esiintyi Helsingin keskustan tuntumassa vuosina 2005–2012. Kuuluisin niistä oli Bubiksi nimetty lintu, joka keskeytti Suomen ja Belgian välisen jalkapallo-ottelun kesäkuussa 2007. Myös Forumin katolla 2011 pesineet huuhkajat saivat laajaa julkisuutta.
Forumin huuhkajia pääsi poikasvaiheessa seuraamaan turvallisesti matkan päästä, kun emot toivat pesälle ruokaa. Jos kaikki sujuu hyvin, sama voi olla edessä myös Espoossa. Yksityisen toimistorakennuksen tiloihin ei saa mennä ilman lupaa.
Suomessa pitkään jatkunut vaino on vähentynyt, minkä arvellaan auttaneen huuhkajan sopeutumista ihmisen läheisyyteen. Euroopan suurin pöllö huuhkaja on rauhoitettu meillä ympärivuotisesti. Suomen pesimäkanta on noin 1200 paria. Tänään julkistetun vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan huuhkaja on Suomessa erittäin uhanalainen laji.
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on BirdLife Suomen paikallisyhdistys, johon kuuluu yli 3000 lintuharrastajaa Uudellamaalla.
Tringan talviekopinnaskaba kisattiin tänä talvena kuudetta kertaa. Kilpailun voitto meni tällä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun raaseporilainen Sami Virta nappasi kärkisijan 115 lajillaan. Voittotulos on samalla talviekopinnaskaban lajiennätys. Kisassa kakkoseksi sijoittui helsinkiläinen Gustaf Nordenswan 106 lajilla ja kolmanneksi espoolainen Matti Komulainen 84 lajilla.
Kilpailun kymmenen kärki:
Talviekopinnaskabaan ilmoitti lajeja 64 kisaajaa kahdeksasta eri kunnasta. Kaksi kisaajaa osallistui kisaan julkisen liikenteen sarjassa. Koko kisan yhteislajisummaksi saatiin 133 lajia, mikä rikkoo aiemman lajimäärännätyksen (talvelta 15-16) viidellä lajilla.
Eniten spontaaneja lajihavaintoja eli spondeja sai kasaan Sami Virta, 106 lajia. Eniten retkeilykilometrejä kertyi niin ikään Sami Virralle, 1860 km.
Uusia lajeja talviekopinnaskaban lajilistalle saatiin kisan aikana kaksi: kyhmyhaahka ja turturikyyhky. Molemmat lajit viihtyivät itsenäisyyspäivään asti Itä-Helsingissä. Tavallisemmista lajeista runsaana esiintyivät mm. koskikara (havaitsi 64% kisaajista), mustavaris (17%) ja punarinta (50%). Vähissä sen sijaan olivat mm. teeri (5%), valkoselkätikka (8%) ja peukaloinen (21%).
Edellisten vuosien tapaan joulukuu oli lauha, ja lumipeite saatiin vasta tammikuun puolella, joten viivyttelijöitä riitti. Toisaalta myös kevätmuutto alkoi tänä vuonna aikaisin – jo helmikuun puolessa välissä – ja moni kisaaja ehtikin havaita lajilistalleen kevättalvella esimerkiksi uuttukyyhkyn ja kiurun.
Lopputalven ilmiö oli lapinpöllöjen pienimuotoinen nälkävaellus Etelä-Suomeen. Tringan alueella havaittiin helmikuun aikana ainakin 4 eri lapinpöllöä, joita moni bongarikin pääsi ihailemaan. Talviekoskabaan lajiksi lapinpöllön haki 7 kisaajaa.
Talviekopinnaskaban ässälajit:
Tarkemmat talviekopinnaskaban tulokset löytyvät kokonaisuudessaan Tringan pinnakisapalvelusta: https://www.vanha.tringa.fi/kisa/
Arbelvuorella tringalaiset näyttävät pieniltä. Mt Arbel 8.2.2019
Tringan Israelin retket ovat vuosina 2011-2018 suuntautuneet aina eteläiseen Israeliin ja parhaaseen lintujen kevätmuuttoaikaan. Pohjois-Israel on jäänyt syyttä vähemmälle huomiolle.
Useimmat ovat kuulleet Hulan laaksosta ja siellä talvehtivista kurkimassoista, mutta sen lisäksi valtavat alueet Pohjois-Israelista on maatalouskäytössä. Alue on paikoin hyvin ravinteikasta ja viljavaa, ja siellä kasvatetaan runsaasti kalaa isoissa allaskomplekseissa. Nämä houkuttelevat suuria määriä etenkin kosteikkolintuja. Kala-altailla lintujen ja lintulajien määrä on hämmentävät. Massalajeja ovat etenkin lapasorsa, merimetso, naurulokki ja erilaiset haikarat. Tuntuu, että jokaisella vesialtaalla on omanlaisensa lajisto. Jollain altaalla saattaa nähdä pelkästään mustakaulauikkuja, toisella taas lähes pelkkiä lapasorsia. Jotkut altaat taas tuntuvat houkuttelevan kaikkia mahdollisia kosteikkolajeja. Suuret lintumäärät houkuttelevat tietysti petolintuja, ja etenkin kiljukotkia ja ruskosuohaukkoja näkee kaikkialla. Rannoilla vilahtelee tyypillisesti muitakin saalistajia, kuten mungoja ja sakaaleja.
Osa Hulan kurkipellosta 6.2.2019
Pohjois-Israelissa on paljon viini- ja hedelmätarhoja ja jopa laajoja metsäalueita. Näillä talvehtii runsaasti meikäläisiä lajeja, kuten peippoja, punarintoja, peukaloisia, laulu- ja mustarastaita. Lisäksi yli kahden kilometrin korkeuteen kohoavan Hermon-vuoren rinteillä elää muutamia lähes alpiinisia lajeja, kuten vuorisirkkuja, balkanintiaisia ja kallionakkeleita. Hermonvuoren huippualueella pesivät ruususiipitulkku ja tunturikiuru. Vuorten jyrkänteillä elelee lisäksi omanlaisensa fauna. Hanhikorppikotka on pahasti taantunut maassa, mutta niitä pesii edelleen maassa muutamia kymmeniä pareja. Muita rotkojen pesimälajeja ovat pikkukorppikotka, vuori- ja käärmekotkat, arohiirihaukka, pikku- ja alppikiitäjä, sinirastas, kalliokirvinen ja -varpunen. Talvisin alueella näkee harvakseltaan esimerkiksi munkkikorppikotkia ja hyvällä onnella kalliokiipijänkin.
Tässä maisemassa viihtyivät balkanintiaiset (Parus lugubris) ja kallionakkelit (Sitta neumayeri). Tie Mt Hermonille 7.2.2019
Matkailu alueella
Majoituksen löytäminen alueella on helppoa, siihen auttaa
vaikkapa booking.com. Pieniä majataloja on kaikkialla, jopa aivan pienimmissä
kibbutzeissa. Auto kannattaa varata joltain Tel Avivin kentältä löytyvältä
firmalta, itse käytimme Hertziä. Sen toimisto on saapumisaulassa, ja auto on
pienen kävelymatkan päässä parkissa. Ajaminen teillä on helppoa ja turvallista,
ja isot tiet ovat hyvässä kunnossa. Hullua kaahausta maassa ei juurikaan näe.
Pikkuteillä tulee olla varovainen ettei juutu hiekkaan. Tai niin kuin meille
kävi – saviliejuun. Sade tekee pikkutiet vaarallisen liukkaiksi, ja lisäksi
sade saattaa katkaista isojakin teitä joksikin aikaa. Osa pikkuteistä on vain
nelivedolla ajettavia. Auto ja majoitukset kannattaa varata jo ennen matkaa.
Mastercard ja/ Visa käy lähes kaikkialla, debit tai credit, molemmat kelpaa.
Rahaa eli shekeleitä ei kannata Suomesta viedä, sitä voi nostaa pankkiautomaatista
vaikka heti saapumisaulasta.
Retkipäiväkirja 4.-11.2.
4.2. illalla retkiporukkamme oli kasassa Helsinki-Vantaan kentällä. Suora lento sujui leppoisasti, ja lämmin ateria kannatti olla tilattuna, sillä Tel Avivin kone laskeutuu vasta 00.20 eikä syömässä oikein ehdi käydä. Saimme pikkubussimme reilussa puolessa tunnissa valmiiksi ja pääsimme ajamaan Armon Hayarkon-hotellillemme ja nukkumaan ne pari hassua tuntia mitä ennen aamuretkeä ehtisi. Hotelli oli valittu lähinnä 24h respan, sijainnin, ja sen takia että kohtuullinen aamiainen sisältyi hintaan. Hotellilta on kävelymatka viereiseen Hayarkon-puistoon. Puisto on kuuluisa siellä elävästä pienestä, karkulaisista syntyneestä naamiokottaraispopulaatiostaan (Sturnus burmannicus).
Mustapäätasku (Saxicola rubicola) naaras on kupeilta diffuusisti juovikas. Tel Aviv 5.2.2019Kirjokalastaja (Ceryle rudis) on tavallinen lintu koko Israelissa.
5.2. Ensimmäinen retkipäivä aloitettiin perinteisesti ennen aamiaista ja auringonnousua Hayarkon-puistosta. Puistossa lenkkeili sadoittain väkeä, jokea pitkin souti pariskuntia aamulenkillään, autoja ja mopoja ja sähköpotkulautoja vilisi tiet täynnä. Iso kaupunki oli varhain hereillä. Vilskeestä huolimatta kävely tuolla on mukavan monipuolinen tapa tutustua maan peruslintuihin. Äänimaailmasta vastasivat melodiset pihamainat ja arabianbulbulit, rumaääniset afrikanhanhet, kauluskaijat ja munkkiaratit, mutta laulelipa seassa vienosti tavallinen tiltalttikin. Kohdelaji naamiokottarainen pysyi piilossa. Ilmeisesti runsastunut pihamainapopulaatio on ajanut tuon lajin ahtaalle. Aamupalan jälkeen surautimme merenrantatöyräälle Maagan Michaelin etelänurkkaan. Päivä oli poikkeuksellisen lämmin paikallistenkin mielestä. Itätuuli oli lähes myrskyisä ja talvitakista oli iloa vaikka lämpöä oli reilusti kaksikymmentä astetta. Rannan koloissa piileskeli aavikko- ja mustajalkatyllejä, karikukkoja ja tundrakurmitsoita. Ohi lensi retken ensimmäinen mustapäälokki. Rantapusikossa lennähti vuoripyitä. Meristaiji oli turhaa, sillä raju itätuuli oli karkottanut mahdolliset merilinnut ehkä Libyaan. Itse kala-altailla putoili retkenpinnoja tasaiseen tahtiin. Tuulensuojaisilla reunoilla lepäili kaikenlaista, hyönteissyöjistä haikaroihin. Erilaisia haikaroita ja niiden johdannaisia kuten pronssi-iibiksiä ja pikkumerimetsoja vilahteli. Jalohaikaroita pölähti lentoon reilu kahdensadan parvi, pelikaaneja muutaman kymmenen linnun parvi, smyrnan- ja kirjokalastajia oli runsaasti, samoin naurulokkeja. Muutama kaitanokkalokki löytyi taivaalta, ja puskista papyrys- ja silkkikerttuset. Raino Kinnuselta saamamme vinkin avulla löysimme yhden altaan nurkasta kolme kyyryhaikaraakin. Kiitos vain! Kaupan päälle samassa paikassa oli pari rääkkähaikaraa. Yllättävin lintu altailla oli silti ehkä hernekerttu!. No, onhan niitä joskus Suomessakin talvisin. Lounassämpylät naamaan bensiksellä, ja otimme suunnan kohti sisämaata. Pienen sekoilun jälkeen päättelimme päivän retkemme Kfar Barukhin altaille lähelle Afulaa. Altaalla oli reilu tuhat vesilintua, puolet lapasorsia ja puolet muita. Seasta löytyi 21 valkopääsorsaa, 15 ruskosotkaa ja kiva ylläri neljä marmorisorsaa. Liitohaukka on yleistynyt Israelissa rajusti, tänään näkyi kaksi. Illalla Arbel Guest Houseen Tiberiaksen kupeeseen neljäksi yöksi. Illallinen vei lähes tajun, huh mitä herkkuja! Rajusta tuulesta huolimatta saimme kasaan 92 retkenpinnaa näin ekalle päivälle.
Marmorisorsia (Marmaronetta angustirostris)näimme retkellä kahdessa paikassa. Kfar Baruk 5.2.2019
6.2. Heräsimme sateentuoksuiseen tuuliseen aamuun ja osa porukasta kävi pikku kävelyllä Arbel-vuoren luonnonpuistolle. No, puisto oli kiinni joten kävimme vain portilla. Ylänkömaisemassa kätkätti vuoripyitä ja puskissa äänteli alueen peruslintuja priinioita ja samettipääkerttuja. Rotkon yllä kiisi sadan pikkukiitäjän porukka, jyrkänteellä köllötteli kalliotamaaneja (Procavia capensis) ja gasellipukkikin (Gazella gazella) nähtiin. Paluukävelyn aikana yhteen puskaan tupsahti pensaskerttu! Se saattoi olla kevään ensimmäinen muuttaja, näihin aikoihin ne saapuvat. Paikallinen pesimäkanta on tosin isolta osin paikkalintuja, joten aivan varmaksi tätä ei voinut vielä naulata. Herkullisen aamupalan jälkeen päätimme kehnon sään takia ajaa Hulan laaksoon. Ja sehän ei ole koskaan huono idea! Heti saavuttuamme Agamon Hulan portista sisään kävi ilmi millainen paikka nykyään on. Yksi pelto herätti ihmetystä, sillä se oli harmaa. Mutta se olikin kurkipelto, kirjaimellisesti. Ja niitä kurkia oli paljon, pellollinen! 18v sitten kurkia lähinnä hätisteltiin pois ja niiden kokonaismäärä oli vain tuhannen luokkaa. Nykyään niitä houkutellaan jäämään paikalle ja niistä on tullut turistinähtävyys. Niiden määrä oli niin suuri, ettei niiden laskeminen oikein onnistu maasta käsin. Pari päivää aiemmin paikalliset olivat suorittaneen laskennan ja saaneet luvun 51.500 kurkea. Parvessa on mukana yksi neitokurki, jonka etsintä todettiin arpapeliksi. Melkein se onnistuikin, kun pieni kurki lennähti edessämme tien yli, äh! Kurkienkatselupisteeltä oli hyvät näkymät eri suuntiin, ja siitä havaitsimme muun muassa neljä kilju-, kolme keisari- ja yhden maakotkan, 5 harakkakäkeä, 4 liito- ja 4 arohiirihaukkaa. Koko ajan oli jotain kivaa näkyvissä. Ns. päivän paras havainto oli upea ja uljas Israelin ensimmäinen – tadaa! – valkoposkihanhi! Lintu on ollut koko talven samalla paikalla, joten se ei juuri tringalaisten tunteita kuohuttanut. Enemmän aikaa kulutettiin esimerkiksi liitohaukan vienon äänen ihasteluun ja vuorikirvisten tuntomerkkien opiskeluun. Päivä kului nopeasti, ja kello olikin jo kolme kun kahville ennätimme. Paikalla kannattaa vuokrata neljän hengen golfkärry tai polkupyörä, jolla voi kiertää koko kahdeksan kilometrin lenkin leppoisasti. Ymmärsimme tämän vasta kun olimme jalat hapoilla kävelleet edes takas. Illan viime valoissa ehdimme vielä pohjoispuolisille altaille vähän sorsia laskeskelemaan. Altailla oli hämmentävät 2000 lapasorsaa. Yksi allas oli erityisen suosittu, siinä oli 1550 yhdessä kasassa. Siellä täällä oli muutaman kymmenen – sadan linnun allihaahkamaisen tiiviitä parvia, jotka pyörivät ympyrää. Ilmeisesti pyörre sai ruoan kumpuamaan pintaan, muuta selitystä tälle ei löytynyt. Pari marmorisorsaa ja ruskosotkaa ja neljä sitruunavästäräkkiä mainittavimmat muut linnut. Illalla taas hieno illallinen; ”Pietarin kalaa” – tietenkin Genesaretinjärvestä. Majapaikkamme Shavit Guest house on aivan ehdoton kohde jos haluaa yöpyä ja retkeillä Pohjois-Israelissa! Arbelista on lyhyt matka kaikkialle. Paikalla on oma ravintola, ja ruoka oli hämmentävän hyvää ja annokset suuria. Olimme sopineet etukäteen saavamme täysihoidon, joten kaikki mitä söimme ja joimme, kuului hintaan. Kellarissa paikan n. 80v kokki-isäntä, Israel, teki itse käsin suklaata. Saat arvata itse, oliko hyvää ;). Ähkyssä jälleen nukkumaan. Paikka on jonkin sortin ”Travellers choice 2013”. Eikä ihme. Onneksi uskalsimme varata sen suoraan neljäksi yöksi.
Hulan lintuja 6.2.2019: kuningaskalastaja (Alcedo atthis), keisarikotka (Aquila heliaca), liitohaukka (Elanus caeruleus) ja pikkumerimetso (Phalacrocorax pygmeus). Agamon Hulan rengastusasema. Kuvauksen kohde arabianbulbuli (Pygnonotus xanthopygos) otti tilanteen rauhallisesti. Oikealla retkiporukkamme Golanilla. 7.2.2019Yksi retken ääripäistä oli käynti Mt Hermonilla 2100m:n korkeudessa. 7.2.2019Ainakin periaatteessa paikalla on mahdollista nähdä tunturikiuru (Eremophila alpestris ssp. penicillata) ja ruususiipitulkku (Rhodopechys sanguineus)
7.2. Kolmas päivä alkoi lintuverkoilla Agamon Hulassa Shai Agmonin johdolla. Yöllä satoi sakeasti mutta juuri kun saavuimme rengastuspaikalle sade taukosi ja keli olikin koko päivän mitä parhain. Lintu ei liikkunut ja verkoista tuli parin tunnin aikana vain mustarastas ja arabianbulbuli. Yllättäen paikalla oli suomalainen vapaaehtoinen rengastusapulaisena, Matti Järvenpäästä! No tottakai! Shai on hyvin kokenut lintumies, ja hän kertoili paljon Hulan ja Israelin linnuista. Saimme kuulla että v. 2004 Hulassa havaittiin vuosikymmenten tauon jälkeen Israelin 8. liitohaukka. Seuraavana vuonna yhdeksäs, ja viime vuonna 2018 Hulassa suljetun alueen sisällä pesi jo käsittämättömät 36 paria liitohaukkoja, koko Hulan alueella satakunta. Maakotkia sen sijaan pesii koko maassa enää kolmisen paria. Basrankerttusia pesi enimmillään kaksi paria kosteikolla Agamon Hulan pohjoispuolella, muttei sielläkään enää vuoden 2006 jälkeen. Vaikkei lintu liikkunut verkkoihin, paikalla oli mukava vain seisoskella ja syödä majapaikan pakkaamia herkkueväitä. Viereisellä pellolla vilisteli kiuruja, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä, kuin Viikissä konsanaan. Toki seassa oli satakunta kynsihyyppää, lapin- ja vuorikirvisiä ja puissa istuskeli kiljukotkia ja liitohaukkoja. Mustafrankoliinien, smyrnankalastajien ja liitohaukkojen huudellessa lähdimme ajamaan kohti Hermonvuorta. Tie nousee jyrkästi ja hujauksessa olimmekin jo puurajan yläreunalla etsiskelemässä kohdelajejamme balkanintiaista ja kallionakkelia. Mitään tiettyä paikkaa meillä ei ollut tiedossa, joten meiltä meni ainakin kaksi minuuttia löytää kallionakkelipariskunta pesällään ja siitä lähes 10 minuuttia ennen kuin löysimme 8 balkanintiaista! Eliksiä ropisi, ja bonuksena vuorisirkku ja rautiainen retkenpinnoiksi. Kartalla tuo pysähdyspaikka on Nev Ativin kibbutzin ylärinteessä, Hermonille vievän tien varressa hetikohta Majdal Shamsin jälkeen. Hermonin hiihtokeskuksen sirkuksesta huolimatta tai ehkä juuri siksi päätimme ottaa ja jonottaa hiihtohissit ylös. Köysirata ylös on reilun kilometrin mittainen, jono vähän lyhyempi. Aurinko vilahteli pilvien välistä, mutta välillä pilvi peitti kaiken näkyvyyden. Hienot oli maisemat! Paikalliset tulevat tuonne ihmettelemään lunta ja tekemään lumiukkoja. Me yritimme nähdä ruususiipitulkkuja. Se tuntui alusta lähtien epätoivoiselta, sillä ylhäällä oli sama härdelli kuin alhaallakin eikä siellä pääse juuri liikkumaan. Juuri kun Hannu löysi ison hemppoparven kaukana vuoren rinteillä, armeijan tyypit tulivat pyytämään poistumista sotilasalueelta. Siirryimme 100m, mutta samalla huiput peittyvät jälleen sumupilveen ja päätimme lähteä kaffelle ja kotiin. Huippuretken saldoksi jäi hemppo ja talitiainen, mutta silti olimme tyytyväisiä tuohon ei ihan jokapäiväiseen retkikohteeseen. Olisihan siitä hemppoparvesta voinut tulkkuja ja tunturikiuruja löytyäkin. Matkalla, rajan tuntumassa, pysähdyimme hyvän näköiseen syyriantikkapaikkaan; saldo kolme syyriantikkaa. Illalla laskeskeltiin vielä hemppoja ja harmaasirkkuja golanilaisilta langoilta kotimatkalla Arbel Guest houseen. Suhde oli noin 200 hemppoa / 300 harmaasirkkua. Retkeily ylängön puutarhoissa ja metsissä ei tuottanut enää kuin kangaskiurun retkenpinnaksi. Illalla päätimme ottaa huomenna rennommin ja retkeillä vain lähialueella. Arbelvuoren aarteet odottavat! 144 retkenpinnaa.
8.2. Neljäs, rento päivä, kivoja lajeja. Sovimme lähdön retkelle vasta aamupalan jälkeen jotta jokainen sai nukkua riittävästi. Innokkaimmat kävivät Genesaretinjärvellä ’meristaijilla’ ennen aamiaista. Siellä vilisi naurulokkeja ja merimetsoja, välissä lenteli erilaisia haikaroita, mustapäälokkeja ja yksi kaitanokkalokki. Jälkimmäinen on sisämaassa talvisin pienen luokan harvinaisuus. Sää oli vihdoin tyyntynyt ja näkyvyys oli loistava. Aamupalan jälkeen teimme retken Arbelin kalliojyrkänteellä, joka on kuuluisa talvisista kalliokiipijöistään. No ei ollut nyt, mutta lauleskeleva kalliokirvinen ja sinirastaat ilahduttavat aina. Räystäspääsky vilahti muuttolennossa, kevätmuuttaja! Sieltä jälleen ylös Golanille Gamlan kanjonille, joka on maan paras korppikotkapaikka. Tai oli ainakin vuoteen 2007, jolloin suurin osa korppikotkista kuoli myrkytysonnettomuuden takia. Havainnointitasanteelta ei näkynyt enää yhtään pesää, kun ennen onnettomuutta pareja oli vielä n. 70. Uljas vuorikotka nähtiin välittömästi sisään astuttuamme, sinirastas lauleli ja kanjonissa lenteli muutama pikkukiitäjä. Hanhikorppikotkia näkyi parikymmentä ja lisäksi näkyi kaksi upeaa munkkikorppikotkaa. Gamlan tiellä tapasimme taas suomalaisia, tällä kertaa YK-joukkoja. Tien vieressä lauloi heinäkerttu. Illan himmetessä tsekkasimme Golanilla vielä pari vesiallasta, ja lintuja niillä olikin kivasti. Muun muassa 75 valkoposkitiiraa ja 6 valkoselkätaskua nähtiin. Kaikenlaista pientä kivaa retkellä näkyy tietysti koko ajan. Esimerkiksi eilisen ja tämän päivän aikana havaitsimme n. 500 harmaasirkkua, vajaa kymmenen liitohaukkaa ja muutama kymmentä mustapäätaskua. Huomenna täytyy jättää Arbel Guest Housen höyryävät padat kun suuntaamme Kfar Ruppinin suuntaan.
Sinirastas (Monticola solitarius) ja kalliokirvinen (Anthus similis), Mt Arbel 8.2.2019
9.2. Viides päivä, sapattilauantai, alkoi ajolla Kfar Ruppinin seudulle. Otimme pienen ensivilkaisun siitä, mitä tuo alue lintumielessä tarkoittaa. Staijailimme puolisen tuntia Maoz Hayimin allasalueen kohdalla Jordanian rajan tuntumassa. Meininki oli vähän kuin arktikalla, ohitsemme lensi jatkuvasti erilaisia lintuparvia. Merimetsoja siisteissä auroissa, pikkumerimetsoja kuin kuikkaparvia, tiiviitä naurulokkiparvia, erilaisia haikaroita, valkoposkitiiroja -hurjasti lintuja! Pääsimme Kfar Ruppinin portista sisään, ajoimme altaille – ja jäimme autolla lähes saman tien kiinni tien liukkaaseen savikuoreen! Lisäksi takarengas onnistui kietoutumaan lahoon altaiden suojaverkkoon niin, ettei se enää pyörinyt. Ei kun tyypit ulos liejuun työntämään ja totta kai juuri silloin alkoi sataa kaatamalla. Onneksi sade loppui lähes heti, ja noin tunnin ähellyksen jälkeen auto oli taas kovalla tiellä. Kaikki yltäpäältä ravassa, ja kuskia nolotti. Vaikka liejua ei ollut kuin noin sentti, siihen katoaa pito renkaista täydellisesti. Loppupäivä mentiin sit kuraisella autolla varovaisemmin lähinnä asfalttia pitkin. Mutta itse altaat ovat kyllä maineensa veroiset! Haikaroita, lokkeja, sorsia, merimetsoja, pelikaaneja ja niiden seassa monenlaista pientä kivaa, taivaalla satoja haarahaukkoja ja kymmeniä mustahaikaroita. Esim. merimetsoja näimme 3000 ja naurulokkeja 5000, eikä me kierretty kuin pari allasta. Punasotkan ja tukkasotkan risteymä, muutama tamariskivarpunen, viisi kiljukotkaa, arohiirihaukka, ruskohaikaroita, kuusi peltotulkkua ja kruununa hieno koiras punapyrstölepinkäinen. Kolme kesäpukuista valkosiipitiiraa oli outo näky. Olimme jo tietoisia, että tänä talvena niitä on ollut pieniä määriä siellä täällä Israelissa, muttei koskaan aiemmin talvisin. Sadetta tuli välillä niskaan, välillä oli kesäisen lämmintä. Iltapäiväkahvien jälkeen paluu Ruppinille pellon kiuruja ja kirvisiä etsimään. Yksi aasiankiuru löydettiin, mutta tuhkakirvinen päätti näyttäytyä vasta huomisaamuna. Viiriäinen pytpytteli pellolla keväisesti. Illan majapaikan Birdwatching centerin pihassa huusi ja näkyi kyläpöllönen ja kylällä oli neljä lisää. Tornipöllö huusi pari kertaa illalla. Huomenna on hyvä ja mielenkiintoinen lintupäivä!
Puna- ja tukkasotkan risteymä (Aythya ferina x fuligula)muistuttaa pikkulapasotkaa. Kfar Ruppin 9.2.2019Valkosiipitiira (Chlidonias leucopterus), meri- ja pikkumerimetsot (Phalacrocorax carbo ja pygmeus) ja peltotulkkukoiras (Rhodospiza obsoleta) , Kfar Ruppin 9.2.2019
10.2. Päivät vähenee, lajit kovenee. Aamulla pimeässä kyläpöllösten kanssa huuteli kilpaa paksujalkoja ja sakaaleja. Tuhkakirvinen tosiaankin löytyi tänään Kfar Ruppinin länsipuolisilta alfalfapelloilta. Kirviset istuskelivat tänään runsain määrin langoilla, ja niinpä ensin löytyi yksi ja sit kaksi tuhkakirvistä lisää kymmenien lapin- ja vuorikirvisten seasta. Päätimme ajaa pitkän ajomatkamme Nizzanaan suoraan Länsirannan läpi Kuolleen meren kautta ja se toi retkemme lajilistalle kymmenkunta lisälajia, joita ei oltu edes suunniteltu näkevämme. Kuten afrikankalliopääskyjä, rotkorakkeleita, lyhytpyrstökorppeja, pikkumehiläissyöjiä, mustapyrstö-, kalotti- ja surutaskuja. Ja tietysti upeita maisemia! Ein Gedissä joimme retken, ja ehkä koko WP:n alueen huonoimmat kahvit. Päätimme tehdä kävelyn luonnonkauniiseen Wadi Mishmariin, jos vaikka kyproksenkerttu olisi löytynyt. Tie sinne oli mennyt viime vuosien sateiden takia rikki, eikä lähelle päässyt kuin maastoautolla. Yritimme kuitenkin urheasti kävellen wadin pohjaa pitkin, mutta se oli pakko todeta lopulta liian raskaaksi ja liikaa aikaa vieväksi ja päätimme investoida Mt Amasalle enemmän aikaa. Harmi, sillä jälkeenpäin kuulimme että ylempänä olisi kyproksenkerttuja ollut useampiakin. No, aavikkopyitä ja –kerttuja sentään näimme. Loppupäiväksi nousimme noin 1000m ylemmäs Juudean desertiä Amasa-vuorelle ihastelemaan upeaa laaksoa, jossa oli todella kivasti nähtävää. Paikalla on ollut jo kaksi talvea persiantasku, josta on riittänyt riemua jo sadoille harrastajille. Ja nyt siis meille, jesh! Samalla paikalla oli kuusi valkoselkätaskua, pikkupensaskerttupari, aavikkokerttuja, kalliovarpusia ja kolme ultrahienoa minervanpöllöä alalajia ’lilith’. Illaksi ajoimme pimeässä aina Ezuziin saakka, ja Studio Tobianaan yöksi. Pienen väärinymmärryksen takia paikallinen ravintolanpitäjä ei ollut varma olemmeko tulossa, mutta hetken päästä ravintola olikin auki ja ranskalainen kokki loihti meille illaksi käsittämättömän herkulliset kasvispöperöt, paistoi muutaman pizzan ja laittoi hieman rokkia soimaan tunnelmaa kohottamaan. Cafe Ezuz, jälleen ehdottoman suositeltava mesta!
Kuollut meri 400m merenpinnan alapuolella oli toinen ääripäämme, 2500m Hermonvuorta alempana. Lyhytpyrstökorppipari (Corvus rhipidurus) ja nuubianvuorikauriita (Cabra nubiana). Kuollut meri 10.2.2019Minervanpöllö (Athene noctua ssp. lilith) ei välittänyt meistä eikä sateesta. 10.2. Mt Amasa.Mt Amasalla jo toista talvea viettävä persiantasku (Oenanthe chrysopygia, oik.) oli monelle retken tärkeimpiä kohteita. Paikalla oli muutama valkoselkätasku (Oenanthe finchii, vas.) ja muutenkin mukavasti lintuja. 10.2.2019Idänkaulustrappi (Chlamydotis macqueenii) on näyttävä laji, joka sulautuu halutessaan maastoon täydellisesti. Vaikka laji on harvalukuistunut, Nizzana on edelleen satavarma paikka löytää laji. Nizzana, 11.2.2019
11.2. Retken viimeinen päivä alkoi tutulta junanvaunulta Nizzanan puoliaavikolta. Aavikko vaikuttaa aina alkuun täysin tyhjältä ja kuolleelta, mutta kun sitä tarkemmin katselee ja kuuntelee, lintuja onkin jopa yllättävän paljon. Ensin löytyi paikan paraatilaji idänkaulustrappi, sitten toinen, sit vähitellen aro-, aavikko-, valkoselkä- ja surutaskut, vuoripyitä, pronssikorppi ja lopulta pari aavikkokiurua. Kahdeksan aikaan siirryimme takaisin Ezuziin aamiaiselle ja hietakyyhkyjä katsomaan. Mutta öinen sade oli tehnyt lätäköitä sinne tänne eikö linnuilla ollut tänään mitään syytä tulla juomaan niitä varten tehdylle lätäkölle. Siirryimme suoraan Nizzanan altaille, jossa oli järkytykseksemme jonkinlainen altaiden tyhjennys käynnissä. Yhdessä altaassa oli vielä vähän vettä ja ruovikkoa ja vähän kahlaajiakin. Ja onnekkaasti siellä steppaili vielä “afrikansulttaanikana“, eli äskettäin splitattu laji Porphyrio madagascariensis. Hieno havis, mutta voi olla että laji katoaa altailta jatkossa. Laji on yleistynyt valtavasti koko Israelissa ja sen voi löytää jo lähes mistä vain ruovikkoisesta altaasta. Siirryimme retken lopuksi Urimin pelloille. Siellä liikkuminen autolla oli lievästi sanottuna haastavaa, eikä lintujen lähelle päässyt millään ilveellä. Jouduimme tyytymään päätien läheisyydessä retkeilyyn. Niinpä hyvästelimme kahvitauon jälkeen Urimin kurat ja suuntasimme Välimerta ihailemaan Ashdodin South Beachille. Se oli hyvä ratkaisu. Varpaat rantahiekassa ei voi koskaan olla huono idea! Siellä kaunista auringonlaskua ja retken hienoja haviksia sulatellessa havaitsimme vielä nuorehkon suulan, josta tuli retken viimeinen, 180. uusi laji.
Kyllä tällä retkellä tuli todettua, että retkeily Israelin
pohjoisosissakin kannattaa! Linnustoero Etelä-Israeliin on raju.
Vinkkejä ja linkkejä:
Finnairin suorat lennot Helsingistä Tel Aviviin lentävät tällä
hetkellä yöaikaan, joka on tietysti raskas tapa aloittaa retki. Näin saa toki täysiä
retkipäiviä kun matkustamiseen ja autonvuokraukseen ei tarvitse käyttää
valoisaa aikaa. Paluulennolle ehtii auringon laskettua vaikka Eilatin North
Beachilta. Toki muitakin reittivaihtoehtoja on runsaasti.
Shavit Guest house Arbelissa, Tiberiaksen vieressä. (Selkeästi paras majapaikka missä olen Israelissa yöpynyt ja syönyt. Sekä aamiainen että illallinen lähentelivät täydellistä. ”Esimerkiksi ”yhden hengen huoneeni” sisälsi kaksi huonetta ja keittiön, pari televisiota, kylpyhuoneen, parvekkeen ja erillisen yacuzzihuoneen(!)/Petro): http://www.en.4shavit.com/
Kfar Ruppin Birding center. Miellyttävä majoitus, hyvä aamupala, vinkkejä retkeilyyn ja helppo pääsy Kfar Ruppinin altaille. Kyläpöllönen huutelee pihapuussa: https://www.birdwatching.org.il/en/
Ezuz Nizzanan eteläpuolella on kylä, jonne kannattaa mennä yöpymään Nizzanaan mennessä. Näin herää suoraan pelipaikoilla. Ainakin Studio Tobianaa voi suositella majapaikaksi: https://www.studiotobiana.com/
Majatalon vieressä on ravintola Cafe Ezuz, joten samalla kun majoittuu Tobianaan, kannattaa varata illallinen ja aamiainen Cafe Ezuzista. Järjettömän hyvät kasvisruoat: http://cafe-ezuz.co.il/
Ezuzin kylässä on vuohifarmi, jonne on rakennettu hietakyyhkyjen juomapiste. Sinne voi varata terassipaikat tyyliin 20 shekeliä (n.5 euroa)/nuppi. Samalla juomapaikalla on piilokoju jos haluaa kuvata lintuja vierestä. Lämpimät suosittelut molemmista. Paikalla oli yhtenä aamuna Tringan retkellä 2018 huhtikuussa juomassa ainakin kruunu- ja jouhihietakyyhkyjä, aavikko- ja vuoripyitä, aavikkotulkkuja, pensasvarpusia, harmaasirkku, turturi- turkin- ja palmukyyhkyjä, peltosirkkuja, mustapääkerttu ja kettu. Sateisena aikana allas on luonnollisestikin tyhjä linnuista. http://lonelybirder.com/en/item/gevinot-ezim-celias-goat-cheese-farm-2/
Kannattaa ostaa matkalle datapaketti, jolla voi käyttää
nettiä vapautuneesti. Se toimii usein paremmin kuin Wifit, ja sillä voi
soitella esim. WA-puheluita mielin määrin. Sen lisäksi muista asettaa saavuttuasi
kyseinen palveluntarjoaja manuaalisesti, ettei tule ikäviä laskuyllätyksiä
muiden maiden verkkovierailuista. Tällä retkellä puhelimemme oli Israelin
verkon lisäksi ainakin Libanonin ja Jordanian verkoissa.
Lopputalvesta pääkaupunkiseudulla on tavattu kolme lapinpöllöä. Lajia ei tavata Helsingissä edes joka vuosi, joten on ilahduttavaa, että monet harrastajat ovat päässeet tutustumaan tähän taigametsän kasvattiin.
Suuri valtaosa lintuharrastajista, lintukuvaajista ja muista luonnonystävistä ymmärtää pitää riittävän etäisyyden ja välttää lintujen häirintää. Lapinpöllöjen yhteydessä on kuitenkin sattunut joitakin tilanteita, joissa lintu on tarpeettomasti ajettu lentoon.
Tringa muistuttaa, että niin pöllöjen kuin muidenkin lintujen häirintä on tarpeetonta ja jopa linnulle vaarallista etenkin nyt lopputalvesta, kun ravintovarastot ovat niukimmillaan. Päivälevolla olevien pöllöjen osalta lepopaikan vaihto voi altistaa myös varislintujen ja kanahaukkojen hyökkäilyille, mikä aiheuttaa tarpeetonta stressiä.
Nälkiintyneitä ja vaarassa olevia lintuja pitää auttaa. Linnun kunnon arvioiminen etukäteen ei ole kuitenkaan helppoa, etenkin kun on kyse lapinpöllön kaltaisesta lajista, joka voi olla luontaisestikin varsin kesy.
Ennen kaikkia avustamisyrityksiä kannattaa ensin seurata tilannetta (esimerkiksi onnistuuko lintu saalistuksessaan, pystyykö se liikkumaan normaalisti jne.) ja olla yhteydessä esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalaan tai johonkin lintuhoitolaan. Näillä tahoilla on kokemusta lintujen hoitamisen lisäksi myös niiden kunnon arvoinnista. Myös väärin toteutetut auttamisyritykset voivat hyvästä tarkoituksestaan huolimatta johtaa joskus ylimääräiseen, tarpeettomaan häirintään.
Tringa toivottaa kaikille hyviä kevättalven pöllöretkiä ja toivoo kaikkien muistavan suhtautua luontoon kunnioittavasti!
Kevät koitti tänä vuonna aikaisin. Kiuruja ja uuttukyyhkyjä on saapunut Uudellemaalle jo sadoittain, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä, kottaraisia ja pulmusia taas hieman vähemmän. Haahka saapui Helsinkiin 23.2., jolloin Santahaminassa muutti päivän aikana yhteensä 7 yksilöä itään.
Vesilintumäärät lisääntyvät kiihtyvää vauhtia, uusia muuttajia havaitaan päivittäin. Hangon Uddskatanilla laskettiin 45 uivelon paikallinen parvi sekä 19 tukkakoskeloa, Hangon Kobbenilla 570 telkkää, Santahaminassa puolestaan 5 riskilää. Raaseporiin Fiskarsin ruukin joelle on kerääntynyt peräti 8 koskikaraa. Mainittakoon vielä mukavan kokoinen 50 linnun teeriparvi Mäntsälän Suojärveltä.
Harvinaisuuspuolella on ollut hiljaisempaa. Eniten bongareita ovat keränneet monella paikalla havaitut lapinpöllöt, joilla näyttää olevan käynnissä pieni nälkävaellus Etelä-Suomeen. Helmikuun puolella tavattiin ainakin 4 lapinpöllöä eri puolilla Tringan aluetta. Muita “pikkukivoja” olivat esimerkiksi 3 muuttavaa tunturikiurua matkalla pohjoiseen Inkoon Stora Ångestössä sekä turkinkyyhky Hangon keskustassa.
Hiiripöllöt tavattiin Mäntsälässä ja Vantaalla, muuttohaukka Helsingissä, kuikka Hangossa. Laulurastas viihtyy edelleen Helsingissä ja kulorastas pyörähti Kirkkonummella. Valkoposkihanhi on talvehtinut jälleen onnistuneesti Töölönlahdella sinisorsien kanssa sulassa, nyt viidettä talvea peräkkäin – tosin tällä kertaa vain yhden yksilön voimin. Myös useampi kuningaskalastaja on onnistunut sinnittelemään talven läpi jokien ja purojen sulapaikoilla.
Tringan alueella on havaittu tänä vuonna nyt 129 luonnonvaraista lintulajia. Viikonlopun jälkeen sää viilenee ja muutto hidastuu jälleen hetkeksi. Muuttolintuja odotellessa kannattaa harkita vaikka pöllöretken tekemistä, sillä pöllöjen kevätsoidin alkaa nyt olla kiivaimmillaan.
Kotiseutuskaban
ideana oli havaita vuoden aikana mahdollisimman monta lintulajia
Tringan toimialueella enintään 1 km:n etäisyydellä oman kodin tai
kesämökin ulko-ovesta. Kisaan osallistui yhteensä 174 henkilöä
ja kisassa havaittiin yhteensä 261 lajia.
Kisan
TOP-20:
1.
Aatu
Vattulainen
Hanko
206
2.
Antti
Mikala
Espoo
194
3.
Jörgen
Palmgren
Hanko
180
4.
Ville
Wallinmaa
Helsinki
174
5.
Jarmo
T. Koistinen
Vihti
169
6.
Tuukka
Kupiainen
Helsinki
168
7.
Otso
Häärä
Helsinki
161
7.
Pasi
Pirinen
Espoo
161
9.
Aleksi
Lehikoinen
Raasepori
159
10.
Jouni
Karppinen
Helsinki
155
11.
Timo
Haikarainen
Raasepori
153
12.
Andreas
Uppstu
Espoo
150
13.
Ilpo
Huolman
Helsinki
149
14.
Kalle
Virta
Karkkila
148
14.
Martti
Vattulainen
Raasepori
148
16.
Ari
Sandstedt
Helsinki
146
17.
Kimmo
Häkkinen
Helsinki
145
18.
Karno
Mikkola
Kirkkonummi
144
19.
Janne
Ravattinen
Espoo
143
20.
Christa
Granroth
Helsinki
140
20.
Risto
Willamo
Raasepori
140
Kisan toisena teemana tai haasteena oli, että 100 kisaajaa näkisi 100 lajia omalla kotiseudullaan vuoden aikana. Tästä tavoitteesta jäätiin hieman, sillä 100 havaittuun lajiin ylsi 84 kisaajaa. Ja sata kisaajaa havaitsi vähintään 91 lajia vuoden aikana.
Kisan harvinaisimmat eli vain yhden kisaajan havaitsemat ässälajit olivat:
Tringa on BirdLife Suomi ry:n jäsen. BirdLife Suomi on maamme lintuharrastuksen, -tutkimuksen ja -suojelun keskusjärjestö, joka edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tringalaisena olet mukana myös BirdLifen suojelutyössä ja saat BirdLife-jäsenlehden.